Kisaamassa pitkästä aikaa

Lauantai kului kisaamisen merkeissä. Aamu aloitettiin lenkittämällä koirista turhat energiat pois, tai siis Wäinöstä. Lenkin onnistui olla mukava ja rento meistä kaikista, eli parasta mahdollista valmistautumista illan koitoksiin.

Aloitimme Wäinön kanssa AVOssa taas, saaden taas sen tutun nollan :D Ohjaaja ottaa tämän omaan piikkiinsä. Viime kisoista oli kulunut niin kauan, että kuvittelin taas koiran säntäävän jonnekin (mitä se ei ole koskaan tehnyt) ja siitä johtuen olin todella jäykkä. Treenikaveri sanoi, että käskytkin tulivat niin myöhään, ettei koiralla ollut mitään mahdollisuutta suorittaa niitä oikein. Totta. Vaan mitäs tuosta! Jäi hyvä mieli, että koira silti yritti ja pysyi luona, vaikka tein kaikkeni, ettei näin tapahtuisi! Uuteen koitokseen päästään jo parin viikon päästä Kuopiossa, josko siellä uskaltaisin luottaa Wäinöön paremmin. Onneksi meillä on aikaa kisata tätä luokkaa vaikka maailman tappiin asti.

Wilhon kanssa korkattiin VOI. Minulla ei ollut tavoitteita, en edes uskonut, että saadaan hyväksytty tulos. Rata ei ollut kovin vaikea, mutta sisälsi muutaman meille ei-niin-varman kyltin. Sain rennon otteen tekemiseen (ihan loppua lukuun ottamatta) ja Wilho teki todella parhaansa - rauhallisen innokkaasti eli juuri siinä mielentilassa, jota olen sille tavoitellut. Tästä tuloksena 81 pistettä ja kolmas sija! Huimaa, on se vaan niin hieno pikkueläin! Käytösruutukin meni nappiin, vaikka sitä ei kovin paljoa ollakaan harjoiteltu. Siitä varmaan kiittäminen lukukoiraharjoituksia :)

Tuurasimme myös päivän lopuksi mestariluokan nollakoirakkoa sairastapauksen vuoksi. Wilho oli siinä vaiheessa päivää jo väsynyt ja mm. nukkui sylissäni kun odoteltiin vuoroamme. Noh, onneksi siellä oltiinkin vain häiriöksi enkä sitten vaatinutkaan Wilholta yhtään mitään. Se mm. kiersi putken, ei tajunnut merkkiä ollenkaan, tein ohjaajavirheitä vaikka millä mitalla, mutta en lannistanut koiraani ja siitä olen tosi tyytyväinen! Kaiken kaikkiaan siis todella hyvä päivä, tästä on hyvä jatkaa.

Pentukoululainen

Päästiin Rutun kanssa viimein aloittamaan pentueskari ja kivaa hommaahan se oli. Olin varautunut siihen, että Ruttu on kovinkin arka ensimmäisellä kerralla, mutta mitä vielä! Ympäristö kiinnosti sitä kovasti kyllä, mutta jaksoi se keskittyäkin. Alkuun pennuilla oli leikki hetki, mutta toinen paikalla ollut iso pentu ei oikein Rutusta jaksanut kiinnostua, tai oikeastaan ihan päinvastoin eli murahteli ja haukahteli Rutulle. Ruttu nosti kyllä niskakarvat pystyyn, mutta väisti tilannetta mahdollisimman paljon. Paikalla oli myös kaksi pienempää pentua, mutta niiden kanssa Ruttu vain haisteli, leikkiin en uskaltanut päästää valtavan kokoeron takia - Ruttu maanantaisessa mittauksessa 22 kg!

Yllättävää kyllä Ruttu jaksoi myös keskittyä tekemiseen ja aloittelimmekin naksuttimen ehdollistamista sekä käsikosketusta. Istuminen sujui hienosti myös tässä ympäristössä. Siinä onkin meille viikoksi harjoiteltavaa. Eilen tosin hylättiin kaikki semmoinen ja lähdettiin pentutreffeille toisen bullmastiffin kanssa. Ruttu sai kivat painit aikaan, mutta mukana olleella Wäinöllä keitätti hieman yli... Se yritti astua vierasta pentua koko ajan, joten minun oli pakko pitää se hihnassa. Wilho sen sijaan olisi jopa vieraan kanssa leikkinyt, mutta kun painiva kaksikko jyräsi sen, se antoi kovaäänistä palautetta käytöstavoista - Rutulle :D

Olin siis kaiken kaikkiaan tyytyväinen pentukurssin antiin ja saatiinpa sieltä tulijaisiksikin vaikka mitä, mm. reppu koiratavaroille sekä 15 kg Royal Canin - ruokaa, nameja ja pussi koulutusnameille. Namit syötin lukukoirassa Wilholle, jolla olikin neljä lukijaa. Kaikki lukivat yli aikansa eikä tauoille jäänyt aikaa, mutta Wilho keskittyi erinomaisesti. Lukukoirakausi lähenee loppuaan ja meillä on enää kaksi kertaa jäljellä ennen kesälomaa. Voimme siis keskittyä tuleviin rally-tokokisoihin täysillä. Wilholla on paljon intoa, mutta kestoa ei vielä riittävästi suorittamaan kokonainen voittajarata. Kisat ovat jo parin viikon päästä, joten niihin mennään ilman tavoitteita - siis oikeasti. Toista kertaa en intoa pilaa, sen olen päättänyt eli humputellaan sitten jos näyttää, että mitään ei hommasta ala tulla. Liikkeet on hallussa, oikealla seuraten oikealle kääntymisessä on vielä petrattavaa.

Wäinö on niin ikään ilmoitettu samaisiin kotikisoihin ja siinä sitä vasta vaiheessa ollaankin. Luopumista ollaan harjoiteltu jonkin verran, että selvittäisiin houkutuksesta. Listalla on myös liikkeellelähdön hetki, eli juuri se hetki kun Wäinö karkaa jos karkaa. Suunnitelma kisapäivään on jo olemassa: Wäinö käy lenkillä heti aamusta, tekee kahden lelun leikin, lepää autossa alokasluokan ajan ja ottaa luopumisharjoituksia juuri ennen omaa vuoroaan. Tällä mennään, varoivaisesti toivon, että se pysyy hanskassa ja saataisiin viimein se ensimmäinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta.