Nimi: Cipacan Mocca Master eli "Wäinö"
Rotu: Buhund
Syntymäpäivä: 23.3.2010
Väri: Blakk
Terveys: Lonkat A/A, polvet 0/0, kyynärät 0/0, silmät OK (tulokset 2012)
Wäinö KoiraNetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI26248/10&R=237
Wäinö on hurmaava ja utelias ikipentu, joka rakastaa omia ihmisiään yli kaiken. Kotona sitä sanotaankin solmuun väänneltäväksi, koska sitä saa mukeltaa ihan miten huvittaa. Kotioloissa se on erittäin seurallinen; jos vaihdat huonetta, huomaat sen kohta siirtyneen nukkumaan lähistölle ja esim. saunaan mentäessä Wäinö käy välillä kurkkaamassa onko kaikki ok ja tallessa. Wäinö on hieman höyry ja uudet asiat saavat sen pois tolaltaan ja haukkumaan välillä railakkaasti. Wäinön ykkösjuttu on juosta vapaana, siitä se ei voi saada tarpeekseen! Lenkkikaverina ei ole kyllä Wäinön voittanutta ja se pitääkin huolen, ettei tällainen mukavuudenhaluinen omistaja pääse laiskistumaan liikaa vaan lenkille lähdetään miltei päivittäin eikä siitä ole virta vielä tähän päivään mennessä loppunut. Haave uivasta ja häntää heiluttavasta koirasta on toteutunut tämän herran kohdalla: siellä missä on vettä, on Wäinö. Ja siellä missä Wäinö on, se heiluttaa häntää.
Kasvattaja:
Pirita Hahtonen, Kennel Cipacan
Miksi buhund?
Ajatus Wilhon seuraksi otettavasti koirasta syntyi aika pian Wilhon ottamisen jälkeen ja uutta koiraa alettiinkin metsästämään Wilhon ollessa reilu puoli vuotta. Tarkoituksena oli toki ottaa pentu vasta kun Wilho on hieman aikuistunut, mutta ainahan sitä saa katsoa :) Ihan ensimmäiseksi haluttiin hieman isompi koira kuin Wilho, en edes tiedä miksi. Kävimme katsomassa Keeshondeja, mutta ne tuntuivat liian isoilta. Palasimme takaisin ajatukseen toisesta mittelistä, mutta ne, joita kävimme katsomassa, tuntuivat liian "pikkuräksyiltä". Eräänä päivänä netistä bongasin buhundin. Ulkonäöllisesti koira oli juuri sitä mitä oltiin toivottu: pystykorva, sopivan kokoinen, ihan tavallisen näköinen!
Buhundissa ihastuttaa jatkuva tekemisen meininki; virta ei lopu harrastuksissa tai pidemmilläkään lenkeillä. Toinen erityisen ihana ominaisuus on seurallisuus, koskaan ei tunnu yksinäiseltä kun koira seuraa vähän joka paikkaan - mutta ei kuitenkaan "vahtaa" mitä olen tekemässä. Buhund on ihmisystävällinen ja omani on juurikin tällainen solmuun käänneltävä tyyppi, vaikkakin omat ihmiset on ylitse muiden! Ja sitten on se turkki: voi kun sellaisen voisi saada kaikille koirille, lika ei tartu eikä se kastu, harjatakaan ei tarvitse kuin silloin kun huvittaa, lähinnä kaksi kertaa vuodessa karvanlähtöaikaan. Erityisen ihanaa kun koira ei kanna kaikenmaailman mutaa sisälle vaan tassujen pyyhkimisellä selvitään suurimmaksi osaksi myös kurakelien aikaan.
