Blogihaaste

Kaikessa kiireessäni unohdin, että oltiin saatu blogihaaste, kiitos http://cummikarhun.blogspot.fi
En vielä ketään haasta takaisin, mutta kysymyksiin on aina kiva vastailla, joten olkaapa hyvä:

Haaste:
1.) Jokainen haastettu kertoo 11 faktaa itsestään
2.) Hän vastaa haastajan 11 kysymykseen
3.) Haastettu keksii haastamilleen bloggaajille omat 11 kysymystä
4.) Hänen tulee siis haastaa 11 bloggaajaa joilla on alle 300 lukijaa
5.) Tässä postauksessa haastettu kertoo kenet on haastanut, ja kertoo myös haastetuille

Itseään haastannutta ei saa haastaa takaisin!"

1. Kuinka päädyit nykyiseen lemmikkiisi? Pitkän etsinnän kautta vai puolivahingossa.
- Pitkän etsinnän kautta ja puolivahingossa :) Koiraa olin ennen Wilhoa harkinnut pitkään, mutta rotu löytyi vähän vahingossa ja sama oikeastaan Wäinön kanssa.
2. Mikä luonteenpiirre lemmikissäsi viehättää eniten?
- Iloisuus ja toiminnanhalu
3. Mikä lemmikkisi ulkonäössä on eniten mieleesi?
-Pystytkorvat ja pitkät kuonot, muutenkin pirteä olemus
4. Oletko ikinä isojen vastoinkäymisten tms jälkeen miettinyt, olisiko elämäsi helpompaa ilman kyseistä lemmikkiäsi/lemmikkejäsi?
- En. Kovasti olen miettinyt, että miten pärjään ja miten ongelmat ratkon, mutta sen verran rakkaita nuo ovat, että helpompaa saattaisi olla, mutta tyhjää!
5. Pystytkö kuvittelemaan elämää ilman lemmikkiäsi?
- En. Pojat tuo kovasti sisältöä ja hellyyttä elämääni, että en halua ajatella moista... Koirista on tullut vuosien varrella niin luonnollinen osa arkeani ja juhlaani, että on kyllä todella vaikea miettiä mitä sitä tekisi ilman niitä :)
6. Miksi valitsit kyseisen rodun tai "roduttomuuden"?
- Molemmat ovat sopivankokoisia, iloisia, aktiivisia (eli aktivoivat minuakin), nopeita oppimaan, jaksavat lenkkeillä ja harrastaa minun kanssani. Lisäksi pystykorvien luonne ja ulkonäkö ovat aina miellyttäneet minua kovasti.
7. Mikä on elämäsi yksi hirveimmistä kokemuksista?
- Koiriin liittyen jos vastaan, niin ehdottomasti Wäinön auton alle jääminen kun se oli nuorempi. Hihnan lukko petti ja koira juoksi suoraan autotielle. Säikähdin todella kovasti ja pelkäsin tottakai pahinta. En ollut itse paikalla, mutta se hetki kun koiraa kannettiin tieltä pois ja näin, että jostain siitä tulee verta, oli sellainen paniikintäyteinen ja sanalla sanoen kamala. Hyvä kun en pyörtynyt helpotuksesta siihen paikkaan kun eläinlääkäri totesi, ettei muuta vahinkoa ole käynyt kuin varvas murtunut...
8. Entä mitä hetkeä et ikinä vaihtaisi pois?
- Tervehdystä kun herään tai tulen töistä kotiin, yhdessä metsässä samoilua ja sitä kun koirat nukkuvat jaloissa kun katselen telkkaria, Wilhon lenkkihepuleita, Wäinön uskollista mukana seuraamista :)
9. Mitä toivot tulevaisuudeltasi?
- Terveyttä ja pitkää ikää itselle ja perheelle ja lemmikeille.
10. Oletko koskaan kisannut? Yksin tai lemmikkisi kanssa.
- Ei olla. Se ei koskaan ole oikein ollut minun juttu. Joihinkin pikkukisoihin voisin vaikka joskus osallistuakin huvin vuoksi, mutta vakavampi kisaaminen vaatisi sellaista omistautuneisuutta ja pitkäjänteisyyttä jollekin lajille, että minusta ei ehkä ole siihen.
11. Jos saisit toivoa joululahjaksi mitä tahansa tavaraa (ja vielä saisit sen), mitä toivoisit?
- Turbolle ja Daralle uusia KESTÄVIÄ petejä.

Jyväskylän näyttelyt

No nyt ne on viimein ohi ja koettu! Jännitin jostain syystä ihan kamalasti sitä, että itse esitän koiran, mutta loppujen lopuksi se meni oikein mallikkaasti. Noh, tällä kertaa olimme oikeasti treenanneet :) Tuloksena kuitenkin vain EH, mutta kovin olen taas ylpeä Wäinöstä ja sen suorituksesta! Se ei olisi voinut paremmin toimia ja ympäristö ihmisineen, autoineen, koirineen ja kaikkine mahdollisine häiriöineen oli sille erittäin vaikea! On se vaan kehittynyt niin paljon... Joka tapauksessa tuomarin arvostelu kuului näin: A little broad in skull. Would pref a darker eye. Good reach of neck. Well placed shoulder. Nicely balanced outline. Moving soundly behind, wide in front & toeing in. Temperament a little shy.

Tuomarin käsittely oli meidän heikko kohtamme. Hampaat antoi katsoa nätisti, niin kuin aina, mutta muu kopelointi olikin sitten liikaa ja hyvä kun koira ei käynyt maahan selälleen! Voi pikkuista, luulikohan se, että nyt ollaan jonkin sortin eläinlääkärissä? Mutta tätä pitää ehdottomasti alkaa treenaamaan ja etsiä kivoja ihmisiä silittelemään Wäiskiä, jotta sen itseluottamusta saisi vähän korkeammalle.

Muuten päivä oli kyllä hauska, kiitos siitä erityisesti kenneltyttönä toimineelle siskolleni! Alku härdelli oli aikamoinen kun kuviot eivät olleet ne tutuimmat. Aamun lähtö starttasi hieman myöhään ja paikalle ajeltiin reipasta vauhtia. Matkalla huomattiin, että koiran päähän oli jäänyt edellispäiväisestä pesusta saippua jäämiä ja eikun huoltsikalle vettä ja paperia etsimään, että saatiin ne pois. Koiran pää suorastaan vaahtosi... Lopulta päästiin kuitenkin hyvissä ajoin perille, mutta siellä kohtasikin sitten uudet ongelmat. Häkki, jonka isäntä oli etsinyt varastosta ei meinannut millään asettua paikoilleen, mutta onneksi apua tarjosi ystävällisin mittelin omistaja. Taisi kyllä pitää meitä hieman avuttomina, oli se systeemi sen verran helppo. Tästä kun selvittiin, tajusin, ettei minulla tietenkään ollut mitään millä saa numerolapun kiinni. Ja eikun sellaista ostamaan. Onneksi oli muuten laajat valikoimat erilaista koira tarviketta myynnissä ja nyt on sitten seuraavaakin kertaa varten käsinauha valmiina.

Koko tämän shown jälkeen ehdittiin jopa harjata koira ja harjoitella juoksemista vähän. Erityisen hauskaa oli nähdä muitakin buhundeja, joita oli jopa kaksi kappaletta paikalla! Kehässä pyörähdettiin minuutin verran ja sitten koettelemus olikin ohi... Helpotuksen aallossa en edes muistanut, että olisihan siellä ollut vaikka minkä sortin agility ja tokonäytöstä, jotka olisi olleet mielenkiintoisia käydä katsomassa. Sen sijaan käytiin ostamassa koiralle herkku ja lelu palkaksi ja suunnattiin suoraan kotiin :D Note to self: ensi kerran testaa tavarat etukäteen, pakkaa ajoissa ja jätä puoli tuntia ylimääräistä aikaa aikatauluun.

Wäinö pelkäsi, että hävisin kokonaan kun poistuin ostamaan käsinauhaa. Huh helpotusta kun palasin kumminkin takaisin!

Wäiski seisoo tomerasti.

Hampaiden katsominenkin sujuu mallikkaasti.

Mutta tää nyt ei oo ollenkaan kivaa!

Että sellaista. Päästiin siis ajoissa lähtemään ja illalla kävin sitten Wilhon (ja isännän ja isojen) kanssa rennolla kävelyllä. Wilhokin olikin erittäin iloisella päällä ja sai tutut hepulit lenkillä. Se se vaan jaksaa aina naurattaa, pitäisikin joskus videoida :D