argh... kiukuttaa

Wäinöllä ja Turbolla oli yhteenotto viikonloppuna, joka vain huipensi tämän viikon koirien osalta. Wäinö on karannut kuluneella viikolla pari kertaa ja Wilhokin lyhyesti kerran. Toisella kerralla Wäinö karkasi suoraan kotipihasta, täysin odottamatta, autotielle juoksemaan ja oli muutaman minuutin ajan kadoksissa. Ei mitään hajua minne se oli juossut, koska kahdessa lyhyessä sekunnissa se oli jo näkymättömissä. Koko lähiö raikasi kun huusin sitä, mutta koiraa ei näkynyt missään ja paniikki hiipi pikkuhijaa mieleen. Siinä ajassa se olisi halutessaan ja väärän suunnan ottaessaan ehtinyt isolle tielle eikä siltä reissulta olisi tarvinnut elävää koiraa hakea. Juuri kun olin ihan oikeasti menettämässä hallinnan, se juoksi kävelykatua pitkin takaisin. Oli onni onnettomuudessa, että olin liikkeellä niin myöhään, ettei autoja sattunut samaan aikaan paikalle. Sama neljän aikaan iltapäivällä ja en viitsi edes ajatella.

Nyt ollaankin sitten ekstra varovaisia Wäinön kanssa. Ikään kun en aina olisi ollut, mutta on sen normaalisti voinut päästää irti ennen sisälle menoa ja se on vain kiltisti odottanut lupaa mennä sisään. Huoh, tietäisipä mitä sen päässä aina liikkuu. Tätäkään en millään osannut arvata, sillä sen ilme ei värähtänytkään - se vain otti ja lähti.

Tuo yhteenotto kiukuttikin sitten (huom. kiukutti on vain siistitty sana tästä tunteesta) sen verran, että viskoin koirat ulos/muihin huoneisiin jaloista pyörimästä ja istua mökötin makkarissa. Plus tietysti meuhkasin ja muuta vastaavaa ei kovinkaan kehittävää tai aikuismaista käytöstä... Eikä se edes auttanut, ihan samalla tavalla ne riekkuvat edelleen. Nooh, kyllä se taas siitä sitten alkoi piristymään ja pojatkin tajusivat, että aina ei kannata kiristellä emännän hermoja loppuun asti. Ainakin hetkellisesti tajusivat, koska nyt ovat pari päivää käyttäytyneet lenkillä oikein hyvin.

Wäinö on ollut autojen kanssa oikein mallikkaasti viime päivät ja sen hetkellisestä taantumasta niiden kanssa ei taas ole tietoakaan. Nyt mennään autot ohi jopa ilman käskyä! Viime lenkillä se muutaman auton kohdalla vain vilkaisi niitä ja jatkoi haisteluaan ja muutaman auton kohdalla se vilkaisi niitä, sitten minua. Vau! Todellista edistystä. Koirien ja ihmisten ohitus on niin ikään mennyt hyvää tahtia eteenpäin. Erityishaasteena on kyllä koirantaluttajat, jotka antavat omien koiriensa pysähtyä maahan makaamaan ja odottamaan. Wilho kiinnostuu niistä ja Wäinö reagoi Wilhon kiinnostukseen hyökkäämällä kohti. Kahta koiraa taluttaen nämä ovat aika kaaottisia tilanteita kun yrität samalla vetää kahta eri suuntiin vetävää koiraa pois ja vielä ehkä selittää toiselle koirakolle, että "me ei tervehditä hihnassa". Voisi kuvitella, että moisen esityksen jälkeen ei ketään meidän tervehtiminen kiinnostakaan, mutta annas olla! Eräskin nainen totesi, että "kivoja kavereita sulla". Olisin luullut sarkasmiksi, mutta naisen ilme oli lähinnä loukkaantunut kun ei tultukaan leikkimään.

Eikä tulla leikkimään tämän jälkeenkään. Tuli nimittäin tahattomasti testattua mitä Wäinö tykkää kun hihnassa ollessaan se pääsee kosketuksiin toisen koiran kanssa. Ja eihän se tykkää. Naapurin koira karkasi omistajiensa tietämättä meidän luo muutama ilta sitten. Se tuli yllättäen selän takaa, joten millään en pystynyt estämään tilannetta. Wilho reagoi säikähtämällä ja Wäinö sen kummemmin miettimättä oli päälle käymässä. Se herpaantui kyllä täysin. Onneksi meillä sattui olemaan kuonopanta käytössä, joten sain sen aika kivuttomasti vedettyä pois eikä tuo naapurin koira enää ollut kovinkaan kiinnostunut lähikontaktista. Lähdin raahaamaan poikia kotiin, jolloin naapurin koira jolkotteli omalle pihalleen. En kyllä voi ihan kauheasti (vai pitäisiköhän?) syyttää Wäinöä moisesta reaktiosta, sen verran yllättäen ja röyhkein ottein tuo toinen koira iholle tuli... Ja kuitenkaan se ei käyttäydy noin kun vien sen tarkoituksella tutustumaan toiseen koiraan vaikka olisikin hihnassa. Voi olla, että se otti pontta myös minun säikähdyksestäni. Vaikea mennä sanomaan, taaskaan :)

Vieraiden odotusta

Nyt on kyllä keksittävä jotain mitä Wäinölle voisi tehdä kun meille sattuu tulemaan vieraita. Omat synttärit lähestyy ja rauhallinen elämämme pääsee varmasti järkkymään vieraiden muodossa kerran tai pari kuluvalla viikolla.

Mutta mitä sitä keksisi? Tähän asti olen pyytänyt vieraita istumaan paikallaan, olemaan koskematta tai katsomatta koiraan kunnes annan luvan - eli kunnes se on hiljaa ja täysin rauhallinen. Keino toimii kyllä, mutta vain jos vieras ei oikeasti kumarru tai tuijota koiraa. Ja tämä on monelle aivan ylitse pääsemättömän vaikeaa, jonka kyllä puoliksi ymmärränkin; ei ole mitenkään helppo juttu tuijotella muualle kun Wäinö räksyttää vieressä ja juoksee hurjana ympyrää vieraan ympärillä. Vaan kun se ei rauhoitu jos sitä vielä ns. haastetaan. Viimeksi meillä kävijä vieläpä kielloista huolimatta yritti huitoa koiraa pois. Wäinö meni aivan tolaltaan ja jopa juoksi vierashuoneeseen karkuun. Eli jotain muuta on kehiteltävä. Lienee aika taas selata paria koirakirjaa ja paneutua oikein kunnolla tämän nimenomaisen ongelman kimppuun. Paikallaan on varmaan myös puuhata jotakin älyllistä haastetta, johon Wäinö voisi energiaansa ammentaa. Ennakkoilmoittauduttiin jo tokokurssille, mutta sen alkamisesta ei ole vielä tietoa. Omat energiat on olleet jokseenkin hukassa ja kyllähän se koirassakin sitten näkyy. Lenkkeilyä ovat saaneet, mutta sen lisäksi, että olisin juoksuttanut niitä metsässä, en ole panostanut mitenkään erityisesti aivonystyröiden treenaukseen.

Wäinön kanssa tuntuukin, että ollaan taas otettu kolmesta eteenpäin päässystä askeleesta kaksi taaksepäin. Kuulikohan se kun sanoin, että ollaan edistytty ja ottaa nyt vahingon takaisin? Autoille se on ollut vauhkona ja ollaan jouduttu palaamaan namien maahan heittelyyn kun vielä äsken oltiin jo siinä vaiheessa, että pystyin antamaan sen suoraan kädestä vihjesanan annettuani. Lenkeillä se ryntäilee ja tuntuu vaan rynnivän väkivalloin eteenpäin, jotta pääsisi sinne mihin itse haluaa. Vapaanaollessa se teki pitkästä aikaa parin minuutin pituisen karkureissun ja vähät välitti siitä, että sitä kutsuttiin luo. Kaiken kukkuraksi Wilho on päättänyt testailla, että vieläkö sama arvojärjestys on voimassa vai olisiko siinä kenties liikkumavaraa? No ei ole! Mutta että senkin pitää vielä aloittaa oma show, ihan kuin Wäinössä ei taas olisi ihan riittämiin mietittävää...

Koirahierontakurssi sen sijaan alkoi oikein mukavasti Turbon kanssa. Vanha herra oli erittäin innoissaan kun pääsi kerrankin jonnekin ainoana koirana :) Hyvä kun pysyi nahoissaan ja olisi halunnut leikkiä kaikkien, niin ihmisten kuin koirienkin, kanssa. Se yritti nuolla minulta naaman ja kaikki namipussien rapsahdukset saivat sen sinkoamaan vauhdilla ylös. Ei sitä kukaan vanhaksi kyllä meinannut uskoa, sen verran pentumaista menoa oli :) Hyvä vaan, reissusta jäi meille molemmille hyvä mieli. Se hierontaosio jäi sitten vähän vähemmälle, mutta harjoitellaan sitä sitten kotona. Kuulemma hieronta tekee hyvää erityisesti rauhattomille koirille, joten Turbon lisäksi harjoittelen otteita kyllä Wäinöönkin. 

Koirahierontaa

Olen jo pitään puhunut, että olisi mielenkiintoista osallistua koirahierontakurssille, mutta en ole sitten saanut aikaiseksi lähdettyä/etsittyä sopivaa tilaisuutta. Jokin aika sitten satuin kumminkin bongaamaan kansalaisopiston tarjonnasta koiran kotihieronta -kurssin ja eikun ilmoittautumaan! Onneksi olin aikaisin liikkeellä, tulijoita oli ilmeisesti enemmän kuin riittävästi.

Ensimmäisellä kerralla käytiin teoriaa läpi ja ohjaaja näytti omalla koirallaan tekniikoita. Itse harjoittelimme ihmisparilla, mikä oli ihan aiheellista, koska vaikka otteet näyttävät simppeleiltä, oli niiden toteuttaminen ainakin allekirjoittaneelle yllättävän haasteellista. Parempi siis harjoitella hieman ennen kuin murjon pahaa aavistamatonta luontokappaletta; tämän kurssin uhriksi on valikoitunut koiristamme Turbo. Meinasin lähteä sinne Wilhon kanssa, mutta vaikka Wilho olisi kurssilla hienosti, tapansa mukaan, ei se erityisemmin nauti vieraiden ihmisten pitempi aikaisesta huomiosta ja idea kun on, ett parin kanssa yhdessä hierotaan vuorokerroin toistemme koiria. Turbo taas nauttii juuri tällaisesta "aktiviteetista". Lisäksi Turbossa on enemmän hierottavaa, se kun painaa sen 50 kiloa Wilhoa enemmän :)

Sormet syyhyää jo päästä aloittamaan!

Wilhon kanssa kävin kokeilemassa uutta treeniryhmää, jonne on sitten myöhemmin tarkoitus viedä lähinnä Wäinöä. Ihan uuteen porukkaan tutustuessa on kumminkin helpompi lähteä Wilhon kanssa, pystyy esim. moikkamaan toisia paikalla olijoita :) Mukavaa porukkaa tuntuivat kumminkin olevan ja kertoilinkin, että seuraavalla kerralla tuon toisen koiran, jonka kanssa en välttämättä pääse ihan samaan ympyrään pyörimään, ainakaan ensimmäisellä kerralla. Toivottavasti Wäinö tottuisi nopsaan uuteen tilanteeseen niin voisin pyytää muita rapsuttelemaan sitä ja katsomaan siltä vaikka hampaat silloin tällöin. Wilhon kanssa asiassa ei ollut ongelmaa. Vähän meinasi herra tylsistyä kun odottelimme omaa vuoroamme. Harjoittelimme näyttelyissä esiintymistä, mutta koira tapitti minua kumminkin silmiin melkein koko ajan :) Noh, Wilhoa ei ole tarkoitus koskaan näyttelyttää, joten parempi ehkä näin. Lopputunnin teetinkin sillä sitten kaiken maailman temppuja. Ihmeesti ne oli sillä muistissa, vaikka itsellä tuppaa unohtumaan mitä kaikkea sille on tultu opetettua!

Wäinö pääsi sitten loistamaan koirapuistossa. Paikalla oli enemmänkin porukkaa, mutta kaikki samalle puolelle ahtautuneena. Muuten oltaisiin menty kyllä sekaan, mutta puistossa oli myös Wäinön inhoama kultainen noutaja, joka on suurin piirtein samanikäinen,  aika machouros... joten me ei mahduttu samalle puolelle. Sinänsä ihan ok, meno oli siellä vähän villiä aika ajoin. Wäinö sitä paitsi hoitaa oman liikuntansa vaikka sitten yksin. Leikin sen kanssa oman aikani kuluksi ja hieman harjoiteltiin myös sivulletuloa ja seisomista. Ne sujuivat oikein mainiosti ja leikkijakson jälkeen poika oli hyvin onnellisen ja ylpeänoloinen kun oli päässyt tällaiseen erikoistilanteeseen, ihan ilman muita koiria :) Lisäksi Wäinö yllätti minut kun ohi ajoi pyörä eikä se rynnännytkään haukkuen sen perään aidan viertä pitkin vaan mietti hetken ja kääntyi sitten katsomaan minua! Tottakai palkkasin sen ruhtinaallisesti moisesta uroteosta.

Paluu blogin pariin

Tulipa tässä pidettyä vuoden tauko bloggaamisesta, mutta yritetään nyt uudelleen, uudella innolla :) Vanhat tekstit poistin aikapäiviä sitten, joten puhtaalta pöydältä, kirjaimellisesti, uuteen vuoteen!

Pyhitettäköön tämä kirjoitus siis kuulumisten päivittämiselle.

Ensimmäisenä ja suurinpana muutoksena on tietysti mikä muukaan kuin muutto uuteen paikkaan! Samalla saatiin seuraksi ei vain mies, mutta myös kaksi bullmastiffia. Wilho ei ole ollut aivan varma näiden kahden viimeksi mainitun hyvyydestä, mutta pikku hiljaa lämpenee niillekin. Wäinö on ottanut lisäjäsenet laumaan... noo... vaihtelevalla menestyksellä. Kumpikin koira tuntuisi puolustavan minua? Onneksi isot koirat ottavat tilanteen rauhallisesti ja järkevästi, vaikka pojat eivät aina niin teekkään.

Wäinön kanssa ollaan edistytty huimasti. Samat ongelmat kuin aina ennenkin ovat edelleen olemassa ja tuskin kokonaan tulevat koskaan kaikkoamaankaan. Autoihin Wäinö reagoi edelleen vahvasti, mutta tällä hetkellä pystyn taluttamaan sitä kävelytiellä aivan autotien vieressä. Olen yrittänyt siedättää sitä, ja yrittänyt vielä vähän enemmän, ja nyt kun katsoo taaksepäin, huomaa, että ollaan tultu huima matka alkutilanteesta. Uusien asioiden kohtaaminen on Wäinölle edelleen haastavaa, se hermostuu haukkumaan hervottomasti, mutta sanoisin, että rauhoittumisaika on lyhentynyt. Myös vapaanapito on helpottunut. Wäinö pysyy nyt paljon lähempänä minua ja tulee lähes aina kutsusta luo. Tosin autoja huomatessaan sen korvat katoavat edelleen täysin ja uskallankin pitää sitä vapaana ainoastaan alueilla, joissa tiedän autojen olevan kaukana. Toisin sanoen, vapaana lenkkeillään ainoastaan keskellä metsää. Näin tilanne tulee olemaan varmaan aina, mutta pääasia Wäinön kanssa olisikin, että voisin hihnan kanssa lenkkeillä normaaleilla teillä entistä laajemmin.

Wilho-raukka on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle harrastusten suhteen. Wilhon tehtävänä on ollut lähinnä lenkkeillä kuuliaisesti mukana kun Wäinöä yritetään kouluttaa :) Onneksi Wilholta tämä hoituu mallikkaasti, joten pääosin se saa ulkoilla vapaana. Se kun ei karkaa nykyisin minnekään, joten kummoista metsäpalstaa sen irtipäästämiseen ei tarvitse. Myöskään koulutuksiin en ole sitä vienyt, paitsi lyhyelle temppu-kurssille viime syksynä. Sielläkin se toimi aivan entiseen malliinsa, oppi ja suoritti kaikki tehtävät sellaisella täsmällisyydellä, että en voi kuin ihmetellä sen osaamista!

Sekä Wilhon että Wäinön kanssa on tarkoitus etsiä taas uutta ryhmää, jossa "treenata". Todellakaan mihinkään vakavaan harrastamiseen en ala, energia ei vain riitä, mutta olisi mukava jos pystyisi käymään säännöllisesti hiomassa taitoja. Wäinön kanssa olisi EHKÄ jonkinmoista kiinnostusta lähteä tämän vuoden aikaan näyttelyihin... Kynnys ensimmäiseen kertaan on kumminkin kasvanut jotenkin todella suureksi. Varmaan ihan hukassa olisi sekä omistaja että koira. Loppiaisena oli tarkoitus mennö match showun, mutta valitettavasti se peruuntui. Noh, uusi tilaisuus koittanee jossain vaiheessa.

Siinäpä lienee tärkeimmät...