https://www.youtube.com/watch?v=qjiT8PMKpqE&feature=youtu.be
Sieltä voi kaikki halukkaat katsella meidän menoa :) Ihan hyvältähän se tälleen jälkeenpäin näyttää, vaikka radalla tosiaan tuntui, että tehtiin kamalan suuria virheitä. Virheet siis tuosta alun asennosta ja lopun huomion herpaantumisesta. Itse katselin, että kylläpä kumartelen koiraan päin, vaikka tarvetta ei varsinaisesti olekaan. Jotenkin sitä vaan tuntee, että kun on pieni koira niin pitää mennä lähemmäs. Teen tuota ihan huomaamattani, mutta selvästi pitää alkaa kiinnittämään huomiota entistä enemmän omaan asentoon. Seuraavassa luokassa (jahka siis sinne asti päästään, mutta kuitenkin...) tuohan on jo virhe...
Muuten tässä ollaan taas koirien kanssa laiskoteltu, yhdet vaivaiset treenit kävin Wäinön kanssa perjantaina. Koirassa oli taas niin paljon virtaa, että se vain lähinnä hyppi ja pomppi ympäriinsä, joten ei niistä sen enempää. Joka tapauksessa ykkösjuttu Wäiskin kanssa on perusasennon ja seuraamisen harjoittelu, temput se kyllä osaa, mutta kulkee auttamattoman vinossa ja pomppii. Noh, siihen lie auttaa myös lenkkeilyn lisääminen niin saa poika turhat energiat purettua. Tänään oli taas lenkillä siltä niin vahvaa suorittamista, että ai että! Koira juoksi päättömänä heti kun pääsi irti ja tunnin lenkistä noin 45 minuuttia meni siihen kun huutelin sitä tulemaan takaisin kun se kerta toisensa jälkeen ponkaisi juoksemaan milloin mihinkin suuntaan.
Olisi tietysti pitänyt arvata - jo pelkästään autosta ulos tuleminen ja siellä tutun koiran näkeminen sai sen täysin kiihdyksiin. Jälkiviisaana olisi ehdottomasti pitänyt uusia autosta ulostuleminen sekä pitää sitä hetki hihnassa pidempään. Nyt suunnitelmana on harjoitella tätä sekä ennen varsinaista lenkkiä yrittää väsyttää siitä suurin vapaana olemisen into pois, vaikkapa heittelemällä sille frisbeetä tms. Jospa sitten se ensi huuma vapaana olosta ei tulisi niin vahvana. Koitetaan...
maanantai 25. elokuuta 2014
maanantai 18. elokuuta 2014
Rally-tokokisat Sievi 17.8
No nyt ne on sitten ohi! Ensimmäisiin kisoihin osallistuminen jännitti ihan huolella (vaikka ei kuulemma päällepäin näkynytkään), mutta hengissä siitä selvittiin ja vieläpä ihan hyvin tuloksin; 98/100 pistettä.
Koko reissu oli oikein onnistunut ja mukava, voihan tuollaisen tehdä uudestaan ihan vaan lomailun kannalta :) Vaikka rankkaa se oli, siitä ei pääse mihinkään. Startattiin hyvissä ajoin lauantaina, koska ajomatkaa kertyi kiitettävät 362 kilometriä per suunta. Ensimmäiseksi käytiin kyytiin matkakumppanimme lapinporokoira Laku sekä omistajansa, ja eikun menoksi! Wilhon kanssa matkaamisen tiesin jo etukäteen helpoksi, on se sen verran konkari näissä hommissa. Hotellissa Wilho tosin ei ole koskaan ennen ollut yötä, mutta sekin meni oikein hyvin eikä se haukkunut kuin kerran yöllä naapurista kuuluville äänille. Sekin jäi lyhyeksi haukahdukseksi, onneksi. Aamupalalle mentäessä pystyttiin koirat jättämään huoneeseen ilman, että kumpikaan olisi nostanut metakkaa.
Käytiin lauantaina katsastamassa kisapaikka jo etukäteen, mutta sen enempää en Wilhon kanssa treenaillut. Päivä oli kaikkine matkamisineen jo tarpeeksi rankka enkä halunnut väsyttää sitä ihan loppuun. Sunnuntaina mentiin kisapaikalle hyvissä ajoin katselemaan meininkiä ja oma jännityskin alkoi haihtua kun sain jutella koiraihmisten kanssa ja erityisesti rapsutella hurmaavaa buhund neito Keijua :) On se vaan Wäinöön verrattuna aika viilipytty ;) Harmittelinkin kun en päätynyt ottamaan Wäiskiä matkaan, mutta saahan se oman starttinsa rallyyn syyskuussa. Keijun omistaja myös suostui kuvaamaan meidän suorituksen, tästä suurkiitos! Olipa hyödyllistä nähdä omaa menoa. Videoon laitan linkin heti kun saan sen käsiini.
Siinä vaiheessa kun mentiin kehään, oltiin sekä koira että omistaja jo melkolailla rättiväsyneitä; se söi suurimman osan jännitystä, mutta silti hermoilin muutaman ensimmäisen kyltin aikana. Rata oli helpompi kuin mitä ollaan harjoituksissa käyty läpi. Tiesin jo etukäteen, että liikkeet me osataan, mutta virheitä voi tulla jos Wilho kadottaa kiinnostuksen hommaan, mikä oli ihan mahdollista, koska se alkoi olla jo aika väsynyt. Heti alkuun Wilho pomppasi oravaistuntaan juuri kun olin saanut sanottua olevani valmis, eli -1 pistettä. Siitä en voinut olla hirmu harmissaan, koska koiralla oli kivaa ja siksihän se sen teki :) Onneksi en lähtenyt uusimaan (uusiminen on aina -3 pistettä) lähtöä, vaikka se käväisi mielessä hetken verran. Pujottelussa taas Wilho alkoi menettää hieman mielenkiintoaan ja saatiin -1 piste puutteellisesta yhteistyöstä kun se pujottelun jälkeisellä kyltillä halusi lähteä haistelemaan jotain... Sain sen kuitenkin nopeasti houkuteltua takaisin ilman, että hihna olisi kiristynyt. Tässä jäi harmittamaan ainoastaan oma pöljyyteni kun näin, että Wilhon mielenkiinto herpaantuu, en toiminut ajoissa antamalla vaikka lisäkäskyä... Noh, ensi kerralla sitten!
Suorituksen jälkeen olikin sitten niin väsynyt olo, etten oikein edes osannut iloita hyvin menneestä radasta. En vielä edes silloin kun tulokset julkistettiin, ollut oikein millään mielentilalla. Miten sen nyt sanoisi, oli vain sellainen väsyneen turta olo :D Nyt hyvin nukutun yön jälkeen sitä voikin sitten todeta, että jes! sehän meni paljon paremmin kuin oletusarvo oli ja kannatti lähteä! Tuliaisina siis hyvä mieli, paljon innostusta harrastamiseen ja Wäinölle oma blingbling kisapanta :)
Vielä pieni muokkaus: kisapaikalla oli kuvia räpsinyt Maarit Halmetoja ja mekin oltiin päästy kuviin. hienoja kuvia oli, kerrankin sellaisia tähänkin blogiin ;)
Koko reissu oli oikein onnistunut ja mukava, voihan tuollaisen tehdä uudestaan ihan vaan lomailun kannalta :) Vaikka rankkaa se oli, siitä ei pääse mihinkään. Startattiin hyvissä ajoin lauantaina, koska ajomatkaa kertyi kiitettävät 362 kilometriä per suunta. Ensimmäiseksi käytiin kyytiin matkakumppanimme lapinporokoira Laku sekä omistajansa, ja eikun menoksi! Wilhon kanssa matkaamisen tiesin jo etukäteen helpoksi, on se sen verran konkari näissä hommissa. Hotellissa Wilho tosin ei ole koskaan ennen ollut yötä, mutta sekin meni oikein hyvin eikä se haukkunut kuin kerran yöllä naapurista kuuluville äänille. Sekin jäi lyhyeksi haukahdukseksi, onneksi. Aamupalalle mentäessä pystyttiin koirat jättämään huoneeseen ilman, että kumpikaan olisi nostanut metakkaa.
 |
| Tauko paikallaan. Iisalmen Nesteen terassille sai ottaa koiratkin :) |
 |
| Laku nauttii hotellielämästä |
Käytiin lauantaina katsastamassa kisapaikka jo etukäteen, mutta sen enempää en Wilhon kanssa treenaillut. Päivä oli kaikkine matkamisineen jo tarpeeksi rankka enkä halunnut väsyttää sitä ihan loppuun. Sunnuntaina mentiin kisapaikalle hyvissä ajoin katselemaan meininkiä ja oma jännityskin alkoi haihtua kun sain jutella koiraihmisten kanssa ja erityisesti rapsutella hurmaavaa buhund neito Keijua :) On se vaan Wäinöön verrattuna aika viilipytty ;) Harmittelinkin kun en päätynyt ottamaan Wäiskiä matkaan, mutta saahan se oman starttinsa rallyyn syyskuussa. Keijun omistaja myös suostui kuvaamaan meidän suorituksen, tästä suurkiitos! Olipa hyödyllistä nähdä omaa menoa. Videoon laitan linkin heti kun saan sen käsiini.
Siinä vaiheessa kun mentiin kehään, oltiin sekä koira että omistaja jo melkolailla rättiväsyneitä; se söi suurimman osan jännitystä, mutta silti hermoilin muutaman ensimmäisen kyltin aikana. Rata oli helpompi kuin mitä ollaan harjoituksissa käyty läpi. Tiesin jo etukäteen, että liikkeet me osataan, mutta virheitä voi tulla jos Wilho kadottaa kiinnostuksen hommaan, mikä oli ihan mahdollista, koska se alkoi olla jo aika väsynyt. Heti alkuun Wilho pomppasi oravaistuntaan juuri kun olin saanut sanottua olevani valmis, eli -1 pistettä. Siitä en voinut olla hirmu harmissaan, koska koiralla oli kivaa ja siksihän se sen teki :) Onneksi en lähtenyt uusimaan (uusiminen on aina -3 pistettä) lähtöä, vaikka se käväisi mielessä hetken verran. Pujottelussa taas Wilho alkoi menettää hieman mielenkiintoaan ja saatiin -1 piste puutteellisesta yhteistyöstä kun se pujottelun jälkeisellä kyltillä halusi lähteä haistelemaan jotain... Sain sen kuitenkin nopeasti houkuteltua takaisin ilman, että hihna olisi kiristynyt. Tässä jäi harmittamaan ainoastaan oma pöljyyteni kun näin, että Wilhon mielenkiinto herpaantuu, en toiminut ajoissa antamalla vaikka lisäkäskyä... Noh, ensi kerralla sitten!
Suorituksen jälkeen olikin sitten niin väsynyt olo, etten oikein edes osannut iloita hyvin menneestä radasta. En vielä edes silloin kun tulokset julkistettiin, ollut oikein millään mielentilalla. Miten sen nyt sanoisi, oli vain sellainen väsyneen turta olo :D Nyt hyvin nukutun yön jälkeen sitä voikin sitten todeta, että jes! sehän meni paljon paremmin kuin oletusarvo oli ja kannatti lähteä! Tuliaisina siis hyvä mieli, paljon innostusta harrastamiseen ja Wäinölle oma blingbling kisapanta :)
Vielä pieni muokkaus: kisapaikalla oli kuvia räpsinyt Maarit Halmetoja ja mekin oltiin päästy kuviin. hienoja kuvia oli, kerrankin sellaisia tähänkin blogiin ;)
perjantai 1. elokuuta 2014
Wilho on terve!
Wilho läpäisi terveystarkastuksen puhtain paperein. Kuvia lonkista/selästä ei otettukaan, koska eläinlääkäri oli koiraa kopeloituaan sitä mieltä, että se olisi turhaa. Vasemmassa lonkassa hän havaitsi pientä löysyyttä, mutta ei sen kummempaa. Selän eläinlääkärikin totesi jäykäksi ja kirjoitti kipulääkkeitä ja antoi ohjeeksi hieroa koiraa ja liikuttaa sitä sen omien ehtojen mukaisesti. Häntäkin tutkittiin eikä siitäkään löytynyt mitään vikaa. Hännän heiluttamattomuus eläinlääkärin mukaan voi olla vain tapa, joka tällä koiralla on, samoin kuin peitsaaminen. Verikokeissa arvot olivat kohdillaan, lukuun ottamatta valkosoluarvoja, jotka olivat hieman matalalla. Ne olivat kuitenkin vain hiukan matalat, joten pelkällä koiran tarkkailulla jatketaan. Olen kyllä erittäin iloinen näistä uutisista :)
Viime yönä tulikin sitten valvottua, koska rally-tokokisa ilmoittautuminen aukesi keskiyöllä ja halusin varmistaa meille paikan lähikisoihin :) Viime hetkillä päätinkin sitten ilmoittaa molemmat koirat alokasluokkaan. Huih! Nyt kyllä jännittää, mutta pitähän se Wäiskinkin päästä kokeilemaan miltä kisaelämä maistuu. Tiistaina se taas tuurasi Wilhoa, koska oli niin kuuma ja voi pojat kun se suoriutuikin hyvin! Radan lisäksi kokeiltiin tokopaikallaanoloa, josta olin aiavan varma. etteihän se nyt ainakaan onnistu. Wäinö kuitenkin jämähti niille sijoilleen ja vain tuijotti minua HYVIN vakavana. Nauratti kyllä miten tosissaan se homman ottikaan! Hieno, hieno poika!
Noiden treenien lisäksi ollaan käyty koko porukalla veneilemässä. Viime vuonna darra ei ihan ollut sitä mieltä, että se olisi ollut hänen juttunsa, mutta ilmeisesti talven asiaa pohdittuaan, se oli tänä vuonna yksi viilipytty. Veneesen päästyään se vain kävi nukkumaan pohjalle vaikka aallokkokin oli aikamoinen. Aina ei tiedä mitä sen päässä liikkuu, mutta hyvä tietysti, että veneily maistuu, sitä kun on näin kesäisin aina silloin tällöin luvassa myös koirille. Wilho tykkäsi olla lähinä sylissä ja Wäinö alun rauhattomuuden jälkeen asettui Darran viereen makomaan.
Saaressakin piipahdettiin ja se oli ehdottomasti hienoin hetki Wäinön mielestä; pääsihän siinä uimaan! Itsekin pulahdettiin veteen ja kas kummaa, kun uin pois Wilhon näköpiiristä, hyppäsi poika veteen! Olin aivan hämmästynyt, siis Wilho. Veteen. Vapaaehtoisesti. Ilmeisesti vettä kamalampaa on kumminkin emännän hukkaaminen, voi pientä rakasta <3
Viime yönä tulikin sitten valvottua, koska rally-tokokisa ilmoittautuminen aukesi keskiyöllä ja halusin varmistaa meille paikan lähikisoihin :) Viime hetkillä päätinkin sitten ilmoittaa molemmat koirat alokasluokkaan. Huih! Nyt kyllä jännittää, mutta pitähän se Wäiskinkin päästä kokeilemaan miltä kisaelämä maistuu. Tiistaina se taas tuurasi Wilhoa, koska oli niin kuuma ja voi pojat kun se suoriutuikin hyvin! Radan lisäksi kokeiltiin tokopaikallaanoloa, josta olin aiavan varma. etteihän se nyt ainakaan onnistu. Wäinö kuitenkin jämähti niille sijoilleen ja vain tuijotti minua HYVIN vakavana. Nauratti kyllä miten tosissaan se homman ottikaan! Hieno, hieno poika!
Noiden treenien lisäksi ollaan käyty koko porukalla veneilemässä. Viime vuonna darra ei ihan ollut sitä mieltä, että se olisi ollut hänen juttunsa, mutta ilmeisesti talven asiaa pohdittuaan, se oli tänä vuonna yksi viilipytty. Veneesen päästyään se vain kävi nukkumaan pohjalle vaikka aallokkokin oli aikamoinen. Aina ei tiedä mitä sen päässä liikkuu, mutta hyvä tietysti, että veneily maistuu, sitä kun on näin kesäisin aina silloin tällöin luvassa myös koirille. Wilho tykkäsi olla lähinä sylissä ja Wäinö alun rauhattomuuden jälkeen asettui Darran viereen makomaan.
Saaressakin piipahdettiin ja se oli ehdottomasti hienoin hetki Wäinön mielestä; pääsihän siinä uimaan! Itsekin pulahdettiin veteen ja kas kummaa, kun uin pois Wilhon näköpiiristä, hyppäsi poika veteen! Olin aivan hämmästynyt, siis Wilho. Veteen. Vapaaehtoisesti. Ilmeisesti vettä kamalampaa on kumminkin emännän hukkaaminen, voi pientä rakasta <3
 |
| Wilho parkkeerasi itsensä eväiden lähistölle. |
 |
| Eikä Darrakaan kaukana ollut. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)