Kuulumisia

Nyt on taas tapahtunut paljon ja vauhdilla enkä luonnollisesti ole kuin takaraivossa muistanut blogin olemassa oloa. Piti ihan käydä lukemassa mihin tämän kanssa jäätiin. Kerrataan siis koira kerrallaan tapahtumia:

Wäinö:
Wäinön kanssa saatiinkin soppa aikaan ja hurja takapakki kaikkeen tekemiseen. Josta ollaan sitten jo ehditty tointua ja nousta :D Wäinön kanssa alettiin harjoitella taukokäytöstä vaan se ei oikein ottanut onnistuakseen. Rauhoittumisen sijaan koira keräsi painetta ja se kattilahan kiehuu jossain vaiheessa yli. Jotenkin tiesinkin, että näin tulisi käymään ja annoin sen silti tapahtua - seurauksena se, että juuri ennen Kuopion kisoja, Wäinö otti ja ampaisi rähisemään treenikaverin koiralle. Vitsi mikä fiilis lähteä kisaamaan... Kaiken lisäksi olin kuin maani myynyt, tiesin, että ihan itse olen tämän aiheuttanut vaan en sisäistänyt syytä. Huono kouluttaja, huono koiran omistaja, tunsin, että olen pettänyt pikkubuhundini täysin.

Kisoissa tämä näkyi. Wäinö nimittäin lamaantui! Se oli niin epätyypillistä, että hetken jo harkitsin heittäväni hanskat tiskiin ja toteavani, että minusta ei ole kouluttamaan Wäinöstä rallykoiraa. Onneksi seuraavaksi viikonlopuksi sattui Jirka Vierimaan koulutus, joka oli aivan huippu! Siellä palauteltiin mieliin, että mistä tässä kaikessa on kyse. En ala selostamaan neuvoja sen enempää, totean vain, että kaikki reaktiivisen koiran (ja toki muutkin) omistajat kyseiselle kurssille vaan! Jirka suositteli luettavaksi Control Unleashed - kirjaa, jota tässä olen tavannut ja yrittänyt sisäistää. Parasta oppia niin kirjasta kuin Jirkalta oli se, että koirani SAA olla reaktiivinen, se ei ole huonoa koulutusta vaan ominaisuus. Palaan ehkä koulutukseen ja kirjaan jossain muussa postauksessa, koin niistä olevan minulle niin paljon hyötyä ja iloa.

Wäinö kävi myös pallopaimentamassa Vihmerän kurssilla ja koska noilla kursseilla minulla on hyvä ja turvallinen olo, oli koirakin rento ja keskittynyt, vaikka sen läheisyydessä treenattiin ihan vieraita koiria. Nyt Wäinö on ilmoitettu koiratanssin verkkokurssille ja sitä odotankin kuin kuuta nousevaa. Saattaa olla, että ennen kuin Wäinö nähdään rallyradalla, käväisen sen kanssa koiratanssikisoissa. Harrastusmaailman ulkopuolella Wäinö osoitti herkkyyttään ja muistutti samalla, että kaikesta toiminnanhalustaan ja reaktiivusuudestaan huolimatta tai ehkä niiden takia, minulla on erityisherkkäkoira. Sain migreenikohtauksen vähän aikaa sitten. Wäinö ei syönyt kunnolla edellisenä iltana ja oli muutenkin vaisu, se vain hiippaili huoneesta toiseen. Luulin, että se on masentunut. Seuraavana päivänä kohtaus oli kunnolla päällä ja Wäinö jätti ruokaa syömättä! Sitä ole tapahtunut ikinä ennen... Ja kun kohtaus oli kärsitty ja tainnutettu, oli Wäinö takaisin oma itsensä. Ihmeellistä. Mutta kaikista koiristani Wäinö oli se, joka reagoi voimakkaimmin kipuuni. <3

Ruttu:
Penska aloitti rallyyn tutustumisen. Ensimmäisellä kerralla oli todella kuuma, joten olimme vain vajaan tunnin, harjoitellen lähinnä kontaktia ja vierellä kulkemista. Ruttu on kuumuudelle aika arka, se vaikuttaa siihen ihan eri tavalla kuin poikiin, joten helteellä sen kanssa ei tarvitse varmaan jatkossakaan tehdä mitään. Olin kumminkin tosi tyytyväinen, koska se yritti, motivoitui ja ennen kaikkea oli toisten koirien läheisyydessä rauhallinen. Muutama haukahdus sieltä tuli, mutta ne eivät jääneet päälle ja käskyt saavuttivat sen korvat häiriöstä huolimatta.

Toisella kerralla ei enää edes haukuttu. Silloin teemana oli takapään käyttö laatikkotreenillä ja senhän Ruttu hoksasi todella nopeasti! On se vaan fiksu. Muutama eteentulokin otettiin ja nekin se teki vallan mainiosti. Olin jopa yllättynyt sen hoksaamiskyvystä, en edes tiedä miksi - aina olen sitä nokkelana pentuna pitänyt. Ruttu kokeili myös Nose workia ja sehän olikin sen kanssa hauskaa! Senkin se hoksasi nopeasti ja aloinkin ehdollistamaan sitä eukalyptuksen tuoksuun. Siinä meille ehkä tosiaan tulevaisuuden laji. Lenkillä se teki huiman luoksetulon kun en huomannut lenkkeilijään kahden koiransa kanssa, jotka tulivat suoraan koiran nenän eteen (välimatkaa 50 m). Me seisottiin koiran takana ja mies kutsui sen luo - ja sehän tuli! Haukkui hieman selkänsä taakse, mutta sehän tuli suoraan ja miettimättä luo! Tosin minun luo :D Huima pentu!

Wilho:
Voi tuota minun mielettömän hienoa poikaani! Kisattiin toista kertaa VOIttajassa Pieksämäellä. Paineita olisi tällä kertaa ollut, vaan luettuani Control Unleashed - kirjaa ja käytyäni Juha Minkkisen Psyykkinen valmennus koiraurheilussa - luennolla, päätin ottaa taktiikakseni, että keskityn koiraani enkä laske radalla virhepisteitä. Sehän toimi yli odotusten: pisteet 87 ja luokkavoitto. Sekoilin radalla, mutta palkkioksi siitä, että annoin Wilholle kaikkeni, se totisesti antoi kaikkensa minulle ja paikkaili virheitäni (mm. "SIVU! eiku ei, pysy vaan siinä vieressä!, No, nyt se SIVU!" - eli annoin koiralle väärän käskyn, peruin sen ja sitten annoin sen kohta uudestaan ja se teki juuri niin kuin sen oli tarkoitus. Sen ilme kyllä oli, että kerää ittes :D) Käytösruudussa se paineistui hieman, eli siihen meille harjoittelun paikka. Asennon se toki piti, mutta haluaisin sille vielä rennon itsevarman asenteen siihen.

Meillä onkin nyt sitten kaksi hyväksyttyä tulosta ja ihan vahingossa samalta tuomarilta! En ollut ollenkaan katsonut ketä on tuomaroimassa. Luultavasti seuraavat kisat menevät syksyyn ja kesän aikana aloitamme mestariin tähtäämisen toden teolla. Muutamat mestarin liikkeet ovat vielä ihan hakusessa, niistä kauheimpana tuo kolmen minuutin seisominen käytösruudussa, ja tietenkin haastetta riittää myös peruutuksessa oikealla ja poispäin ohjaajasta. Joka tapauksessa nyt on hyvä mieli siitä, että ollaan saatu hommat rullaamaan ja asenne kohdilleen, kaikki muu tulee kun tulee.

Kisaamassa pitkästä aikaa

Lauantai kului kisaamisen merkeissä. Aamu aloitettiin lenkittämällä koirista turhat energiat pois, tai siis Wäinöstä. Lenkin onnistui olla mukava ja rento meistä kaikista, eli parasta mahdollista valmistautumista illan koitoksiin.

Aloitimme Wäinön kanssa AVOssa taas, saaden taas sen tutun nollan :D Ohjaaja ottaa tämän omaan piikkiinsä. Viime kisoista oli kulunut niin kauan, että kuvittelin taas koiran säntäävän jonnekin (mitä se ei ole koskaan tehnyt) ja siitä johtuen olin todella jäykkä. Treenikaveri sanoi, että käskytkin tulivat niin myöhään, ettei koiralla ollut mitään mahdollisuutta suorittaa niitä oikein. Totta. Vaan mitäs tuosta! Jäi hyvä mieli, että koira silti yritti ja pysyi luona, vaikka tein kaikkeni, ettei näin tapahtuisi! Uuteen koitokseen päästään jo parin viikon päästä Kuopiossa, josko siellä uskaltaisin luottaa Wäinöön paremmin. Onneksi meillä on aikaa kisata tätä luokkaa vaikka maailman tappiin asti.

Wilhon kanssa korkattiin VOI. Minulla ei ollut tavoitteita, en edes uskonut, että saadaan hyväksytty tulos. Rata ei ollut kovin vaikea, mutta sisälsi muutaman meille ei-niin-varman kyltin. Sain rennon otteen tekemiseen (ihan loppua lukuun ottamatta) ja Wilho teki todella parhaansa - rauhallisen innokkaasti eli juuri siinä mielentilassa, jota olen sille tavoitellut. Tästä tuloksena 81 pistettä ja kolmas sija! Huimaa, on se vaan niin hieno pikkueläin! Käytösruutukin meni nappiin, vaikka sitä ei kovin paljoa ollakaan harjoiteltu. Siitä varmaan kiittäminen lukukoiraharjoituksia :)

Tuurasimme myös päivän lopuksi mestariluokan nollakoirakkoa sairastapauksen vuoksi. Wilho oli siinä vaiheessa päivää jo väsynyt ja mm. nukkui sylissäni kun odoteltiin vuoroamme. Noh, onneksi siellä oltiinkin vain häiriöksi enkä sitten vaatinutkaan Wilholta yhtään mitään. Se mm. kiersi putken, ei tajunnut merkkiä ollenkaan, tein ohjaajavirheitä vaikka millä mitalla, mutta en lannistanut koiraani ja siitä olen tosi tyytyväinen! Kaiken kaikkiaan siis todella hyvä päivä, tästä on hyvä jatkaa.

Pentukoululainen

Päästiin Rutun kanssa viimein aloittamaan pentueskari ja kivaa hommaahan se oli. Olin varautunut siihen, että Ruttu on kovinkin arka ensimmäisellä kerralla, mutta mitä vielä! Ympäristö kiinnosti sitä kovasti kyllä, mutta jaksoi se keskittyäkin. Alkuun pennuilla oli leikki hetki, mutta toinen paikalla ollut iso pentu ei oikein Rutusta jaksanut kiinnostua, tai oikeastaan ihan päinvastoin eli murahteli ja haukahteli Rutulle. Ruttu nosti kyllä niskakarvat pystyyn, mutta väisti tilannetta mahdollisimman paljon. Paikalla oli myös kaksi pienempää pentua, mutta niiden kanssa Ruttu vain haisteli, leikkiin en uskaltanut päästää valtavan kokoeron takia - Ruttu maanantaisessa mittauksessa 22 kg!

Yllättävää kyllä Ruttu jaksoi myös keskittyä tekemiseen ja aloittelimmekin naksuttimen ehdollistamista sekä käsikosketusta. Istuminen sujui hienosti myös tässä ympäristössä. Siinä onkin meille viikoksi harjoiteltavaa. Eilen tosin hylättiin kaikki semmoinen ja lähdettiin pentutreffeille toisen bullmastiffin kanssa. Ruttu sai kivat painit aikaan, mutta mukana olleella Wäinöllä keitätti hieman yli... Se yritti astua vierasta pentua koko ajan, joten minun oli pakko pitää se hihnassa. Wilho sen sijaan olisi jopa vieraan kanssa leikkinyt, mutta kun painiva kaksikko jyräsi sen, se antoi kovaäänistä palautetta käytöstavoista - Rutulle :D

Olin siis kaiken kaikkiaan tyytyväinen pentukurssin antiin ja saatiinpa sieltä tulijaisiksikin vaikka mitä, mm. reppu koiratavaroille sekä 15 kg Royal Canin - ruokaa, nameja ja pussi koulutusnameille. Namit syötin lukukoirassa Wilholle, jolla olikin neljä lukijaa. Kaikki lukivat yli aikansa eikä tauoille jäänyt aikaa, mutta Wilho keskittyi erinomaisesti. Lukukoirakausi lähenee loppuaan ja meillä on enää kaksi kertaa jäljellä ennen kesälomaa. Voimme siis keskittyä tuleviin rally-tokokisoihin täysillä. Wilholla on paljon intoa, mutta kestoa ei vielä riittävästi suorittamaan kokonainen voittajarata. Kisat ovat jo parin viikon päästä, joten niihin mennään ilman tavoitteita - siis oikeasti. Toista kertaa en intoa pilaa, sen olen päättänyt eli humputellaan sitten jos näyttää, että mitään ei hommasta ala tulla. Liikkeet on hallussa, oikealla seuraten oikealle kääntymisessä on vielä petrattavaa.

Wäinö on niin ikään ilmoitettu samaisiin kotikisoihin ja siinä sitä vasta vaiheessa ollaankin. Luopumista ollaan harjoiteltu jonkin verran, että selvittäisiin houkutuksesta. Listalla on myös liikkeellelähdön hetki, eli juuri se hetki kun Wäinö karkaa jos karkaa. Suunnitelma kisapäivään on jo olemassa: Wäinö käy lenkillä heti aamusta, tekee kahden lelun leikin, lepää autossa alokasluokan ajan ja ottaa luopumisharjoituksia juuri ennen omaa vuoroaan. Tällä mennään, varoivaisesti toivon, että se pysyy hanskassa ja saataisiin viimein se ensimmäinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta.

Rally-tokokisat Joensuu 29.8

Ei lähdetty kisaamaan kovin tavoittein. Wilhosta tiesin, että jos en itse mokaa, RTK2 tulee varmasti, kuten tulikin. Wilholla oli ihan kamalan huono päivä; alkuverkassa se yritti lähteä toisten koirien luo (mitä, mitä, mitä???), en saanut innostumaan sitä oikein millään. Yritin jopa vinkulelulla leikittää vaan ei. Tuntui, että minun piti oikein raahata se radalle. Ei kiva asetelma. Ajattelin, että vedetään silti läpi ja niinhän me tehtiin, mutta olihan se aika kamalaa. Wilho laahasi perässä, kävi haistelemassa houkutuksen possu-lelua (taas mitähän ihmettä!), joten -10 pistettä naps. Minäkin haahuilin yrittessäni houkutella koiraani matkaan, joten saimme yhteensä - 6 epätarkkuudesta eri kylteillä, ihmettelen suuresti, ettei sen enempää. Yhteensä siis 84/100 ja RTK2. Kuten Wilholle sanoinkin: se on niin hyvä, että huonoimmillaankin se on paras! <3 Tuomarin kommentti: Hyvin stempattu loppuun asti.

Wäinö oli tällä kertaa ensimmäisessä suoritusvuorossa. Rataan tutustuessa tiesin, että houkutus tulee olemaan meidän kompastuskivi. Koko halli nimittäin tuoksui koiran märkäruualle... Ensimmäiseltä kyltiltä se karkasikin suoraan edessä siintävälle houkutukselle (-10 pistettä). Kutsuin sen takaisin ja tulihan se. En uusinut, vaikka jälkeenpäin olisi kyllä kannattanut. Ajattelin taas, että täyttä höyryä eteenpäin! Houkutuksella se kävi haistelemassa possun varmuuden vuoksi ja -10 siitäkin. No tätä ei todella kannattanut alkaa uusimaan! Seuraava -10 tuli kun Wäiski käväisi istumassa minun edessä, vaikka ei pitänyt. Tämäkin olisi kannattanut uusia! Niillähän olisi tullut jo hyväksytty tulos! Nyt tulos 58/100. Tuomarin kommentti: Todella kauniita pätkiä radalla. Alussa hieman karkailua. Seuraavan kerran opettelen uusimaan myös Wäiskin kanssa. Se on nyt osoittanut, että se pystyy ja haluaa työskennellä kanssani, huolimatta häiriöistä.

Kaiken tämän summana olin kuitenkin erittäin tyytyväinen päivään. Sain vieläpä tavata aivan ihastuttavan mitteliuros Jekun sekä jutella buhundeista kiinnostuneen ihmisen kanssa, tunnelma oli aivan mahtava ja epäonnistumisia korjasi mahtavat onnistumiset (kuten Wäinön halu tehdä ja pienesti herännyt luotto siihen ja lämmitti se koularikin kyllä). Sokerina pohjalla treenikaverimme ja Laku suoritti oman ratansa täysin pistein ja sijoittui kisan toiseksi!

Nyt taitaa tulla kisatauko ainakin Wilholle. Voittajassa on niin paljon asiaa, jotka eivät ole vielä hallussa ja haluan kerrankin aloittaa luokan niin, että olen luottavaisilla mielillä kisaamassa. Wäinöä saatankin jossain lähistöllä käyttää, onhan meillä ainakin kolme kisaa aikaa olla AVOssa.

Wilho poseeraa lukukoira-esitettä varten

Kisaamassa AVOssa

Takana on erittäin kiireinen viikko töiden puoleen. Olin tänä aamuna aivan rätti, poikki ja päälle vielä puhki kun raahauduin koirien kanssa aamulenkille ennen kotikisakoitosta. Ajattelin, että on kumminkin parempi juoksuttaa Wäiskistä turhimmat energiat pois ennen kuin edes yritän AVOn rataa sen kanssa. Eilisen treenin jälkeen oli kyllä hyvät fiilikset; koko treenien ajan se pysyi hanskassa eikä karkaillut yhtään minnekään. Liikkeet sillä on jo hallussa, mutta tuo energia pistää välillä sen tekemään ylimääräistä...

Rata oli yllättävän vaikea; hyppy, istu-seiso-kierrä koiran ympäri sekä ihan ensimmäisenä houkutus lyhimmillä väleillä mitä missään kisassa koskaan. Sen lisäksi osa kylteistä oli AIVAN kiinni radan reunoilla ja vielä valvoja ihan reunojen ulkopuolella eikä katsomokaan kauhean kaukana. Ajattelin, että joo, tästähän ei mitään tule, mutta toisaalta väsytti niin paljon, ettei oikein jaksanut kiinnostaa mahdollinen epäonnistuminen.

Wilhon kanssa lähdin sillä asenteella, että kunhan koiralla on kivaa enkä stressaa sitä liikaa, se on meille hyvä tulos. Se me sieltä saatiinkin. Wilho ei saanut Imatran kisoista tuttua stressikohtausta. Ehkä meidän tekeminen oli hieman laiskanpulskeaa, mutta hyvä mieli siitä jäi. Istu-seiso-kierrä koiran ympäri ei mennyt, mutta en alkanut uusimaan, ettei menisi pakka sekaisin. Seuraavan kerran uskallan ehkä hieman enemmän innostaa sitä, mutta vain hieman... Kommentteihin saatiin, että taitavaa ja rentoa tekemistä (+houkuttelevasta ohjauksesta - 5 pistettä, allekirjoitan tuon - houkuttelin aivan liikaa). Tulos pisteellisesti 78/100. Tulos henkisesti hyvä mieli molemmilla :)

Wäinön suoritustakaan en jännittänyt muuta kuin aivan alkuun, sillä hetkellä kun irrotin hihnaa. Houkutuksella se kävi katsomassa mitä mielenkiintoista sieltä mahtaa löytyä, mutta se ei rynnännyt aivan vieressä olleiden ratahenkilöiden luo, joten huokaisin hiljaa mielessäni helpotuksesta ja jatkettiin matkaa. Kehuin sitä koko ajan ja muistin toistaa käskyjä tarpeeksi ja hienosti se kuunteli; jopa hyppy meni mainiosti. Olisin voinut pari kylttiä, joissa itse mokailin, uusia, mutta ajattelin, että samoilla höyryillä eteenpäin, ettei vaan hyvä tekemisen rytmi ja meininki sotkeutuisi. Eikä se sotkeentunutkaan. Wäinö ei karannut kenenkään luo, se kuunteli ja teki kaiken pyydetyn, jopa seuraaminen oli hyvän napakkaa. Kommentteihin saatiin, että iloista menoa, muutama työtapaturma (viitaten siihen, että jätin uusimatta ja otin -10 pistettä niistä tehtävistä). Tulos pisteellisesti 0,  mutta tulos henkisesti voittaja. Olen kamalan ylpeä Wäinöstä, tämä oli meille todellinen työvoitto.

Kannatti siis lähteä, on minulla vaan hienoja koiria <3

Imatra 3.5 Rally-tokokisat

Nonnih, nyt on toisellekin koiralle hankittu koulari RTK1 kun käytiin kisaamassa Imatralla. Wäinö toimi oikein nätisti ja tuloksena 89/100 pistettä. ALO-rata tuntui helpolta ja oli itseasiassa todella mukava tehdä. Wäinöä olin väsyttänyt jo varmaan 45 minuuttia ennen kuin meidän vuoro tuli, mutta näköjään silloin se toimii parhaiten. Onneksi on myös videomateriaalia, kiitos kuvaajille ja kaverille, joka jaksaa näitä tänne nettiin vielä pitkän kisapäivän päätteeksi ladata! Itsehän kaaduin sohvalle täysin raatona... On nuo koiratkin kyllä aika väsyneitä ;) Wäiskin videolta näkyy kyllä kehitys hyvin; pomppimista on huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Yksi harmittava haukkuminen sattui, mutta muuten koira pysyi tosi kivasti kuulolla ja näin ollen minun tekeminen pysyi rentona. Uudenlaiset kylttitelineet olivat Wäinöstä vaan kovin kummia ja saatiinkin miinuspisteitä niiden nuuhkimisesta. Ei haitannut! Hyvä fiilis jäi kumminkin!

Wäinön rata:https://www.youtube.com/watch?v=62mukao9sUo&feature=youtu.be

 Ja rata paperilla:


Wilhon kanssa kisattiin toista kertaa AVOssa ja tulihan se hyväksytty tulos sieltä; 80/100 pistettä. Kaksi uusintaa jouduttiin tekemään. Ensimmäinen pujottelussa, koska todella hyvän alun jälkeen Wilho sai pienen stressikohtauksen (näin minä sen tulkitsen) ja alkoi vetämään henkeä kesken radan. Siitä koiran herättely vei hetken aikaa, mutta sen jälkeen alkoi taas rullaamaan. Houkutuksen ohi mentiin ihan kivasti, mutta hypyn jälkeen hajut kulkeutuivat Wilhon nenään ja se melkein kääntyi takaisin houkutukselle! Sain sen kumminkin kiljaistua takaisin ja matka jatkui. Itse sekoilin taas ja aloin jostakin itsellekin tuntemattomasta syystä tehdä lopussa täyskäännöksen sijaan koira eteen - kylttiä. Tajusin onneksi mitä olin tekemässä ja uusinnalla siitä tosiaan selvittiin... No, näin siinä käy kun kaksi stressihiirtä touhottajaa on tekemässä, kaikenlaista! Olin radan jälkeen varma, että hylsy tulee, joten kun sian paperin ja rata oli läpi, olo oli niiiiiiiin helpottunut, että tulos tuntui voitolta!

Wilhon rata: https://www.youtube.com/watch?v=eyWPqrdvF2I&feature=youtu.be

Ja rata paperilla: