sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Jutut ontuu

Eli kiire, kiire, kiire ja sitä myöten pinna ollut jotensakin kireällä. Koiriin en ole juuri ehtinyt kiinnittämään huomiota muuta kuin lyhyiden peruslenkkien muodossa. Tähän vielä lisättiin se, että ylityövapaat olin auttelemassa porukoiden muutossa. Pojat nappasin tottakai matkaan, vaikka ei niiden kanssa siellä mitään tullutkaan tehtyä kun aamusta iltaan olin puunmätössä :D Mutta laitoin ne hihnaan ja ne saivat katsella sitten minun rehkimistä ja harvakseltaan ohimenevää liikennettä. Tämä aktiviteetti olikin niille ilmeisen mieleistä ja molemmat olivat sanalla sanoen puhki kun tultiin takaisin kotiin!

Onneksi kohta on odotettavissa tilanteen jonkinmoista rauhoittumista ja sitä myöten jaksaa tehdä jotakin myös noiden rakkien kanssa. Aloitin tämän lueskelemalla pitkästä aikaa 101 koiratemppua -kirjaa :) Ja siitä se ajatus sitten lähti - opetanpa koirat sitten ontumaan. Jokaikisen. Onhan se nyt sellainen josasessen perustaito vai mitä? Oli hauska huomata koirien eroja niitä opettaessa. Ja vähän jännittävää opettaa Turbolle ja Darralle oikeastaan ekaa kertaa mitään, oli ne vaan niin erilaisia kuin pojat!

Kirjassa neuvotaan ottamaan avuksi hihna, jolla koiran jalkaa pidetään ylhäällä ja jos on laskemassa sitä alas, nyppäistään jalka tapaisin ylös. Kokeilin tätä Wäinöön, mutta koko hihna oli Wäinöstä niin epäilyttävä, että luovuin siitä heti ja kokeilin erilaista taktiikkaa. Eli ensin pidin namia koiran nenän edessä ja kun se tarjosi minulle oikean etujalan nostoa, palkkasin siitä. Wäinön kanssa jätin harjoittelun tähän vaiheeseen, ja seuraavalla kerralla vahvistetaan tätä. Wäinö on todella höyry noissa koulutustilanteissa ja minun itseni tulee olla niin nopea, että saan oikean asian poimittua! Se tietysti hidastaa oppimista, koska minä olen jotakuinkin hidas... Mutta hyvällä mallilla.

Wilhon kanssa asiassa ei ollut ongelmaa. Sehän osaa jo muutenkin koskettaa tassulla minun kättäni, joten se on suurin piirtein eka asia, jota se lähti tarjoamaan. Wilhon kanssa siirryinkin siis seuraavaan vaiheeseen, eli kuinka saada koira liikkumaan toinen etujalka ylhäällä. Tähän sovelisin sitten kirjan oppeja, tosin en taaskaan hihnan muodossa vaan yksinkertaisesti kädellä tassua koskettaen. Wilho tajusi heti idean eikä kahden harjoittelukerran jälkeen enää nojannut käteeni tassullaan vaan piti sitä itse ylhäällä. Ensi kerralla Wilhon kanssa koetetaankin ilman käsiapua sitten. Wilho on koulutettavana minulle kaikista loogisin ja tuntuu ajattelevan samoin kuin minä - plus ylipäätään pohtivan, että mitä se haluaa. Wilho onkin huippu tarjoamaan itse eri käytöksiä, joten sen kouluttaminen on helppoa. Se myös antaa anteeksi ajoittaisen hitauteni.

Seuraavaksi samat opit Turbolle. Ihan ensiksi kohtasin yllättävän haasteen - kuinka saada namit osumaan ruttunaamaan! :D Turbo oli Wilhon tavoin nopea oppimaan, mutta koska sille ei ole koskaan opetettu tassun antamista tai muutakaan vastaavaa, ei se ollut ensimmäinen asia, jota se lähti tarjoamaan. Niinpä autoin sitä hieman kädellä. Turbon kanssa pitää myös olla nopea ja oma hitauteni hidasti oikean asian oppimista, koska se oppii nopeasti myös virheellisistä palkitsemisista. Turbon kanssa päästiin samaan kuin Wäinön kanssa, mutta nopeammassa ajassa.

Darra oli sitten huomattavasti rauhallisempi kuin Wäinö, mutta muuten näissä kahdessa on samoja piirteitä: pikkuisen höyryjä eikä ihan loppuun asti ajattelevia. Darra ei myöskään itse tarjonnut tassun nostoa, joten autoin sitä samoin kuin Turboa. Ihan samaan tulokseen emme päässeet, joten seuraavan kerran Darran kanssa aloitetaan jotakuinkin alusta, jotta saan oikean käytöksen vahvistettua. Darran puolustukseksi täytyy sanoa, että sen kanssa harjoiteltiin lyhin aika, koska meille tuli vieraita kesken kaiken.

Mutta että koirien ja oman mielen piristykseksi tällaista :) Isäntää tämä toiminta ilmeisesti jonkin verran huvitti kun sivusta seuraili :D

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Pääsiäislomilta palailtu

Koirien kanssa en ole ehtinyt tehdä juuri mitään, sillä pääsiäisen juhlimme ruottinlaivalla :) Sillä aikaa pojat saivat lomailla porukoiden luona taas kerran. Siellä olivat viisi päivää juosseet pitkin metsiä ja sen oloisia ovat todella olleetkin; lähinnä makoilevat, Wilho omissa oloissaan ja Wäinö minun lähettyvillä. Myös isot koirat ovat ilmeisesti lenkkeilleet omassa hoitopaikassaan, sen verran lötköjä ovat nekin, joten koirapoppoo on ollut hiljainen, vielä.

Wilhon kanssa ehdin käymään tokoilemassa hieman eilen ja se menikin tosi mainiosti. Luoksepäästävyys oli Wilholta unohduksissa ja sen sijaan, että se olisi pysynyt perusasennossa, se ponkaisi tervehtimään "tuomaria". En tosin voi olla kovin pahoillani, koska se teki sen kauniilla, iloisella tavalla. Pääpaino harjoituksissa oli paikallaanmakuun ja siitä luoksetulon harjoittelu häiriössä. Kaksi ihmistä muodostivat kujan ja sitten koiran mukaan liikkuivat tai pitivät ääntä häiriöksi. Wilho ei niistä paljoa välittänyt vaan juoksi iloisesti ja vauhdilla minun luokseni suorinta tietä. Seuraavalla kerralla voimme koettaa astetta vaikeampaa harjoituksta, eli toisten koirien läsnäoloa. Nytkin toiset koirat olivat lähellä, mutta eivät suoraan näkyvillä vaan taka-alalla. En usko, että Wilholla siinäkään suuria ongelmia ilmenee. Lähinnä Wilho ottaa noissa tilanteissa häiriötä joistakin hajuista, jotka kiinnostavat sitä tekemistä enemmän.

Jos vaan jaksan, Wäinön kanssa olisi huomenna tiedossa näyttelytreenit. Töissä on ollut vaan niin kiire, että jaksaminen on hieman kortilla. Jos sitä kuitenkin jaksaisi, se tekisi niiiiin hyvää pojalle pitkästä aikaa eikä pääsisi opitut taidot unohtumaan. Jos en jaksa, suunnitelmana on kuitenkin suunnata pitkästä aikaa poikien kanssa metsään lenkille. Siitä kotiintulo matkalla voisin tietysti pitää omat minitreenit vaikkapa kaupan pihalla. Onhan sitä häiriötä sielläkin! Muutenkin pitäisi aktivoitua ja etsiä omasta ympäristöstä vaihtelevia paikkoja harjoitteluun... Jotenkin sitä vaan on helpompaa erikseen ajaa jonnekin missä muut kertovat mitä tehdä kuin mennä lähikaupan pihalle itsekseen treenaamaan.

Sellaista se on. Vaan nyt nukkumaan tai ei toivoakaan, että huomenna tehtäisiin mitään ylimääräistä!