Kuulumisia

Nyt on taas tapahtunut paljon ja vauhdilla enkä luonnollisesti ole kuin takaraivossa muistanut blogin olemassa oloa. Piti ihan käydä lukemassa mihin tämän kanssa jäätiin. Kerrataan siis koira kerrallaan tapahtumia:

Wäinö:
Wäinön kanssa saatiinkin soppa aikaan ja hurja takapakki kaikkeen tekemiseen. Josta ollaan sitten jo ehditty tointua ja nousta :D Wäinön kanssa alettiin harjoitella taukokäytöstä vaan se ei oikein ottanut onnistuakseen. Rauhoittumisen sijaan koira keräsi painetta ja se kattilahan kiehuu jossain vaiheessa yli. Jotenkin tiesinkin, että näin tulisi käymään ja annoin sen silti tapahtua - seurauksena se, että juuri ennen Kuopion kisoja, Wäinö otti ja ampaisi rähisemään treenikaverin koiralle. Vitsi mikä fiilis lähteä kisaamaan... Kaiken lisäksi olin kuin maani myynyt, tiesin, että ihan itse olen tämän aiheuttanut vaan en sisäistänyt syytä. Huono kouluttaja, huono koiran omistaja, tunsin, että olen pettänyt pikkubuhundini täysin.

Kisoissa tämä näkyi. Wäinö nimittäin lamaantui! Se oli niin epätyypillistä, että hetken jo harkitsin heittäväni hanskat tiskiin ja toteavani, että minusta ei ole kouluttamaan Wäinöstä rallykoiraa. Onneksi seuraavaksi viikonlopuksi sattui Jirka Vierimaan koulutus, joka oli aivan huippu! Siellä palauteltiin mieliin, että mistä tässä kaikessa on kyse. En ala selostamaan neuvoja sen enempää, totean vain, että kaikki reaktiivisen koiran (ja toki muutkin) omistajat kyseiselle kurssille vaan! Jirka suositteli luettavaksi Control Unleashed - kirjaa, jota tässä olen tavannut ja yrittänyt sisäistää. Parasta oppia niin kirjasta kuin Jirkalta oli se, että koirani SAA olla reaktiivinen, se ei ole huonoa koulutusta vaan ominaisuus. Palaan ehkä koulutukseen ja kirjaan jossain muussa postauksessa, koin niistä olevan minulle niin paljon hyötyä ja iloa.

Wäinö kävi myös pallopaimentamassa Vihmerän kurssilla ja koska noilla kursseilla minulla on hyvä ja turvallinen olo, oli koirakin rento ja keskittynyt, vaikka sen läheisyydessä treenattiin ihan vieraita koiria. Nyt Wäinö on ilmoitettu koiratanssin verkkokurssille ja sitä odotankin kuin kuuta nousevaa. Saattaa olla, että ennen kuin Wäinö nähdään rallyradalla, käväisen sen kanssa koiratanssikisoissa. Harrastusmaailman ulkopuolella Wäinö osoitti herkkyyttään ja muistutti samalla, että kaikesta toiminnanhalustaan ja reaktiivusuudestaan huolimatta tai ehkä niiden takia, minulla on erityisherkkäkoira. Sain migreenikohtauksen vähän aikaa sitten. Wäinö ei syönyt kunnolla edellisenä iltana ja oli muutenkin vaisu, se vain hiippaili huoneesta toiseen. Luulin, että se on masentunut. Seuraavana päivänä kohtaus oli kunnolla päällä ja Wäinö jätti ruokaa syömättä! Sitä ole tapahtunut ikinä ennen... Ja kun kohtaus oli kärsitty ja tainnutettu, oli Wäinö takaisin oma itsensä. Ihmeellistä. Mutta kaikista koiristani Wäinö oli se, joka reagoi voimakkaimmin kipuuni. <3

Ruttu:
Penska aloitti rallyyn tutustumisen. Ensimmäisellä kerralla oli todella kuuma, joten olimme vain vajaan tunnin, harjoitellen lähinnä kontaktia ja vierellä kulkemista. Ruttu on kuumuudelle aika arka, se vaikuttaa siihen ihan eri tavalla kuin poikiin, joten helteellä sen kanssa ei tarvitse varmaan jatkossakaan tehdä mitään. Olin kumminkin tosi tyytyväinen, koska se yritti, motivoitui ja ennen kaikkea oli toisten koirien läheisyydessä rauhallinen. Muutama haukahdus sieltä tuli, mutta ne eivät jääneet päälle ja käskyt saavuttivat sen korvat häiriöstä huolimatta.

Toisella kerralla ei enää edes haukuttu. Silloin teemana oli takapään käyttö laatikkotreenillä ja senhän Ruttu hoksasi todella nopeasti! On se vaan fiksu. Muutama eteentulokin otettiin ja nekin se teki vallan mainiosti. Olin jopa yllättynyt sen hoksaamiskyvystä, en edes tiedä miksi - aina olen sitä nokkelana pentuna pitänyt. Ruttu kokeili myös Nose workia ja sehän olikin sen kanssa hauskaa! Senkin se hoksasi nopeasti ja aloinkin ehdollistamaan sitä eukalyptuksen tuoksuun. Siinä meille ehkä tosiaan tulevaisuuden laji. Lenkillä se teki huiman luoksetulon kun en huomannut lenkkeilijään kahden koiransa kanssa, jotka tulivat suoraan koiran nenän eteen (välimatkaa 50 m). Me seisottiin koiran takana ja mies kutsui sen luo - ja sehän tuli! Haukkui hieman selkänsä taakse, mutta sehän tuli suoraan ja miettimättä luo! Tosin minun luo :D Huima pentu!

Wilho:
Voi tuota minun mielettömän hienoa poikaani! Kisattiin toista kertaa VOIttajassa Pieksämäellä. Paineita olisi tällä kertaa ollut, vaan luettuani Control Unleashed - kirjaa ja käytyäni Juha Minkkisen Psyykkinen valmennus koiraurheilussa - luennolla, päätin ottaa taktiikakseni, että keskityn koiraani enkä laske radalla virhepisteitä. Sehän toimi yli odotusten: pisteet 87 ja luokkavoitto. Sekoilin radalla, mutta palkkioksi siitä, että annoin Wilholle kaikkeni, se totisesti antoi kaikkensa minulle ja paikkaili virheitäni (mm. "SIVU! eiku ei, pysy vaan siinä vieressä!, No, nyt se SIVU!" - eli annoin koiralle väärän käskyn, peruin sen ja sitten annoin sen kohta uudestaan ja se teki juuri niin kuin sen oli tarkoitus. Sen ilme kyllä oli, että kerää ittes :D) Käytösruudussa se paineistui hieman, eli siihen meille harjoittelun paikka. Asennon se toki piti, mutta haluaisin sille vielä rennon itsevarman asenteen siihen.

Meillä onkin nyt sitten kaksi hyväksyttyä tulosta ja ihan vahingossa samalta tuomarilta! En ollut ollenkaan katsonut ketä on tuomaroimassa. Luultavasti seuraavat kisat menevät syksyyn ja kesän aikana aloitamme mestariin tähtäämisen toden teolla. Muutamat mestarin liikkeet ovat vielä ihan hakusessa, niistä kauheimpana tuo kolmen minuutin seisominen käytösruudussa, ja tietenkin haastetta riittää myös peruutuksessa oikealla ja poispäin ohjaajasta. Joka tapauksessa nyt on hyvä mieli siitä, että ollaan saatu hommat rullaamaan ja asenne kohdilleen, kaikki muu tulee kun tulee.