Kuulumisia

Nyt on taas tapahtunut paljon ja vauhdilla enkä luonnollisesti ole kuin takaraivossa muistanut blogin olemassa oloa. Piti ihan käydä lukemassa mihin tämän kanssa jäätiin. Kerrataan siis koira kerrallaan tapahtumia:

Wäinö:
Wäinön kanssa saatiinkin soppa aikaan ja hurja takapakki kaikkeen tekemiseen. Josta ollaan sitten jo ehditty tointua ja nousta :D Wäinön kanssa alettiin harjoitella taukokäytöstä vaan se ei oikein ottanut onnistuakseen. Rauhoittumisen sijaan koira keräsi painetta ja se kattilahan kiehuu jossain vaiheessa yli. Jotenkin tiesinkin, että näin tulisi käymään ja annoin sen silti tapahtua - seurauksena se, että juuri ennen Kuopion kisoja, Wäinö otti ja ampaisi rähisemään treenikaverin koiralle. Vitsi mikä fiilis lähteä kisaamaan... Kaiken lisäksi olin kuin maani myynyt, tiesin, että ihan itse olen tämän aiheuttanut vaan en sisäistänyt syytä. Huono kouluttaja, huono koiran omistaja, tunsin, että olen pettänyt pikkubuhundini täysin.

Kisoissa tämä näkyi. Wäinö nimittäin lamaantui! Se oli niin epätyypillistä, että hetken jo harkitsin heittäväni hanskat tiskiin ja toteavani, että minusta ei ole kouluttamaan Wäinöstä rallykoiraa. Onneksi seuraavaksi viikonlopuksi sattui Jirka Vierimaan koulutus, joka oli aivan huippu! Siellä palauteltiin mieliin, että mistä tässä kaikessa on kyse. En ala selostamaan neuvoja sen enempää, totean vain, että kaikki reaktiivisen koiran (ja toki muutkin) omistajat kyseiselle kurssille vaan! Jirka suositteli luettavaksi Control Unleashed - kirjaa, jota tässä olen tavannut ja yrittänyt sisäistää. Parasta oppia niin kirjasta kuin Jirkalta oli se, että koirani SAA olla reaktiivinen, se ei ole huonoa koulutusta vaan ominaisuus. Palaan ehkä koulutukseen ja kirjaan jossain muussa postauksessa, koin niistä olevan minulle niin paljon hyötyä ja iloa.

Wäinö kävi myös pallopaimentamassa Vihmerän kurssilla ja koska noilla kursseilla minulla on hyvä ja turvallinen olo, oli koirakin rento ja keskittynyt, vaikka sen läheisyydessä treenattiin ihan vieraita koiria. Nyt Wäinö on ilmoitettu koiratanssin verkkokurssille ja sitä odotankin kuin kuuta nousevaa. Saattaa olla, että ennen kuin Wäinö nähdään rallyradalla, käväisen sen kanssa koiratanssikisoissa. Harrastusmaailman ulkopuolella Wäinö osoitti herkkyyttään ja muistutti samalla, että kaikesta toiminnanhalustaan ja reaktiivusuudestaan huolimatta tai ehkä niiden takia, minulla on erityisherkkäkoira. Sain migreenikohtauksen vähän aikaa sitten. Wäinö ei syönyt kunnolla edellisenä iltana ja oli muutenkin vaisu, se vain hiippaili huoneesta toiseen. Luulin, että se on masentunut. Seuraavana päivänä kohtaus oli kunnolla päällä ja Wäinö jätti ruokaa syömättä! Sitä ole tapahtunut ikinä ennen... Ja kun kohtaus oli kärsitty ja tainnutettu, oli Wäinö takaisin oma itsensä. Ihmeellistä. Mutta kaikista koiristani Wäinö oli se, joka reagoi voimakkaimmin kipuuni. <3

Ruttu:
Penska aloitti rallyyn tutustumisen. Ensimmäisellä kerralla oli todella kuuma, joten olimme vain vajaan tunnin, harjoitellen lähinnä kontaktia ja vierellä kulkemista. Ruttu on kuumuudelle aika arka, se vaikuttaa siihen ihan eri tavalla kuin poikiin, joten helteellä sen kanssa ei tarvitse varmaan jatkossakaan tehdä mitään. Olin kumminkin tosi tyytyväinen, koska se yritti, motivoitui ja ennen kaikkea oli toisten koirien läheisyydessä rauhallinen. Muutama haukahdus sieltä tuli, mutta ne eivät jääneet päälle ja käskyt saavuttivat sen korvat häiriöstä huolimatta.

Toisella kerralla ei enää edes haukuttu. Silloin teemana oli takapään käyttö laatikkotreenillä ja senhän Ruttu hoksasi todella nopeasti! On se vaan fiksu. Muutama eteentulokin otettiin ja nekin se teki vallan mainiosti. Olin jopa yllättynyt sen hoksaamiskyvystä, en edes tiedä miksi - aina olen sitä nokkelana pentuna pitänyt. Ruttu kokeili myös Nose workia ja sehän olikin sen kanssa hauskaa! Senkin se hoksasi nopeasti ja aloinkin ehdollistamaan sitä eukalyptuksen tuoksuun. Siinä meille ehkä tosiaan tulevaisuuden laji. Lenkillä se teki huiman luoksetulon kun en huomannut lenkkeilijään kahden koiransa kanssa, jotka tulivat suoraan koiran nenän eteen (välimatkaa 50 m). Me seisottiin koiran takana ja mies kutsui sen luo - ja sehän tuli! Haukkui hieman selkänsä taakse, mutta sehän tuli suoraan ja miettimättä luo! Tosin minun luo :D Huima pentu!

Wilho:
Voi tuota minun mielettömän hienoa poikaani! Kisattiin toista kertaa VOIttajassa Pieksämäellä. Paineita olisi tällä kertaa ollut, vaan luettuani Control Unleashed - kirjaa ja käytyäni Juha Minkkisen Psyykkinen valmennus koiraurheilussa - luennolla, päätin ottaa taktiikakseni, että keskityn koiraani enkä laske radalla virhepisteitä. Sehän toimi yli odotusten: pisteet 87 ja luokkavoitto. Sekoilin radalla, mutta palkkioksi siitä, että annoin Wilholle kaikkeni, se totisesti antoi kaikkensa minulle ja paikkaili virheitäni (mm. "SIVU! eiku ei, pysy vaan siinä vieressä!, No, nyt se SIVU!" - eli annoin koiralle väärän käskyn, peruin sen ja sitten annoin sen kohta uudestaan ja se teki juuri niin kuin sen oli tarkoitus. Sen ilme kyllä oli, että kerää ittes :D) Käytösruudussa se paineistui hieman, eli siihen meille harjoittelun paikka. Asennon se toki piti, mutta haluaisin sille vielä rennon itsevarman asenteen siihen.

Meillä onkin nyt sitten kaksi hyväksyttyä tulosta ja ihan vahingossa samalta tuomarilta! En ollut ollenkaan katsonut ketä on tuomaroimassa. Luultavasti seuraavat kisat menevät syksyyn ja kesän aikana aloitamme mestariin tähtäämisen toden teolla. Muutamat mestarin liikkeet ovat vielä ihan hakusessa, niistä kauheimpana tuo kolmen minuutin seisominen käytösruudussa, ja tietenkin haastetta riittää myös peruutuksessa oikealla ja poispäin ohjaajasta. Joka tapauksessa nyt on hyvä mieli siitä, että ollaan saatu hommat rullaamaan ja asenne kohdilleen, kaikki muu tulee kun tulee.

Kuulumisten kertaus ja ihana kevät

Blogin päivitys taas jää, tekemistä on ollut, kerrottavaa olisi vaikka millä mitalla, mutta väsy iskee... Lomaviikkokin oli ja meni ja sen aikana puuhailtiin paljon koirien kanssa, itse kylläkin hyvin rauhalliseen tahtiin liikkuen sillä flunssa ei vieläkään täysin päästänyt otteestaan.

Loma aloitettiin Rutun kanssa tutustumalla bostoninterrieri Vitoon, joka ottikin pojan iloisen innokkaasti vastaan. Alkujärkytys oli tällä kertaa hyvin lyhyt ja Ruttu intoutui leikkiin ihan kunnolla - jopa niin kunnolla, että venäytti hieman jalkaansa. Mitään sen kummempaa ei kumminkaan sattunut ja pienellä levolla jalka oli taas entistä ehompi. Rutun päivää järkytettiin myös lähtemällä kaikkien poikien kanssa maalle vanhempieni luo. Wilho ja Wäinö olivat tietysti tuttuun tapaan innoissaan, mutta niin oli Ruttukin; se otti ympäristön heti omakseen. Nukkumisesta ei alkuun meinannut tulla mitään, mutta tarpeeksi väsyneenä sillekin oli lopulta annettava periksi. Jäimme ihan yöksi ja yö sujui niin ikään hyvin, vaikka oltiin vieraassa paikassa. Kaipa Ruttu tajusi toisista koirista ja minusta, että tämä on kiva paikka.

Toinen ruttunaama oli Rutulle mieluinen kaveri - ja toisinpäin. Leikki yltyi välillä niin, että Vito kävi tauolla portin takana, mutta hienosti tämä kaksikko tuli toimeen.

Se hetki kun on vain luovutettava. Tokmannilta löytyi uusi peti ja hinta harmitti alkuun hieman. Tästä pedistä tosin voi pyyhkäistä lian rätillä pois helposti ja se on silti pörröinen ja pehmeä. Näitä lisää!

Söpöstelyä <3

Ruttu sai myös ensimmäiset rokutuksensa. Itse piikkiä se ei edes huomannut, mutta hampaiden katsominen oli siitä epäilyttävää. Se taisi tulkita sen leikiksi, mutta eläinlääkäri oli hieman eri mieltä. Lisään listalle tuon hampaiden katsomisen opettelun, unohtui kokonaan... Kynsiä sentään ollaan leikattu eikä siinä ole hankaluutta - namin kanssa sujuu oikein mallikkaasti.

Ruttu on päässyt myös käymään hallilla pariin otteeseen. Molemmilla kerroilla se on ollut hieman arka, mutta saanut paljon silittelyjä osakseen, joista se on sitten rohkaistunut ja ottanutkin kaikki irti. Se jopa leikki lelulla hieman, mikä on erityisen rohkaisevaa. Olen järjestänyt sille pentutreffejä muutamaan otteeseen ja niistä on tullut onnistuneita kokemuksia. Tapasimme mm. venäjän spanielin ja toisen bullmastiffipupsin. Molempien kanssa Ruttu koitti leikkiä. Kaverit eivät niin innostuneet, mutta olivat kuitenkin ystävällisiä ja Rutun kokemus koirista pääsi karttumaan taas muutaman koiran verran.

Wilho on ehtinyt käydä niin rallytreeneissä kuin lukukoirailemassakin. Lukukoirailuun ollaan saatu kivaa rutiinia ja rauhoittuminen paikan päällä on lähes välitöntä. Wilho on myös erittäin innoissaan menossa työpaikalleen ja sekös se vasta onkin mukavaa! Jossakin ollaan onnistuttu! Viime viikolla Wilho näytti aralle lukujalle jopa paljon temppuja, mutta rauhoittui heti kun lukeminen alkoi, vaikka temput selvästi kiihdyttivät sitä. Voiko parempaa tulosta edes haluta? Rallyssä taas koitettiin rataa oikealla puolella, mutta menin ahnehtimaan liian pitkää pätkää ja se kyllä kostautui - jätättäminen oli välitöntä. Sitä korjattiin seuraavissa treeneissä ja saatiinkin motivaatio pysymään hienosti. Kisoihin tullaan menemään kuitenkin puhtaasti tämä on hauskaa asenteella, tuloksesta viis! Sanoin vetämälleni ryhmälle, että motivaatio on kaikista tärkeintä, yritän muistaa sen itsekin.

Lukukoira valmiina hommiin!

Wäinössä näkyy treenaamattomuus. Se karkailee eikä jaksa keskittyä ja meillä onkin jonkin verran työtä, että saadaan se kisakuntoon. Pentu on tietenkin vienyt niin suuren osan energiaa, että ihmekkös tuo, mutta tosiasia on, ettei meillä tällä tavalla ole mitään mahdollisuutta hyväksyttyyn tulokseen. Jostain on siis aikaa ja energiaa kaivettava - siis pääsiäisen jälkeen, koska pojat on varattu sinne minilomalle. Se tosin tekee Wäinölle varmasti hyvää, pääsee pois Rutun hampaiden alta ainakin hetkeksi.

Viikonloppuna nautittiin hankiaisista, auringosta ja parantuneesta terveydestä! Ai että oli hienoa viimein jaksaa tehdä asioita! Kevät <3

Jee! Juostaan!

Joo, juostaan! Vaan kaikki jalat tuntuu olevan keskenään eri mieltä suunnasta...

Pentutreffeillä Nasu hyppääkuvaan.

Wilhoa ei toisten namit kiinnosta, mutta Rutulle maistuu.

Koulutuspäivä Jyväskylässä

Jipii, päästiin taas Krista Karhun oppiin - tällä kertaa Jyväskylässä Haukkuvaarassa. Päivä oli aivan mahtava ja paljon jäi taas mietittävää tulevaisuutta ajatellen sekä roppakaupalla vinkkejä tekemisen parantamiseen. Wilho oli tällä kertaa ainoana koirana mukana kun viime kerralla pääsi Wäinö.

Päivän parasta antia oli minulle se, että Wilhon jätättämisongelma ei Kristan mielestä ollut mikään motivaatio-ongelma vaan enemmänkin sitä, etten vaadi koiralta sen osaamia asioita ja sitä, että se helposti hylkää minut radalla jos minulla hajoaa paketti liikaa. Tämä oli niin helpottavaa, koska olen vähän ajatellut, että se ei halua tehdä - joten olen ajatellut pakottavani sen epämiellyttäviin tilanteisiin jatkuvasti. Joka ei siis ollenkaan ole meidän harrastuksen pohja, joten olen sitä kautta olen kyseenalaistanut meidän jatkon VOI-luokkaan. Kisavalmiita me ei olla ja kisat saa kyllä odottaa, mutta nyt tuli toivoa, että kyllä me sinne joskus päästään! Todella paljon hyviä vinkkejä saatiin siihen miten jatkaa tästä.

Rataongelmaa ratkottiin -radalla. Tehtiin muutaman kyltin rataa, jossa oli houkutuksia matkalla ja häiriötä myös ohjaajalle. Mietin alkuun, että ei se tule kisatilannetta vastaamaan kun tiedän, ettei tarvitse suorittaa ja "ansat" mitä radalle oli viritetty oli etukäteen tiedossa. Ja pöh, menin ihan yhtä helppoon kuin koirani :D Häkellyin ihan tosissaan, joten saatiin erinomainen treeni ja hyvä demonstraatio siitä miten Wilho kyllä uppoavan laivan hylkää surutta! Treeni-into on kyllä taas hetken aikaa huipussaan. Wäinön kanssa oli vielä iltamyöhällä pakko ottaa pikatreenit omalla pihalla :D

Huimia treenifiiliksiä

No onpas Wäiski ollut huippu tämän viikon treeneissä! Perjantain treeneissä oli houkutus; hui kauhistus. Pidin alkuun Wäiskin hihnassa, koska olin varma, että sinnehän se ryntää. Koko halli vielä haisi koiran märkäruualle, joten en pitänyt mitenkään mahdollisena, että se pysyisi sieltä poissa. Alkuun otin askeleen houkutusta kohti ja klikkasin kun Wäinö luopui. Sitten otin toisen askelen jne. Kontakti oli hyvä, joten päästin sen vapaaksi. Eikä se mennyt! Jatkoin samaa rataa ja lopulta siirryttiin harjoittelemaan peruutusta vähän kauemmaksi houkutuksesta. Houkutus jäi sinne kumminkin olemaan, mutta Wäiski ei yrittänytkään mennä katsomaan mitä sieltä löytyy vaan keskittyi täysillä tekemiseen.

Lauantaina treenattiin ensin rataa. Päätin pistää kaikki peliin ja pyytää treenikaveria ja hänen rauhallista uroskoiraansa käytösruutuun meidän radan ajaksi. Minua jännitti aivan kamalasti, suorastaan tärisin. Se tarttui Wäinöön tottakai ja se katselikin huolestuneena ympärilleen. Kun mentiin kohti toista koirakkoa se oli jo todella huolissaan (koska minä olin), mutta se pysyi hanskassa ilman sen kummempaa käskytystä. Toki palkkasin koko radan. Tehtiin perään toinenkin rata ja minulle löytyi luotto, että pysyyhän se siinä. Se näkyi heti koirassakin. Ah, ollaan me edistytty! Lopuksi vielä harjoiteltiin putkea ja siitäpä kaikki koirat innostuivatkin, erinomainen lopetus muutenkin hauskoille ja onnistuneille treeneille.

Wilhon kanssa rallateltiin perjantaina myös. Pääpaino oli innostuksessa ja sitä löytyikin ihan kivasti. Leikitin Wilhoa raatolelulla ja se oli aluksi hieman epävarma, että mistä siinä on kyse. Se kuitenkin innostui lopulta ihan huomattavan paljon ja meidän vuoro menikin enemmän tai vähemmän riehumiseksi. Pari kertaa se sen johdosta karkasi houkutukselle, mutta toisaalta; jos me vaan saadaan into hommaan, millään muulla ei ole väliä. Edistystä siis tälläkin rintamalla :)

Että sellaisia treenejä

Wäinön sairasloma on tällä haavaa loppu. Jalka on alkanut parantua kivasti ja lenkkeily ollaan aloitettu toiveikkaina. Vielä pidetään tötteröä päässä, ettei pääse nuolemaan ja olen lisäksi puhdistanut jalan ulkoa tullessa. Sidettä ei olla enää pidetty. Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä, että saataisiin tämä kunnialla päätökseen. Antibioottikuuri loppuu tänään.

Perjantaina otinkin siis Wäiskin rallytreeneihin mukaan pitkästä aikaa. Ajattelin, että ei siitä mitään tule. Tuli kumminkin. Aluksi se juoksenteli ympäri hallia eikä halunnut kuunnella. Yritin kutsua ja palkata tiheämmin vaan ei, minä en kiinnostanut silti. Lopulta meni itsellä kärsivällisyys ja laitoin kädet puuskaan ja ilmoitin koiralle, että ei kyllä kiinnosta minuakaan! Kun kävelin rivakkaan pois, olikin Wäiski todella kiinnostunut, että mitä ihmettä se puuhaa. Seurasi kuin hai laivaa :D Eli niin, älä paapo sitä koiraa vaan anna sen tehdä työt. Tuo bu kyllä osaa kaikki temput, liian älykäs!

Toinen osa treenejä otettiin toisen koiran kanssa samaan aikaan - vapaana. Koira oli tuttu narttu, joten helpolla aloitettiin. Wäinö ei edes yrittänyt mennä koirakon luo! Huimaa! Ohitettiinkin ne monta kertaa ihan käden etäisyydeltä eikä se silti ollut menossa niiden luo. Tämä piristi kyllä ihan mielettömästi, vaikka muuten treenit olivatkin mitä olivat.

Lauantain rallytreeneissä edusti Wilho ja oltiinkin sitten ainoina paikalla. Onneksi saatiin häiriötä paikalle sattuneista satunnaistreenaajista ja Wilho tekikin sen verran napakkaan, että päädyttiin tekemään puoli tuntia eri rallyjuttuja. Häiriö oli hyvää, koska toisilla oli toko/agitreenit meneillään, mutta eipä Wilho niistä paljon piittaillut. Jäi ihan superfiilis kun Wilho seurasi nätisti ja napakasti molemmilla puolilla ja saatiin puolen vaihdot edestä ja takaa onnistumaan kivasti.

Lukukoirassakin ollaan ehditty käymään. Wilholla oli torstaina 2x3 lukijaa, kaikki tyttöjä. Olipa sitten meidän ensimmäinen haluton lukija! Lapsi oli tullut suoraan kerhosta, joten väsytti ja kiukutti ja aluksi ilmoittikin, että hän ei ainakaan lue. Olipa hyvä, että viime harjoituksissa oli sattunut tällainen lukkotilanne, joten minä en tällä kertaa jäätynyt :D Temputin Wilhoa (joka oli ihan kierroksilla) ja se ilmeisesti huvitti tyttöjä niin paljon, että saatiin nopeasti tilanne positiiviseksi. Sitten kyselin kirjasta ja lopulta oltiinkin tilanteessa, että piti ihan toppuutella, ettei seuraavaa kirjaa enää ehditä lukea! Käytin myös vaihtokauppaa:lue sana Wilholle niin saat teettää sillä tempun.

Wilholla kesti tosi kauan rauhoittua ja ensimmäinen vuoro menikin temppuillessa. Onneksi sattui sellainen tilanne, että se oli niin lukijoille kuin koirallekin parasta. Sitten meillä oli pieni tauko ja Wilho rauhoittuikin sen aikana. Toinen ryhmä oli todella ihana, saatiin peräti kolme kirjaa luettua! Wilho oli tyttöjen rapsuteltavana koko ajan. Kuulin vielä palautettakin vahingossa kun tyttöjen äiti kyseli, että ”no, kuunteliko se koira?” ja kuorossa tytöt vastasi, että ”kuunteli! Se kuunteli ihan koko ajan!” Kokonaisuudessaan jäi ihan tosi hyvä mieli!

Sairastamista

Selvittyämme nenäpunkkiepisodista, oli Wäinön vuoro teloa itsensä. Poika juoksi vähän rajummin pihalla, okei - ei ihan vähän rajusti jos totta puhutaan, ja onnistui telomaan jalkansa. Sisälle tullessa se linkkasi ja jalasta tuli vähän verta, mutta mitään haavaa ei näkynyt, joten ajattelin, että se on pienellä levolla ohi.

Sitten se alkoi linkkaamaan jalkaa lenkillä. Mitään jalassa ei taaskaan näkynyt, mutta koska Wäiski päätti, että nuoleminen on paras hoitokeino, jalka turposi ja vähän tulehtui. Eikun siis eläinlääkäriin kuvauttamaan takajalan varvas. Se sama, jonka poika onnistui aikojen alussa telomaan autojupakassa. Kuvista selvisi, että vanha murtuma oli rustottunut ja nyt tuo rusto oli murtunut. Sen lisäksi kynsi oli hieman irti, josta johtui verentulo alunperin. Wäinö sai kipulääkekuurin ja määräyksen pitää tötteröä päässä ainakin viikon ajan.

Alussa jalka olikin todella kipeä. Jouduin vaihtamaan nukkumaan vierashuoneeseen, jotta olen samassa tilassa Wäinön kanssa ja estän sitä yrittämästä turmella jalkaansa tötteröllä. Jonka se kyllä onnistui tekemään kuitenkin. Tein taas hieman fiksausta Wäinön tötteröön ja päällystin reunat vanutupoilla, jotka teippasin siis pehmustamaan reunaa. Onneksi tämä auttoi eikä Wäinö enää saanut aikaan enää lisää tuhoa. Paraneminen alkoi ja nyt näyttää jo lupaavalta. Pidämme kumminkin sairaslomaa lenkkeilystä varmuuden vuoksi ainakin ensi viikon. Tai niin kauan kuin Wäinön pää kestää.

Buhund ei ole helpoin potilas

Rallytreeneissä olen Wäinöä kumminkin käyttänyt, jotta sillä olisi edes jotain tekemistä. Niissä en ole viitsinyt vaatia oikein yhtään mitään, lähinnä vaan palkkaillut ja muutenkin kehunut. Viime viikon treeneissä kipu selvästi vaikutti ja koira oli "flegmaattinen", joka siis Wäinön kohdalla tarkoittaa sitä, että se näytti hyvin keskittyvältä koiralta kun ei pomppinut ja haukkunut ylimääräisiä... Tällä viikolla voitiin jo tehdä paljon enemmän. Olin positiivisesti yllättynyt miten hyvin meillä meni. Varsinkin lopputreenit kun otettiin useampi koira samaan tilaan ja tehtiin omiamme. Yksi koirista oli nuori porokoirauros, mutta Wäinö ei kiinnittänyt siihenkään sen kummemmin huomiota, se jopa vaikutti rennolta huolimatta toisista koirista!

Wilhon kanssa ollaan sitten doboiltu ja lukukoirailtu ihan urakalla. Milloinhan se sanoo sopimuksen irti? Varsinkin lukukoirahomma on ollut henkisesti rankkaa, vaikkakin todella kivaa. Doboilussa ollaan molemmat saatu huomata, että meillä ei ehkä olekaan ihan niin timmit lihakset kun ollaan luultu ;) Hauskaa on kumminkin ollut, saisipa itsestä revittyä energiaa tehdä hommaa säännöllisemmin. Vatsalihakseni nimittäin kertovat, että tarvetta sille olisi!

Wilhon työtilat Kontiolahden kirjastolla ovat ihastuttavassa satuhuoneessa

Rally-tokokisat Joensuu 29.8

Ei lähdetty kisaamaan kovin tavoittein. Wilhosta tiesin, että jos en itse mokaa, RTK2 tulee varmasti, kuten tulikin. Wilholla oli ihan kamalan huono päivä; alkuverkassa se yritti lähteä toisten koirien luo (mitä, mitä, mitä???), en saanut innostumaan sitä oikein millään. Yritin jopa vinkulelulla leikittää vaan ei. Tuntui, että minun piti oikein raahata se radalle. Ei kiva asetelma. Ajattelin, että vedetään silti läpi ja niinhän me tehtiin, mutta olihan se aika kamalaa. Wilho laahasi perässä, kävi haistelemassa houkutuksen possu-lelua (taas mitähän ihmettä!), joten -10 pistettä naps. Minäkin haahuilin yrittessäni houkutella koiraani matkaan, joten saimme yhteensä - 6 epätarkkuudesta eri kylteillä, ihmettelen suuresti, ettei sen enempää. Yhteensä siis 84/100 ja RTK2. Kuten Wilholle sanoinkin: se on niin hyvä, että huonoimmillaankin se on paras! <3 Tuomarin kommentti: Hyvin stempattu loppuun asti.

Wäinö oli tällä kertaa ensimmäisessä suoritusvuorossa. Rataan tutustuessa tiesin, että houkutus tulee olemaan meidän kompastuskivi. Koko halli nimittäin tuoksui koiran märkäruualle... Ensimmäiseltä kyltiltä se karkasikin suoraan edessä siintävälle houkutukselle (-10 pistettä). Kutsuin sen takaisin ja tulihan se. En uusinut, vaikka jälkeenpäin olisi kyllä kannattanut. Ajattelin taas, että täyttä höyryä eteenpäin! Houkutuksella se kävi haistelemassa possun varmuuden vuoksi ja -10 siitäkin. No tätä ei todella kannattanut alkaa uusimaan! Seuraava -10 tuli kun Wäiski käväisi istumassa minun edessä, vaikka ei pitänyt. Tämäkin olisi kannattanut uusia! Niillähän olisi tullut jo hyväksytty tulos! Nyt tulos 58/100. Tuomarin kommentti: Todella kauniita pätkiä radalla. Alussa hieman karkailua. Seuraavan kerran opettelen uusimaan myös Wäiskin kanssa. Se on nyt osoittanut, että se pystyy ja haluaa työskennellä kanssani, huolimatta häiriöistä.

Kaiken tämän summana olin kuitenkin erittäin tyytyväinen päivään. Sain vieläpä tavata aivan ihastuttavan mitteliuros Jekun sekä jutella buhundeista kiinnostuneen ihmisen kanssa, tunnelma oli aivan mahtava ja epäonnistumisia korjasi mahtavat onnistumiset (kuten Wäinön halu tehdä ja pienesti herännyt luotto siihen ja lämmitti se koularikin kyllä). Sokerina pohjalla treenikaverimme ja Laku suoritti oman ratansa täysin pistein ja sijoittui kisan toiseksi!

Nyt taitaa tulla kisatauko ainakin Wilholle. Voittajassa on niin paljon asiaa, jotka eivät ole vielä hallussa ja haluan kerrankin aloittaa luokan niin, että olen luottavaisilla mielillä kisaamassa. Wäinöä saatankin jossain lähistöllä käyttää, onhan meillä ainakin kolme kisaa aikaa olla AVOssa.

Wilho poseeraa lukukoira-esitettä varten

Ohjaaja koulutuksessa

Kesäloman päätteeksi suuntasimme Wäinön ja kaverini sekä hänen koiransa Lakun kanssa Krista Karhun rally-toko koulutukseen Sieviin. Matkaa tuli, mutta kylläpä kannatti! Voin ehdottomasti suositella muillekin tätä kouluttajaa, meille jäi niiiiin paljon käteen tästä reissusta.

Meidän henkilökohtainen koulutus Wäinön kanssa painottui molempina päivinä enemmänkin haukkumisen karsimiseen. Ihan ekana meille todettiin, että "Joo-o, hyvin on koirasi saanut sinut koulutettua. Nami tulee haukkumisesta". Mi... No niinpäs tekeekin! Olin jotenkin juuttunut siihen kohtaan missä syötän Wäinön hiljaiseksi, enemmän kuin koulutan sitä olemaan haukkumatta. Fiksu koirani oli sitten ottanut ohjat käsiinsä ja haukkui itselleen namin. Melkein purskahdin nauruun tästä huomiosta; tuntui jotenkin niin itsestäänselvältä. Miten se onkaan jäänyt huomaamatta! Noh, namiautomaatin ajat ovat nyt sitten ohi. Ei voi kun jälleen kerran ihmetellä miten fiksu buhund osaa olla. Nyt ollaan yritetty toteuttaa uudenlaista taktiikkaa ja vaatia hiljaaolo - myös autojen kanssa. Olenkin ollut jopa häkeltynyt miten hyvin meillä on mennyt, Wäinö ei herpaannu autoista läheskään niin pahasti kuin olin kuvitellut. Minun ei siis tarvitse yrittää syöttää sitä hiljaiseksi enää (ehkä tosi vaikeissa paikoissa, mutta ei esim. normaalilla kävelyllä jalankulkuväylää pitkin). Kriteerien nosto tässäkin siis paikallaan...

Lauantaina harmitti, etten tuonut toiselle päivälle Wilhoa mukaan. Jos koskaan päästään enää vastaavaan koulutukseen niin Wilho lähtee ehdottomasti oppiin! Sain kyllä myös Wilhoa ajatellen paljon hyviä vinkkejä seuraamalla muiden suorituksia. Sen oivaltaminen, että koiralta voi VAATIA sen osaamia asioita oli toinen mullistava oppi minulle. Olen toiminut myös Wilholle namiautomaattina ja sillä aiheuttanut meidän suoritusten innottomuuden - miksi se työskentelisi minulle kun se saa palkan luuhailusta? Aloinkin heti kotiin päästyäni tarkentaa kriteeriä ja pidin huolen etten palkannut puolisuorituksista ja johan alkoi tulla poikaan vauhtia ja kiinnostusta! Voi pojat, miten ne onkaan minua vedättäneet :D

Wäinön seuraamiseen saatiin myös hyviä neuvoja. Aloitimme ihan perusasennon ja kontaktin harjoittelulla ja etenimme siitä kahden askeleen seuraamisiin. Tarkastimme palkan suunnan, eli nami tulee aina ohjaajan katseesta päin. Tämä onkin ollut hyvä neuvo, seuraamisesta saa paljon tiiviimpää.Minulle piirrettiin maahan viiva, jota seurata, koska olin huomaamattani ottanut askeleita koiraa kohti. Tämä auttoi itseasiassa paljon siihen, että Wäinö ei automaattisesti hypi minun ohi. Sen ei tarvitse enää väistää minua kun rynnin sen päälle... Voih, perusjuttua, perusjuttua...

LUOPUMINEN oli myös kova sana, molempien koirien kanssa. Tämän opettelua ollaan tehty kotona aika paljon, koska sillä on vaikutusta niin moneen asiaan. Wäinön houkutus-ongelman ratkaisussa luopuminen on kyllä avainsana - komentamalla minä en sitä saa niitä ohittamaan. Wilhollakin tässä on yllättäen paljon tekemistä. Wilhon on todella vaikea käsittää, että ei voi vain kävellä pois paikalta vaan jotakin, mikä on ihan nenässä kiinni, ei vain saa ottaa. Wäinön kanssa teen harjoituksia niin, että kun se luopuu, annan luvan ottaa sen namin mikä minulla oli kädessä. Wilholle helpotan vielä asiaa niin, että annan namin toisesta kädestä. Pikkukoiraa suorastaan kiukuttaa nämä harjoitukset. Sen ilmeitä on kyllä hauska katsella :D Wäinön haasteeksi nousee varmasti pallot. Namista se luopuu, mutta pallosta... Ei vielä ;)

MOTIVAATIO oli toinen iso puheenaihe ja juuri se syy miksi kurssille alun perin halusinkin. Kaikista treeneistä noin puolet tulisi olla motivaation nostattamista, tehdään ns. turhia, mutta hauskoja temppuja, seuraamisen harjoittelu on yllättävää, ei anneta koiran ennakoida jne. Juttuja mitä ollaan tehtykin. Suurin motivaaton nostattaja Wilhon kanssa on kumminkin ollut VAATIMINEN. Kun se osaa, siltä pitää vaatia, ei saa antaa lusmuilla.

Saatiin myös vinkkejä miten ja mitä treenata yllä olevien perusjuttujen lisäksi. Olemme treenanneet pitkää rataa ja se on syönyt tarkkuutta sekä intoa meidän suorituksista. Muutamia asioita, joita listasin omaan treenisuunnitelmaani:
- Lyhyet seuraamiset
- Kyltti-seuraaminen-kyltti-vapaa -kaavalla treenejä, ei pidempiä pätkiä
- Kyltillä ei palkkaa, palkatan vain kylttien välissä. Kylttien suoritus harjoitellaan ilman telineitä
- Opetetaan koiralle, että kylteistä ei tarvitse välittää. Toisinaan rakennetaan rata, mutta ei pysähdytä ollenkaan kylteille ja palkka kylttien välissä seuraamisesta. Näin koira ei stemppaa vain kylteillä vaan seuraaminen on sille yhtä tärkeää ja se pysyy kuulolla
- Teetä yllätäviä asioita, esim. käske koira edessä ollessa maahan kun se automaattisesti menisikin istumaan. Koira pysyy kuulolla paremmin kun ei tiedä mitä odottaa

Lista mitä pitäisi ja mitä voisi tehdä jatkuu vaan... Muutaman viikon päästä meillä on kisatkin, mikä vähän harmittaa - nyt olisi treeni-into päällä ja haluaisin rauhassa kokeilla mihin tämä tie vie. Mutta kotikisat, meni miten meni. Tällä välin yritän treenata suunnitelmallisesti ja ahkerasti... Näkis vaan :D

Muutenkin reissu oli erittäin onnistunut ja Wäinö sai pitkästä aikaa rallata toisen buhundin - edelleen ihastuttavan Keiju-neitokaisen - kanssa :) Oltiinpa muuten kerrankin jossain, jossa en kuullut kertaakaan lausetta "Minkä rotuinen tuo sinun koira on? - Ai buhund, en oo koskaan kuullukaan, mikä se on?" Ja pakko vielä kehua miten mukavaa porukkaa oli ja erinomaiset järjestelyt Sievin kennelkerholta! Harvoin missään tilaisuudessa on niin rento ja tervetullut meininkin. Edes sade ei pilannut tunnelmaa :)

Keiju edellä, Wäinö perässä.

Mutaiset buhundit - onneksi muta karisi pois kuivuttuaan :)

Mikäs se...? - ai buhundhan sekin on!

Lukemisharjoituksia

Kovin suuria ei olla menneinä viikkoina koirien kanssa treenailtu, vaikka Wilholle jäi jos jonkinmoista suunnitelmaa lukukoiraa ajatellen. Koiratanssia käytiin pikkuisen taas pitkästä aikaa ja treenitauko oli auttanutt, kun molemmat koirat olivat enemmän kuin täpinöissään taas lajista. Ohjelmat saatiin molempien kanssa hiottua, enää pitäisi lisätä musiikki harjoitteluun ja eiköhän se siitä (hyvänä päivänä ;)).

Lukukoiraan mentiin vähän kauhun sekaisin tuntein; ei olla ollenkaan harjoiteltu, vaikka se olisi ollut niin tärkeää. Taas kerran Wilho paikkasi minun puutteeni! Se oli ihan huippu, mitä sitä muuta väittämään. Treeneihin oli tullut ohjaajan kummityttö (koiraperheestä, erittäin reipas ja hienosti koiria käsittelevä tyttö muuten), joten pääsimme koittamaan ihan oikeaa lukutilannetta. Se menikin todella hienosti. Wilho keskittyi ja makaili viltillä kuunnellen lukemista, aivan yli odotusten. Wau, tämä kun saataisiin pidettyä. Annoin tytön palkata, jotta Wilhon mielenkiinto säilyisi siinä suunnassa eikä minussa, joka on ollut pieni ongelma näissä harjoituksissa.

Seuraavat kotiläksyt ovatkin viltillä olemista ja siinä rentoutumista, päänkääntö-temppu vihjeestä ilman ääni apua ja kirjan ehdollistaminen merkitykselliseksi esineeksi. Siinä riittääkin hommaa, vielä kun kesäloma siintää viikon päässä ja kaikenlaista ei-koira-suunnitelmaa on vaikka millä mitalla!

Wäinön kanssa otin lyhyesti omalla pihalla rallya pitkästä aikaa ja sekin sujui tänään todella hyvin. Kokeiltiin taas merkille menoa. Se ei ollut ihan unohtunut, mutta aloitimme harjoittelemaan aika lailla alusta alkaen. Wäinö nappaa sen jutun kyllä aika nopeasti. Olen kulkenut merkkiä päin ja palkannut sen taakse, nyt Wäinö hakeutuu jo merkille. Täytyy vain olla varovainen, etten palkkaa merkkiin koskemisesta: kaksi kertaa palkkasin tänään vahingossa ja johan se sitä huitoi... Nopea poika.

Wäinön kanssa ollaan menossa Krista Karhun rallykoulutukseen, jota odottelenkin jo aika innolla. Muut menot ovat nyt tulleet aika pahasti rallytreenien tielle, joten moneen viikkoon ei ollakaan päästy harjoittelemaan! Toisaalta se on tehnyt jopa hyvää. Nyt alkaa jo poltella aika kovasti päästä treenailemaan kunnolla.

Kesän menokokoelmaa

Taas on hieman aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Työkiireet ovat jatkuneet ja joka illalle on vapaa-ajankin ohjelmaa tullut suunniteltua. Blogin ääreen ei siis ole enää jaksanut istuutua! Mutta pientä kertausta viime aikojen tapahtumista:

Wilho kävi ja tuli takaisin "lomalta" ja koko viikon sainkin raporttia, että hyvin oli viihdytty ja poika oli ollut erittäin tärkeänä ja iloisena mukana kaikissa hommissa. Energiaa oli kuulemma riittänyt vaikka muille jakaa. Tämä oli tietysti mukavaa kuultavaa, koska Wilho oli kotona vaikuttanut hieman alakuloiselta eikä treenitkään olleet menneet kovin hyvin eivätkä ainakaan innokkaasti. Perjantaisissa rally-treeneissä ongelmat jatkuivat: seuraaminen jätätti, perusasento oli hakoteillä ja ennen kaikkea INTO poissa. Nyyh, mitä ihmettä tein väärin?!

Koiratanssitreenit sen sijaan menivät iloisissa merkeissä. Wilho teki innolla ja vapautuneesti. Seuraamispätkä taas ei! Välittömästi Wilho jättäytyi taakse lonimaan ja tuli hyvin haluttomasti viereen. Kyselin Facessa vinkkejä ja sainkin kokeilemisen arvoisia keinoja innon palauttamiseen, sisältäen palkan tarkastus parempaan (hankin siis märkäruokaa, maksamakkaraa yms. josta Wilho pitää erityisen paljon...) ja turhan nipotuksen poisjättämisen. Ei siis hinkattu paikkaa vaan mielentilaa ja siitä superpalkka! Yritin tehdä treeneistä mahdollisimman vapaita ja ennakoimattomia sekä palkkaamaan edestä. Lisäksi kaivoin lenkillä aina välillä märkäruokapalkan ja tulihan sitä intoa takaisin! Viimeisimmät rallytreenit menivät jo ihan mukavasti, tosin olivat vaihtelun vuoksi enemmän toko-painotteiset. Siitä tykkäsi koira ja emäntä!

Lukukoira-opinnot alkoivat niin ikään. Ensimmäisellä kerralla keskusteltiin tavoitteista ja hieman koirista sekä lopussa otettiin tervehtimisharjoitus. Wilhon tapauksessa siinä ei ole ongelmaa eikä hirveästi harjoiteltavaa, koska Wilho osaa mennä kauniisti sanomaan moi. Tätä päästiin testaamaan ihan oikeassakin tilanteessa kun kävin Wilhon ja Darran kanssa 4H-kerhon koiraleirillä esittelemässä koiratanssia leiriläisille. Mukana oli yhteensä 8 lasta, iältään 7-12-vuotiaita. Siskoni tuli apuohjaajaksi, joten jaoimme lapset Wilhon ja Darran ryhmiin, joissa opeteltiin sitten erilaisia temppuja. Wilho esittelikin oman temppukavalkadinsa ja monen lapsen suusta saikin kuulla, että voisivat vaihtaa Wilhon itselleen :D Sain tarjouksen mm. ruotasalais-tanskalaisesta pihakoirasta sekä landseerista! Darra edusti niin ikään mallikkaasti ja yllättävän rauhallisestikin - kuolan määrä tosin ei ollut kaikkien lasten mieleen. Kaiken kaikkiaan meillä kaikilla oli oikein mukavaa, voisihan tuota käydä joskus uudestaankin moisessa.

Wäinön kanssa en ole saanut aikaiseksi tehdä juuri mitään muuta kuin peruslenkkeilyä. Wäinökin käväisi lomalla maalla ja oli ollut oikein touhukas apulainen kaikkiin tarjolla oleviin hommiin. Wäinön ollessa maalla, Wilho otti erittäin lunkisti ja vaati saada mm. olla sylissä aina aamukahvien ajan. Lenkeillä käytiin hyvin verkkaiseen tahtiin kun meillä ei ollut vauhdittaja mukana. Ensimmäistä kertaa koskaan koirien kanssa ulkoillessa törmäsimme kyykäärmeeseen - hyi! Wilho juoksi ihan sen yli ja käärme nousi puolustusasentoon, mutta sain kiskottua Darran kauemmas ja käskytettyä Wilhon eteenpäin, joten tällä kertaa vältyimme puremalta. Hyi, hyi ja vielä kerran hyi. Joo-o, olen eläinihminen henkeen ja vereen, mutta matelijat ja ötökät saisivat pysyä kaukana minusta ja koirista.

Wilho aamukahviseurana

Wäinö muuttoapuna

Wilho pujottelee

Wilho esittelee kaikki temput, vaikka päivän päätteeksi väsyttääkin

Rakennustyömaaapulaisiakin kerettiin olla

Kisaamassa AVOssa

Takana on erittäin kiireinen viikko töiden puoleen. Olin tänä aamuna aivan rätti, poikki ja päälle vielä puhki kun raahauduin koirien kanssa aamulenkille ennen kotikisakoitosta. Ajattelin, että on kumminkin parempi juoksuttaa Wäiskistä turhimmat energiat pois ennen kuin edes yritän AVOn rataa sen kanssa. Eilisen treenin jälkeen oli kyllä hyvät fiilikset; koko treenien ajan se pysyi hanskassa eikä karkaillut yhtään minnekään. Liikkeet sillä on jo hallussa, mutta tuo energia pistää välillä sen tekemään ylimääräistä...

Rata oli yllättävän vaikea; hyppy, istu-seiso-kierrä koiran ympäri sekä ihan ensimmäisenä houkutus lyhimmillä väleillä mitä missään kisassa koskaan. Sen lisäksi osa kylteistä oli AIVAN kiinni radan reunoilla ja vielä valvoja ihan reunojen ulkopuolella eikä katsomokaan kauhean kaukana. Ajattelin, että joo, tästähän ei mitään tule, mutta toisaalta väsytti niin paljon, ettei oikein jaksanut kiinnostaa mahdollinen epäonnistuminen.

Wilhon kanssa lähdin sillä asenteella, että kunhan koiralla on kivaa enkä stressaa sitä liikaa, se on meille hyvä tulos. Se me sieltä saatiinkin. Wilho ei saanut Imatran kisoista tuttua stressikohtausta. Ehkä meidän tekeminen oli hieman laiskanpulskeaa, mutta hyvä mieli siitä jäi. Istu-seiso-kierrä koiran ympäri ei mennyt, mutta en alkanut uusimaan, ettei menisi pakka sekaisin. Seuraavan kerran uskallan ehkä hieman enemmän innostaa sitä, mutta vain hieman... Kommentteihin saatiin, että taitavaa ja rentoa tekemistä (+houkuttelevasta ohjauksesta - 5 pistettä, allekirjoitan tuon - houkuttelin aivan liikaa). Tulos pisteellisesti 78/100. Tulos henkisesti hyvä mieli molemmilla :)

Wäinön suoritustakaan en jännittänyt muuta kuin aivan alkuun, sillä hetkellä kun irrotin hihnaa. Houkutuksella se kävi katsomassa mitä mielenkiintoista sieltä mahtaa löytyä, mutta se ei rynnännyt aivan vieressä olleiden ratahenkilöiden luo, joten huokaisin hiljaa mielessäni helpotuksesta ja jatkettiin matkaa. Kehuin sitä koko ajan ja muistin toistaa käskyjä tarpeeksi ja hienosti se kuunteli; jopa hyppy meni mainiosti. Olisin voinut pari kylttiä, joissa itse mokailin, uusia, mutta ajattelin, että samoilla höyryillä eteenpäin, ettei vaan hyvä tekemisen rytmi ja meininki sotkeutuisi. Eikä se sotkeentunutkaan. Wäinö ei karannut kenenkään luo, se kuunteli ja teki kaiken pyydetyn, jopa seuraaminen oli hyvän napakkaa. Kommentteihin saatiin, että iloista menoa, muutama työtapaturma (viitaten siihen, että jätin uusimatta ja otin -10 pistettä niistä tehtävistä). Tulos pisteellisesti 0,  mutta tulos henkisesti voittaja. Olen kamalan ylpeä Wäinöstä, tämä oli meille todellinen työvoitto.

Kannatti siis lähteä, on minulla vaan hienoja koiria <3

Imatra 3.5 Rally-tokokisat

Nonnih, nyt on toisellekin koiralle hankittu koulari RTK1 kun käytiin kisaamassa Imatralla. Wäinö toimi oikein nätisti ja tuloksena 89/100 pistettä. ALO-rata tuntui helpolta ja oli itseasiassa todella mukava tehdä. Wäinöä olin väsyttänyt jo varmaan 45 minuuttia ennen kuin meidän vuoro tuli, mutta näköjään silloin se toimii parhaiten. Onneksi on myös videomateriaalia, kiitos kuvaajille ja kaverille, joka jaksaa näitä tänne nettiin vielä pitkän kisapäivän päätteeksi ladata! Itsehän kaaduin sohvalle täysin raatona... On nuo koiratkin kyllä aika väsyneitä ;) Wäiskin videolta näkyy kyllä kehitys hyvin; pomppimista on huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Yksi harmittava haukkuminen sattui, mutta muuten koira pysyi tosi kivasti kuulolla ja näin ollen minun tekeminen pysyi rentona. Uudenlaiset kylttitelineet olivat Wäinöstä vaan kovin kummia ja saatiinkin miinuspisteitä niiden nuuhkimisesta. Ei haitannut! Hyvä fiilis jäi kumminkin!

Wäinön rata:https://www.youtube.com/watch?v=62mukao9sUo&feature=youtu.be

 Ja rata paperilla:


Wilhon kanssa kisattiin toista kertaa AVOssa ja tulihan se hyväksytty tulos sieltä; 80/100 pistettä. Kaksi uusintaa jouduttiin tekemään. Ensimmäinen pujottelussa, koska todella hyvän alun jälkeen Wilho sai pienen stressikohtauksen (näin minä sen tulkitsen) ja alkoi vetämään henkeä kesken radan. Siitä koiran herättely vei hetken aikaa, mutta sen jälkeen alkoi taas rullaamaan. Houkutuksen ohi mentiin ihan kivasti, mutta hypyn jälkeen hajut kulkeutuivat Wilhon nenään ja se melkein kääntyi takaisin houkutukselle! Sain sen kumminkin kiljaistua takaisin ja matka jatkui. Itse sekoilin taas ja aloin jostakin itsellekin tuntemattomasta syystä tehdä lopussa täyskäännöksen sijaan koira eteen - kylttiä. Tajusin onneksi mitä olin tekemässä ja uusinnalla siitä tosiaan selvittiin... No, näin siinä käy kun kaksi stressihiirtä touhottajaa on tekemässä, kaikenlaista! Olin radan jälkeen varma, että hylsy tulee, joten kun sian paperin ja rata oli läpi, olo oli niiiiiiiin helpottunut, että tulos tuntui voitolta!

Wilhon rata: https://www.youtube.com/watch?v=eyWPqrdvF2I&feature=youtu.be

Ja rata paperilla:

Treenit jatkuu

Viikko vierähtikin, että koirien kanssa en tehnyt yhtään mitään lenkkeilyn lisäksi. Ja ihan hyväähän se teki. Rallymöllien jälkeen käytiin Wäinön kanssa koiratanssissa, mutta se ei kyllä mitenkään nostattanut mielialoja... Ohjelman Wäinö teki tosin hienosti, mutta päätti MERKATA lattialle toisen uroksen hajujen päälle. Just. Jos joku asia on, mitä en yksinkertaisesti siedä, niin se olisi sitten merkkailu. Tätä en kyllä todella osannut odottaa sen tekevän. Nyt vissiin hormoonit hyrrää pojalla aika pahasti. Oli siis tauon paikka, niin koiralle kuin emännällekin.

Välihuomiona; Wäinön ohjelma on minusta kyllä hyvä! Pitääkin skannata se tänne joku kerta, mutta yksinkertaisuudessaan se sisältää niin peruuttamista, pitkän pätkän sivuaskeleita, ympäripyörimisiä, pujottelua ja loppuun olisi tarkoitus opettaa Wäinö hyppäämään minun syliin :) Wäinö vielä liikkuu luonnostaan musiikin tahtiin tosi kivasti, joten ties vaikka tästä tulee meille uusi laji...

Wilhon kanssa käytiin hieronnassa ja selästä sekä lavoista löytyikin aikamoiset jumit. Treenikieltoa ei kuitenkaa tullut, mutta ohje välttää turhaa pomppimista kylläkin. Sen lisäksi Wilho sai armahduksen ja sen saa nyt ihan "luvan kanssa" nostaa autoon, kun se sinne tulemista on karsastanut. Mutta aihetta huolestua mistään pahemmasta ei onneksi tullut ja muutama hieronta kerta helpottanee koiran oloa. Hieronnasta Wilho kyllä nautti, varsinkin lämpökäsittelystä. Kipeisiin kohtiin tosin ei olisi saanut koskea vaan enemmänkin olisi pitänyt rapsutella mahasta :D Voi, se näytti kyllä taas koko valloittavan persoonansa. Ja olipa mukava käydä koiran kanssa rentoutumassa, ihan ilman mitään mietittävää...

Perjantain rallytreeneihin oli sitten taas ihan mukava lähteä ja hyvinhän ne menivätkin. Minä kiireessä töissä suunnittelin meille radan ja siitähän tuli varsin humoristinen pläjäys...






En ensinnäkään huomannut, että unohdin radan loppupuolelle laittaa puolenvaihdon takaisin, joten koko loppurata mentiin oikealla seuraten :D Lisäksi tehtailtiin houkutus, mutta unohdettiin laittaa mitään houkuttelevaa sinne... Ensimmäinen koirakko suoritti jo rataansa kun älyttiin, että mitään koiraa ei varmaankaan numerokyltit varsinaisesti houkuttele kovinkaan paljoa... Siitä saatiinkin sitten ihan hyvät naurut. Ensi kerralla otan jostain valmiin radan!

Wäinön kanssa harjoiteltiin mestariluokan liikettä, eli lähetä kohteelle. Wäinö nappasikin homman ihna muutamasta kerrasta! Vaikka sen kanssa on välillä haastavaa niin on se vaan fiksu ja hieno koira... Sillä on moottoria tehdä vaikka mitä, joten kunhan minä saan kisatilanteessa hermoni hallintaan niin täältä tullaan! ;)

Näiden lisäksi aloiteltiin teoriakerralla rallyn alkeiskurssi. Ensi kerralla päästäänkin jo tosi toimiin. Yritin kovasti luoda lajista mielikuvaa, että kaikilla on hauskaa ja helppoa ja että jännätä ei ainakaan tarvitse, mutta eräs osallistuja sanoi lopuksi, että mietti mihinhän sitä on päänsä pistänyt! :D No eivät ne kai niin paljoa säikähtäneet, että jättäisivät leikin kesken! Ihanasti oli erirotuisia koiria edustettuna; punaista irlanninsetteriä, novascotiannoutajaa, mitteliä ja rhodesiankoiraa oli ilmoitettu mukaan. Itselle on kyllä olemaan todella jännää katsoa erityyppisten koirien menoa ja oppimista. Toivottavasti tulee tännekin lajille taas uusia harrastajia tämän kurssin tiimoilta...