Heräsin toissaviikolla yöllä kolmen aikoihin outoon ääneen. Luulin aluksi, että Turbo nuolee tassujaan (jota se ei saisi tehdä, koska nuoleminen altistaa tassut ihottumalle), joten komensin sitä sängystä huutamalla lopettamaan. Mitään ei tapahtunut, joten nousin katsomaan tarkemmin. Koira kyyhötti olohuoneessa oudossa asennossa ja luulinkin hetken, että se oksentaa. Tarkemmin katsottuna sen suusta tulikin vaahtoa ja äkkiä koira alkoi kouristelemaan kovasti. Kouristukset olivat niin kovia, että koira kaatui maahan. Mitään kontaktia siihen ei saanut ja se näyttikin tajuttomalta. Kohtaus kesti yhteensä noin 2 minuuttia, mutta oli todella pelottava. Itsellä oli avuton olo kun en mitään koiran hyväksi pystynyt tekemään ja luulin jo, että Turbo kuolee siihen paikkaan.
Kun kohtaus oli ohi, koira oli todella poissaoleva eikä tuntunut tunnistavan minua ollenkaan. Kun pyysin sitä tulemaan ulos (sen maha möyri siihen malliin, että taisi mennä sekaisin), se vain katsoi minua hämmentyneenä ja murisi epävarmasti hieman. En mennyt sen enempää sitä härkkimään siinä tilanteessa. Se kuitenkin halusi mennä ulos ja siellä pyöri ihan normaaliin tapaan. Takaisin tullessa se jo tunnisti minutkin ja alkoi leikkimään luulla.
Seuraavana maanantaina sitä käytettiin eläinlääkärissä, mutta siellä sanottiin, että syytä moiseen on jälkikäteen hankala sanoa ja mitään varsinaista lääkitystä ei yhden kohtauksen perusteella tietenkään aloiteta. Saatiin kyllä lääkkeet jos kohtaus uusii. Tottahan se sitten eilen oli uusinut, mutta minä onneton olin laittanut lääkkeet paikkaan, josta isäntä ei niitä ollut löytänyt. Kohtaus oli tällä kertaa kestänyt vain minuutin verran onneksi. Nyt koira on taas normaali oma itsensä. Toivotaan etteivät ne ala uusia liian tiuhaa tahtia.
Ilmeisestikin avain olisi pitää koiran elinympäristö mahdollisimman rauhallisena ja se ei kyllä ole ihan onnistunut. Nyt täytyy kiinnittää entistä suurempaa huomiota asiaan, josko se edes vähän vähentäisi uuden kohtauksen mahdollisuutta, vaikka tuskin niitä kokonaan viekään pois. Ensimmäisen kohtauksen aikana Wilho ja Wäinö pysyivät poissa paikalta, mutta kun minä en ollut toisen kohtauksen aikaan kotona, olivat ne sitten hyökkäilleet Turbon päälle ja isäntä oli joutunut laittamaan ne eri huoneeseen. Hyvä niin. Pojille ja tässä kohtaa erityisesti Wäinölle) on kyllä hoitopaikka vanhempieni luona jos tilanne sitä vaatii.
Voih... Ei ole helppoa vanhuus.
