Treenejä aloitellen

Viimein ollaan päästy treenaamaan ja lenkille! Ihanaa, tuntuu, että ikuisuus ollaan oltu sisätiloissa. Enkä ollut tunteitteni kanssa yksin - myös toiset ohjaajat valittelivat samaa kun käytiin treenaamassa uudessa porukassa. Kovin suuret odotukset ei minulla olleet, mutta ihan kohtalaiset treenit saatiin aikaiseksi.

Wilhon kanssa otin vähän sitä, tätä ja tuota ja päälle pikkuisen hömppää. Kokeiltiin merkin kiertoa ja se menikin itseasiassa oikein mallikkaasti lähietäisyydeltä ja käsiohjauksella. Siihen nähden, että tätä ei olla kovin paljoa kokeiltu, olin oikein tyytyväinen. Parasta antia oli kumminkin häiriöt - saatiin niitä oikein roppakaupalla toisen koiran juostessa merkille ja ristiin rastiin meidän lähellä muutenkin. Hihnassa Wilho oli sitä mieltä, että voisi käydä katsomassa kuka tuo toinen kaveri oikein on, mutta heti kun päästin sen irti, sille iski treenimoodi eikä se ollut ollenkaan kiinnostunut muusta kuin minusta. Jes, hieno Wilho. Ollaan myös palkkaamalla ja treenejä tauottamalla päästy eroon niiskutuskohtauksista. Wilholle pitää selvästi ahkerasti kertoa kun se tekee oikein, muuten se stressaa siitä.

Wäinön kanssa otettiin koko treeni hihnassa. Lisähaastetta toi juoksuinen narttu, joka selvästi sekoittikin pojan päätä. Kun ei haukkumalla päästy naisen luo, piippasi se vähän aikaa. Palkkasin ahkerasti vähimmästäkin kontaktista ja tulihan se sieltä aina välillä. Kävellessä nartun jälkiä se useaan otteeseen herpaantui, mutta kontakti parani koko ajan loppua kohden. Kahden lelun leikillä sen sai unohtamaan nartunkin läsnäolon ja loppuun saatiin rauhoittumisenhetki onnistumaan ihan kivasti. Kokeiltiin myös tokopaikallaoloa helpotettuna versiona. Wäinö ei kuunnellut muiden ohjaajien käskyjä, mutta ohikulkija oli liikaa ja sille piti hieman haukkua. Sain sen ruotuun kuitenkin ja kun se älysi tehtävänsä - olla paikallaan - se tekikin sen ihan kivasti, vaikka ihan vieras koira oli kolmen metrin päässä. Ihan ok alku siis!

Pakkaselämää

Laitanpa minäkin pakkaspäivityksen, eli kylmä on ollut eikä lenkkeilemään tai treeneihin ole juuri päässyt. Lauantain rallyvuorolle lämpimään halliin sentään Wäinön kanssa. Aikamoista toheltamista se olikin kun ei oikein missään ole energiaa saanut herralta purettua. Omat energiat on sen sijaan saatu tehokkaaseen käyttöön, kun on töissä 11,5 tuntia päivässä kaikkoaa suurimmat puuhastelun halut myös "vapaa-ajalta". Argh, minä se vasta toivonkin, että pakkaset hellittäisivät ja saisin elämäni takaisin.

Eilen otin sitten väsynyttä itseäni niskasta kiinni ja aloin hieman treenata seuraamista ja peruuttamista molempien poikien kanssa. Wilholta sujuu sivulla peruuttaminen tuen kanssa (seinän vieressä) jo tosi kivasti. Saadaan helposti kolme askelta suoraa peruuttamista. Tosin kun tuen ottaa pois, päästään suoraan vasta yhden askeleen verran. Edessä se peruuttaa ehkä kaksi omaa askeltaan, mutta nyt se näyttää tajunneen, että taaksekin päin voi mennä!

Wäinöllä on niin paljon energiaa, että se oli kuin vieteri ja lisäksi tulivat äännähtelyt. Peruuttaminen sujuu ihan ok, tosin sivulla se tahtoo mennä vähän mihin sattuu jos otan täysipitkiä askeleita. Joku hölmö ei itsekään tajunnut alkuopetuksessa, että ottaa lyhyempiä askelia eikä varsinkaan sitä, ettei niitä saisi ottaa... Edessä Wäinö peruuttaa miltei kolme omaa mittaansa, mutta siihen se tyssää ja siitä sen eteenpäin saaminen onkin haastavaa. Pitää treenata luopumista - luulen, että se on ongelmana tässä. Se ei vaan halua liian kauaksi palkasta. Lauantain vuorolla treenailtiin ensin ihan perus seuraamista ja sitten koitin istumista vauhdista ja siihen jäämistä vaikka minä jatkoin matkaani. Se onnistuikin yllättävän hyvin. Odottelu häkissä kun muut koirat treenasivat olikin sitten toinen juttu... Onnistuihan se - äänekkäästi. Onneksi treenikaverit ymmärsivät ja saatiin harjoitella tätäkin taitoa.

Tänään Wilhon kanssa lukukoiraillaan ja toivotaan kovasti, että pakkasesta huolimatta joku tulisi paikalle (tai edes peruisi tulonsa ennakkoon).

Hyvää Uutta Vuotta 2016!

Yksi vuosi on taas nähty ja koettu, voi kuinka tuo aika lentääkään! Paljon piti ja olisi voinut, mutta paljon myös toteutettiin. Viime vuonna ohjaaja kouluttautui koiria enemmän. Se sama tavoite on myös alkaneelle vuodelle, sillä nyt jos koskaan tuntuu, että tiedän ihan liian vähän ja jano oppia uutta on kova! Samalla halu jakaa tähän mennessä kerättyä tietoa on kasvanut ja sitä silmällä pitäen suunnitelmissa on arkitottelevaisuusohjaajakurssi myöhemmin tänä vuonna.

Wilhon vuosi 2015:
Rakkaan poikani valmistuminen lukukoiraksi oli tietenkin yksi vuoden kohokohdista. Rallyssä saatiin viime vuodeksi laitettu tavoite RTK2:sta, mutta Tokoa tai koiratanssia ei kisattu ja hyvä niin; ehtiihän niitä ja välillä on hyvä keskittyä olennaiseen.

Suurin osa vuodesta painittiin vireen puutteen kanssa ja paljon tuli mietiskeltyä motivaatio asioita. Syksy meni omaa väsymystä potiessa ja ehkäpä se tarttui koiristani herkimpäänkin? Tekemisen mukavuus meinasi välillä unohtua, mutta tähän saatiin loppuvuodesta paljon vinkkejä ja uusia näkökulmia, siksi 2016 on toivoa täynnä, mutta ilman päivämäärätavoitteita.

Lukukoirailua jatkamme niin kauan kuin lukijoita vain riittää. Rally-tokossa keskitymme ensin liikkeiden haltuun ottoon ja treenaamme kestävyyttä tosissamme, sitten kotikisoissa huhtikuussa voimme lähteä kokeilemaan kisaamista. Koiratanssissa kisaaminen on vieläkin toiveissa, kunhan vaan sattuisi kisat jonnekin lähemmäs tai saisin itseäni niskasta kiinni ja ajaisin niiden perässä kauemmas.

Wilhon kanssa kaikista tärkeintä on nyt nauttia tekemisestä - oli se mitä tahansa.

Wäinön vuosi 2015:
Wäinön kanssa ollaan löydetty yhteinen tekemisen sävel ja oikeastaan olen nauttinut sen kanssa harrastamisesta enemmän kuin koskaan ennen. Lievää rauhoittumista on ollut myös ilmassa, liekö ikävuodet tuovat viisautta mukanaan? Starttasimme rallyssä AVO-luokassa, mutta vielä emme ole saaneet yhtäkään hyväksyttyä tulosta oman hermoiluni takia. RTK2 onkin tälle vuodelle tavoitteena, kyllä se sieltä tulee ennemmin tai myöhemmin.


Rallyä, koiratanssia ehkä tokoa ja paaaaljoooon hauskoja metsälenkkejä- niistä tulee olemaan Wäinön vuosi 2016 tehty - perusasioiden muistuttelua ja treenaamisen säännöllisyyttä korostaen.

Darran vuosi 2015:
Darra pääsi edustamaan muutamaan otteeseen treeneissä myös, mutta täysin leikkimielellä. Samanlaista menoa on tiedossa tällekin vuodelle. Ikä on selvästi alkanut näkyä vanhuksessa, joten tälle vuodelle toivomme hyvää kuntoa ja jaksamista. Niitä pyritään ylläpitämään lenkkeilemällä ja harrastamalla ilman tavoitteita.

Pentusuunnitelmia
Olisiko viimein niin, että alkuvuodesta kotiutuu myös pitkään suunniteltu bullmastiffipupsi? Parin lupaavan pentueen kanssa on käynyt huonoa tuuria, mutta nyt olisi lähistöllä pentue, josta poitsu olisi meille hyvin todennäköisesti tulossa. Pentukurssi on varattu - ettei vaan jäätäisi ilman! Todennäköisesti pentu tulee omalta osaltaan pitämään minut kiireisenä, joten siksikään tälle vuodelle ei laiteta hirveitä tavoitteita. Jos ja kun pentu tulee, sen tavoite on kasvaa kunnon koirakansalaiseksi.