Puuhastelua

Viime aikoina on ollut niin hyvät säät, ettei paljoa ole koneella tullut istuttua :) Poikien kanssa ollaan lenkkeilty useamman tuntien lenkkejä päivässä monta kertaa viikossa, ihan vaan siksi, että on ollut kivaa! Mitään kovin "järkevää" ei olla saatu aikaan, mutta ei ole ollut väliksikään. Ehtiihän tuota sitten toisessa elämässä.

Isotkin ovat lenkkeileet matkassa aina sopivan tilaisuuden tullen. Toissapäivänä käytiin koko konkkaronkka yli puolentoista tunnin metsälenkillä. Koirat juoksivat ihan innoissaan ja kävivät uimassakin ties missä mutalätäköissä, siis lähinnä Wäinö ja Turbo, meidän vesipedot. Wilho tyytyi vähän juomaan ja niin pääasiassa Darrakin, vaikka sopivasti lenkin lopuksi se sai itsensä uitettua jossakin turvelätäkössä. Kiva! Ei ollut ensimmäinen kerta kun olen mielessäni kiittänyt kodinhoitohuonetta ja sitä, että siitä pääsee suoraan kylppäriin. No mutta nyt on kumminkin puhtaita koiria kun saivat kaikki oikein shampoopesun! Wilhon turkki on nyt suorastaan silkkinen. Pitäisiköhän pestä sitä useammin...? Farkkumallin auto vielä niin pääsisi tuosta ainaisesta penkkien suojelusta ties millä hursteilla, jotka ei kumminkaan auta.

Turbo väsähti tuosta lenkistä kyllä jonkin verran. Illalla sen lihakset ilmeisesti olivat aika jumissa, koska se linkutti noustuaan nukkumasta ja linkutus jatkui vielä seuraavana aamunakin. Vanhuus ei tule yksin kai... Hieroin sitä vähän ja kaipa se auttoi, koska tänä aamuna se ei enää linkuttanut (ja selästä huomasi hyvin kipeän kohdan, joka säteili etujalkaan). Ajateltiin myös, että pitää alkaa ottaa Turbon kanssa rennommin. Lenkeillä se juoksee ihan innoissaan ylös ja alas mäkiä, mutta raskaalle vanhalle koiralle se ei varmaan ole enää kovin hyväksi. Ehkä nämä pidemmät lenkit saavat sitten sen osalta jäädä ja käydään jatkossa sellaisia lyhempiä lönkyttelyjä. Innoissaan se on aina lähdössä, mutta kyllähän siitä huomasi jossain vaiheessa, että puhti alkoi olla vähän vähissä. Ero viime kesään on ainakin minun silmiin huomattava.

Punkit ovat tulleet vaivaamaan meitäkin näillä kaikilla metsävaelluksillamme. YÖK. Viimeinen pisara oli perjantai aamuna kun yksi punkki kiipesi kylppärissä allasta ylös. Oli siis pakko suunnistaa apteekkiin etsimään pojille punkinkarkoituslääkettä. Wilholle olen tasan kerran sen elämässä moisen liuottimen laittanut niskaan ja pysyihän ne punkit poissa, mutta koirallekin tuli allerginen reaktio kyseisestä lääkkeestä, joka säikäytti minut niin pahasti, että siihen kerta annokseen se jäi. Wäinölle en koskaan ole mitään laittanutkaan. Valkosipulia olen syöttänyt ja luottanut sen voimaan, mutta tänä kesänä en enää uskaltanut jättää pelkästään sen varaan. Pannat ynnä muut ylimääräiset härpäkkeet tuntuvat minusta kovin hankalilta, joten sellaisia en kumminkaan halunnut. Apteekista valikoitui valikoiman suppeudesta johtuen eri lääkkeet; Wäinölle

Frontline ja Wilholle Effipro, joissa molemmissa on kuulemma sama vaikuttava aine. Isoille tilasin tuota Effiprota, koska se oli ainut lääke lähiapteekissamme, jossa on isompienkin koirien annostus saatavilla.

Wilho oksenteli jonkin aikaa lääkkeen saannin jälkeen, mutta en ole varma johtuiko se lääkkeestä vai kaikesta siitä ruohosta, jota herra on innolla ulkona popsinut. Molemmilla koirilla oli myös maha vähän sekaisin ja sen luulisin kyllä johtuvan lääkkeestä, koska mitään sen kummempaa syötävää ne eivät ole saaneet. Darralla en ole huomannut mitään oireita lääkkeestä. Turbon turkki on niiltä kohdilta, joihin lääke laitettiin, hieman tahmainen, mutta muuten ei oireita niissäkään näy. Turbo ehkä kutisee enemmän kuin tavallisesti, mutta se saattaa johtua myös pesusta ja uinnista. Että näillä taidetaan sitten mennä. Hintaa ollaan kyllä kauhisteltu: 150 euroa meni, että hujahti. Onhan siitä koko kesälle kaikille koirille punkkisuoja, mutta ei se nyt ihan ilmaiselta ainakaan meidän taloudessa tunnu!

Wäinön kanssa kävin piipahtamassa myös mätsäreissä erään tiistai-iltapäivän ratoksi. Mutta olisi pitänyt jättää koko reissu suosiolla käymättä. Itse olin kiukkuinen ja väsynyt jo lähtiessä ja harkitsin vakavasti sen väliin jättämistä. Olin kumminkin oikein erikoisjärjestellyt työvuorot ja kaikki, joten pakottauduin sitten matkaan. Eihän siitä kovin hyvää seurannut. Minun levottomuus tarttui tietysti koiraankin ja se ärähteli jonkin verran toisille koirille. Kehässä meni ihan mukavasti kumminkin, vaikka Wäinö juoksi vähän miten sattuu. Se seisoi kuitenkin ihan kivasti ja antoi tuomarin tutkia itsensä nätisti, joten ei se nyt ihan hukkaan mennyt. Tuomisina oli taas sininen nauha, ylläri :) Mutta saatinpa lähteä aikaisemmin pois ja ensi kerralla tiedän, että jätän vain välistä jos ei kerta innosta. Joensuun näyttelyyn ajattelin kumminkin Wäikin ilmoittaa, joten harjoittelukausi on nyt sitten avattu!

Ulkoilua

Aloitimme viikonlopun oikein kunnon ulkoilulla poikien kanssa. Ja mikäs siinä oli metsässä käppäillessä kun aurinko paistoi. Muutakin porukkaa oli liikkeellä kyllä enemmän kuin omiksi tarpeiksi, mutta saimme pääosin välteltyä suurimman osan heistä. Muutaman kerran otin Wäinön ihan varmuuden välttämiseksi kiinni kun lähistöltä alkoi kuulumaan mopon ääniä. Ei jotenkin ollut ollenkaan sellainen olo, että olisin jaksanut juosta koiran perässä pitkin metsiä ja teitä... Wäinö oli ihan super! Se tuli luokse jokaikinen kerta salamana heti kun vain aloin lausua sen nimeä. Muutenkin se roikkui koko ajan lähistöllä ja kärtti tekemistä. Olihan sille sitä siis suotava ja heittelin sille keppiä sekä teetin pikaluoksetuloja lähietäisyydeltä. Välillä intouduin jopa itse juoksupyrähdyksiin. Wäinöstä oli selvästi hauskaa kun yleensä laiskanpulskea omistajakin intoutui hyppelemään odottamattomasti :)

Wilho taas... Mitähän sen perjantaisesta suorituksesta oikein sanoisi? Ei sujunut oikein mikään! Joka kerta kun pyysin siltä jotakin, herra katsoi ensin ympärilleen ja sitten vasta hi-taas-ti toteutti pyyntöni, pyysin sitä sitten istumaan, tulemaan luo tai katsomaan silmiin. Jaa, että mitä ja. Kun satuttiin törmäämään sitten vielä juoksijaan koiransa kanssa, se jopa jätti toteuttamatta luoksetulokäskyn. En voi sanoa, että olisin mitenkään tyytyväinen sen käyttäytymiseen.

Eilen sitten taas roolit pojilla vaihtuivat. Oltiin tällä kertaa koko porukalla liikkeellä, liekkö se sitten olisi sekoittanut Wäinön pään? Mutta joka tapauksessa sillä oli taas korvat ihan muualla. Autojen ääntä kuului poikkeuksellisen paljon myös ja sitähän se kuunteli. Minun ei kumminkaan tarvinnut ottaa sitä hihnaan, koska se tuli kuitenkin luo aina kun pyysin. Siinä rajoilla se kumminkin oli, että olisi lähtenyt jonnekin pöpelikköön juoksemaan. Onneksi oltiin kaukana niistä autoista (tottakai) kuitenkin. Isäntä heitteli sille keppiä ja juoksutti oikein kunnolla. Isotkin intoutuivat kun pistettiin ne etsintä tehtäviin. Wilho sen sijaan roikkui minun jaloissa eikä sitä innostanut kepit, isännän etsiminen tai oikeastaan mikään muukaan sen kummemmin :D

Wilho jo melkein linkkaa käskystä! Hieno koira, milloinkohan kyllästyn ihmettelemään sen taitoja...? Wäinökin osaa jo nostaa tassun itse ylös, mutta on vähän väkivaltainen sen käytön kanssa. Se lämäyttää tassun minun kädelle ja jos herkku ei heti tule, se painaa kynsillä minun kättä alas... Niin. Piti muuttaa siis taktiikkaa ja ottaa sen tassu toiseen käteen kuin missä nami on. Sillä tekniikalla ollaan sitten menty eteenpäin. Isoille en ole ehtinyt jatkaa tempun opettamista lainkaan, josko sitä taas tässä joku päivä.

Nuotiopaikka on tarkastettava kunnolla - josko sieltä vielä löytyisi jotakin!

Wilhoa naurattaa

Eipä se mitään vaikka lampi on vielä puoliksi jäässä, kyllä sinne sekaan mahtuu!

Hyvää Vappua!

Vappu on meillä sujunut rauhallisissa merkeissä. Itse olen ulkoillut suurin piirtein koko päivän kun ensin kävin ratsastamassa ja sitten siitä suoraan poikien kanssa lenkille. Metsä oli tietysti tupaten täynnä porukkaa kun ihmisillä on vapaata eikä sääkään nyt niin kamalan huono ollut. Tuuli kyllä, mutta sateelta säästyttiin. Wäinö tosin sai itsensä liattua löytämällä oikein kunnon kuralätäkön ja asettumalla siihen makaamaan. Ei sille vihainenkaan voinut olla, niin tyytyväisenä se minua sieltä mutalöllöstä katseli :) Ja onneksi sen karvanlaatu on suunniteltu käyttötarkoitukseen sopivaksi ja loppulenkistä, kun koira oli taas kuiva, hiekka karisi siitä itsestään pois eikä minun tarvinnut edes pestä koko koiraa!

Kevättä on molemmilla pojilla selvästi rinnassa, sen verran reipas liikkeisiä ovat ulkona touhutessaan. Viime lenkillähän Wäinö päätti ottaa hatkat heti alkulenkistä ja aiheutti taas sydämen tykytystä kun sitä ei muutamaan minuuttiin näkynyt eikä kuulunut. Olin ihan varma, että se ehti tielle, mutta onneksi ei sentään ja kohta se juoksi jostain minun eteeni makaamaan ihan uuvuksissa. Pitkällä se siis oli selvästi käynyt. Jonkun hajun se ilmeisesti otti, mutta oli kai sitten hukannut... Noh, se lenkki mentiin loppuun hihnassa. Wilholtakin on korvat kateissa. Se on alkanut inhottavasti miettiä sen sekunnin luokse pyydettäessä, että tullako vaiko ei tulla. Argh! Aina on kumminkin tullut, mutta en tykkää silti toistaa käskyjäni montaa kertaa.

Onhan tuo kyllä mukava kun on niin lämmin, että tarkenee lenkkeillä vähän pidempäänkin. Pitääkin lähteä lähiaikoina Kolille kävelemään ja ihailemaan maisemia poikien kanssa. Viime vuonnahan tällainen reissu tehtiin ja oli kyllä mukavaa! Viiden tunnin juokseminenkaan ei saanut Wäinöä väsyksiin, mutta oli se kai vähän rauhallisempi sen illan :)

Mutakylpy virkistää