sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Huonot treenit, pieni kisapaniikki ja hauska lenkki

Wilhohan starttaa ensi viikon lauantaina Rally-tokon AVO-luokan. Voi hui... Siis, ei meillä toki mitään tavoitteita sen kummemmin edelleenkään ole, mutta nyt on hiipinyt mieleen, että kannattikohan sittenkään? Olisikohan pitänyt mennä vasta vähän "valmiimman" koiran kanssa, ts. kunhan se seisoo nätisti paikallaan... Ei sinne nyt viitsisi ihan mennä itseään nolaamaan, on tuota ajomatkaakin :D

Perjantain treenit ei ainakaan auttaneet tässä asiassa. Wilhonkin kanssa harjoiteltiin lähinnä sitä, että minä kävelisin selkäsuorassa enkä kumartelisi koiran puoleen. Mutta kun en minä näe sitä jos en kumartele! Siinäpä vasta ongelmaa. Paikallaan seisominen oli Wilholle myös ylivoimainen tehtävä eikä me tietenkään koko viikkoon oikein voitu harjoitella, koska flunssa vei ohjaajasta kaikki ylimääräiset voimat. Wäinön kanssa treenit sujuivat vielä huonommin; me ei päästy edes leluhoukutuksen ohi koiran ollessa vieläpä hihnassa. Harjoiteltiin sitten koko treenit sitä... No, olihan se tietysti järkevää, mutta sangen turhauttavaa kumminkin. Pitänee ostaa kotiin karsea määrä leluja, jotta ne ei olisi sille niin "WOWMITÄNUOON?!?" -elementti.

Eilen sitten mietin, että alanko harjoittelemaan Wilhon kanssa oikein todenteolla epävarmoja liikkeitä, teen oikein aikataulut jne. Otti kumminkin aivoon sen verran, että heilautin tämän ajatuksen hiivattiin, nappasit kaikki koirat matkaan ja ajelin metsään lenkille. Ei kun koirat vapaaksi ja pää tuulettumaan. Kisojen kannalta ei nyt varmaan se järkevin ja tuloksia tuovin vaihtoehto, mutta voi kun meillä kaikilla oli hauskaa! Wäinö oli selvästi kaivanut sitä, että pääsee juoksemaan sen minkä kintuista irtoaa ja sen se tosiaan tekikin! Darra ei paljoa huonommaksi jäänyt ja tuli muutaman kerran kutsusta niin iloisesti täysiä pinkoen luokse, että sille oli itsekin pakko nauraa. Wilho innostui kierimään lumessa oikein todenteolla ja teki muutaman spurtin vielä kaupan päälle. Lähdettiin lenkiltä täysin uudistuneina :) Illalla koirille tarjoiltiin savustettuja ydinluita, joten kaiken kaikkiaan hieno päivä sitten kumminkin.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Rally-tokokisat Kuopio 11.10

Nonni nih! Jännitys oli taas kamala ja vähän paineitakin, koska Wilhon kanssa oli mahdollisuus RTK1-luokkatunnukseen. Joka sieltä kyllä sitten tulikin, tosin ei niin varmoin ottein kuin olisin itseltäni toivonut. Wilho teki toki enemmän kuin parhaansa! Minulle vain tuli kiire omalle vuorolle ja häkellyin siitä hieman. Tällä sitten sain Wilhonkin häkeltymään eikä siinä ollut sitä terävyyttä mitä normaalisti. Se haahuili hieman ja junnasi takana, joten jouduin itse kävelemään normaalia hitaammin. Mutta kaiken kaikkiaan näin jälkikäteen on hyvä mieli, koska koulutustunnus saatiin ja avoin luokka odottaa! Tulos 87/100 pistettä. Alla video Wilhon tekemisestä:
https://www.youtube.com/watch?v=KqLUXi68dbk

Wäinön kanssa sitten päätin, etten ainakaan ole myöhässä omalta vuorolta ja otin koiran jo ennen toisen ryhmän rataan tutustumista lämmittelemään. Noh, siitä kävi niin, että me sitten "lämmiteltiin" 45 minuuttia ennen omaa vuoroa. Wäinön silmistä näki jo, että poikaa väsytti kovin kun oli joutunut niin keskittymään. Jostakin se kuitenkin radalle mentäessä vetäisi energiaa ja teki ihan täysillä kaiken mitä siltä pyydettiinkin. Hieman haastavaa oli uusi halli ja kaikki sen äänet, plus tietysti yleisö, joka oli suhteellisen lähellä toisissa kohtaa rataa. Tulos 83/100 pistettä. Myös Wäinön suorituksesta on tällä kertaa videokuvaa:
https://www.youtube.com/watch?v=7XHdKypuOtc&feature=youtu.be 

Wäinö seuraa

Parantunut perusasento

"Nam, lisää herkkuja, kiitos!"

Keskittynyt buhund

Todella opettavaista katsella videoita omista radoista (kiitos kuvaajalle ja kaverille, että jaksoi ladata videot nettiin)! Wäinön pomppiminenhan on aika... Jatkuvaa? En ihan edes tajunnut sitä kunnolla ennen tuon yllä olevan videon katsomista. Pikku vikoja tietysti ja paljon ollaan jo seuraamisen ja perusasennon kanssa saatu aikaan, vaikka harjoittelu onkin ollut laiskemman puoleista. Silti pitää Wäinön kanssa parantaa tuota perustekemistä ennen seuraavaa haastetta. Wäinöä ei olla vielä uusiin kisoihin ilmoitettukaan. Joulukuussa seuraavan kerran edes katselen, sen verran täyttä on tämä kisakalenteri näyttänyt. Lähistöllä jos olisi kisoja niin sitten voin harkita. Wäinön kanssa ei tällä kumminkaan ole mikään kiire. Harjoitellaan rauhassa, niin se hyvä tulee, kuten ennenkin.

Wilhohan on jo ilmoitettu avoimen luokan ensimmäiseen kisaan. Muutamia liikkeitä meidän on harjoiteltava, kuten istumisesta seisomaan siirtymistä ja hyppyä. Luulisin, että nämä ovat nopeita Wilholle oppia, mutta toisaalta... Ei meillä ole avoimen suhteen mitään tavoitetta, koska en tosiaankaan ajatellut, että kisattaisiin siellä jo nyt! Eli kokeilemaan ja sitten katsotaan tilannetta uudelleen.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Darra-toipilas

Darra sai tuossa jokin aika sitten kyntensä telottua pahannäköisesti. Neitokainen kävi eilen eläinlääkärissä, jossa onneksi selvisi, että vain kynnen ylinkerros oli haljennut, mutta alempi kerros oli edelleen ehjä, joten kynnen poistoon ei tarvinnut ryhtyä. Nyt sen pitää liikkua minimaalisesti seuraavat kaksi viikkoa (onnistunee) ja sen kynsi pitää suojata aina ulkoillessa. Muutoin tassussa ei saa pitää sidettä, että haava saisi hengittää, joten tötterö päähän vaan, ettei koira pääse nuolemaan sitä. Lisäksi aamuin illoin kynsi on pestävä vedellä ja sen jälkeen desinfioitava. Tämän jälkeen siihen on levitettävä hoitavaa voidetta. Darra sai myös kipulääke- ja antibioottikuurin. Pieni kynsi - paljon vaivaa! Sinällään tämä on tuttua puuhaa; Wäinön autokohtaamisen jälkeen joskus aikoinaan samaa hommaa tehtiin herraties miten pitkään...

Manikyyri-tarvikkeet
Tälläisen sidoksen tyttö sai tassunsa suojaksi.
Onneksi Darra on reipas potilas ja hoito toimenpiteet sujuvat sen puoleen nopsasti, vaikka eihän se niistä varsinaisesti nauti. Päällimmäistä kerrosta poistettaessa tyttö oli rääkäissyt järkyttyneenä, mutta sen kummempaa traumaa ei siitäkään tainnut jäädä. Sateet saisivat antaa odottaa itseään vielä pari viikkoa niin saataisiin hoitojakso helpommalla läpi eikä paraneminen pitkittyisi... Saattaa jäädä toiveeksi näin syksyllä...