Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Kiitoksia kaikille lukijoille, vanhoille ja uusille (joita tilastojen mukaan todella on jostain ilmaantunut, hih)! Kulunut vuosi on ollut koirien osalta yllättävän aktiivinen, mutta niinhän siinä usein minulle käy, että tempaannun vähän huomaamattakin täysillä mukaan. Viime vuodelle asetetut tavoitteet ovat ylittyneet kirkkaasti; Wilholle olin merkinnyt näköjään vain yhden osallistumisen rally-tokokisaan ja Wäinölle viimeisen sertin metsästyksen. Molemmat täyttyivät ja paljon muutakin. Tämän vuoden parasta antia on ollut rallailun valikoituminen meidän lajiksi ja sitä kautta hauskan rally-ryhmän löytyminen ja harrastamisen säännöllistyminen. Myös kisaaminen on tuonut oman vivahteensa koirien kanssa tekemiseen; olen yllättynyt siitä miten antoisaa ja mukavaa hommaa se onkaan ollut! Kun ei vaan ottaisi liian vakavasti ;) Koirat eivät varmasti ole pistäneet pahakseen harrastamisen säännöllistymistä ja luulenpa, että kisaaminenkin on ollut niistä molemmista hauskaa.

Tämä vuosi alkoi hieman huonoissa merkeissä ja menetyksiäkin koettiin, mutta loppua kohden vuosi on kyllä parantunut parantumistaan. Toivotaan, että ensi vuosi jatkuisi samoissa merkeissä. Joitakin tavoitteita voisi kirjata ylös, jotta sitten ensi vuonna voidaan katsella missä mennään:

- Wilhon kanssa aion jatkaa rallailua ja siinä kisaamista AVO-luokassa. Puolitosissani tavoittelemme RTK2:sta, joka onkin varsin realistinen tavoite sikäli mikäli minun pää vaan kestää :D Lisäksi jatkamme harrastuspohjalta koiratanssia ja miksi ei voitaisi käydä vaikka ekoissa koiratanssikisoissamme, jos sellaiset vaan tarpeeksi läheltä löytyvät - möllikisatkin riittäisivät vallan mainiosti. Pieni houkutus olisi osallistua myös tokossa ALO-luokkaan joskus syksymmällä. Ainakin liikkeitä me tullaan jatkossa opettelemaan. Uusittujen sääntöjen myötä mukaan on tullut kaukokäskyt ja noutokapulan pitäminen, joten jää nähtäväksi miten saamme ne aikaiseksi, mutta laitetaan tähtäimeen.

- Wäinön kanssa jatketaan niin ikään rallailua ja onhan se ALO-luokan viimeinen 1-tulos jostain haettava, jotta poitsu saa myös koularin kun kerta Wilhollakin sellainen on. AVO-luokkaan jatkaminen riippuu paljon siitä, miten harjoitukset pojan kanssa lähtevät sujumaan, mutta vakaaksi tavoitteekseni otan nyt sen, että voisin radalla pitää sitä vapaana luotettavasti. Se onkin aika kova tavoite se, mutta toisaalta... Wäinö on kerta toisensa jälkeen todistanut itsensä paljon minun epäilyjäni paremmaksi. Miksi ei tälläkin kertaa? Seuraaminen on saatava myös paremmaksi, toisin sanoen pitää nyt ottaa ihan itseäni niskasta kiinni, koska harjoittelun vähyydestä ne puutteet johtuvat (kuten asennon vinous). Wäinön kanssa aloitetaan myös tokoagikurssi helmikuussa ja sieltä haetaan hyviä yhteisiä hetkiä, itseluottamusta ja uusia tapoja oppimiseen. Koiratanssi ja toko pidetään harjoittelussa myös mukana; mielenvirkistykseksi ja haasteeksi, jotta ei tulisi tylsistytettyä poikaa harjoittelemalla ainoastaan samoja juttuja kerta toisensa jälkeen. Mieli tekisi kokeilla Wäiskin kanssa myös agia, mutta ihan vain vähän ja jos löytyisi sellainen sopiva kurssi; vakiryhmään en edes kehtaa hakea kun tarkoitus ei ole kuin kokeilla eikä tuosta hallittavuudestakaan ole mitään takeita...

- Darralle ei kirjata mitään tavoitteita, koska tämä eläkeläinen on ns. työnsä tehnyt :) Mutta Rouva paikkaa tuuraajana jos pojat estyvät tulemasta paikalle, saapahan vähän mielen virkistystä vanhuskin. Lisäksi ollaan enenevässä määrin lenkkeilty ja koska kunnonkohotus (ja suoraan sanottuna pieni laihis) on paikallaan, tätä hyvin alkanutta kuntokuuria meinataan jatkaa. Sen verran suunnitelmia on Darrankin varalle, että dobo-pallolle sen pitäisi opetella laittamaan tassunsa. Meidän pallo on poikien kokoa, joten ihan kokonaan Dartsi ei pääse sille nousemaan, mutta suostuisi nyt edes ne tassunsa sille laittamaan, sekin riittäisi!

Josko siinä alkaisi olla jo ihan tarpeeksi tavoitetta meillekin. Saas nähdä, innolla ainakin jatketaan uuteen vuoteen ja uusiin haasteisiin!

Tähän hetkeen pojat viettävät kumminkin ansaittua lomaa maalla aina Uuden Vuoden yli :)

Kaikki ilo irti lomailusta!

Hyvää Joulua!

Rally-tokoilua ja JoA:an liittyminen

Nonni. Nyt on sitten liitytty myös JoA:an eli http://www.joa.fi/, ei siis agia harrastaaksemme vaan jatkaaksemme Rally-tokoilua seuran tiloissa. Seuraan liittyminen edellytti myös talkoopisteiden haalimista ja niitä kävinkin tässä eräänä viikonloppuna jo hankkimassa talvikaudelle tarvittavan määrän kirjoittamalla agikisoissa kisakirjoja puhtaaksi. Jännää hommaa kun ei tajunnut lajista mitään :) Mutta mikäs tuossa, mitäpä sitä ei koiraharrastuksensa eteen tekisi (lisäksi talkoolaisille oli tarjolla reilusti ruokaa, joten meikä ei valita ;))...

Talkoopisteiden toivossa suostuin myös ottamaan vastaan tulevien Rally-tokokisojen ilmoittautumisia. Siitä saankin jo hyvin pisteitä kasaan eikä homma muutenkaan ole suuri uhraus aikaani. Pääasia, että saadaan kisat tälle seudulle! Mutta sitten... Menin lupautumaan myös vetämään Rally-tokon alkeiskurssin... Valmiin pohjan siihen saan toki, mutta silti! Huh. Hauskaahan se varmasti on ja sillä siihen vapaaehtoudustuinkin vaan hiukka jännää myös kun en moista ole koskaan tehnyt. Eiköhän se kumminkin hyvin mene, jännitystä, mutta innostusta on kyllä ilmassa!

Koiratanssia saadaan myös Wilhon kanssa jatkettua kun ensi vuoden puolella vuokrataan Oppikoiralta tiloja joka toinen sunnuntai muutaman viikon ajan. Päättelin, että lajin jatkamisen kannalta on kaikkein paras jos on jotakin sovittua ja säännöllistä; muuten ei tule tehtyä. Sitä ajatellen otinkin Wilhon kanssa muutamia harjoituksia ja opetin myös Wäinölle "tanssi"-liikkeen (koira siis nousee kahdelle jalalle ja pyörähtää ympäri). Yllätyin ihan miten hyvin Wäinö jaksoi keskittyä. Kyllä sekin joskus niihin treeneihin pääsee mukaan :)

Ikean reissulta tarttui mukaan myös pikku korokealusta, jonka kanssa harjoiteltiin takapään käyttöä, eli koirat pyöri sen ympäri pitäen etutassut korokkeen päällä. Hyvin lähtee jo molemmilta, mutta pitää harjoitella lisää, että saataisiin Rallyyn vähän näyttävyyttä ja oikeaoppiset käännökset. Wäinön kanssa pitäisi myös harjoitella sivulletuloa ja seuraamista; se ei vieläkään suju niin kuin pitäisi. Täytyy kyllä myöntää, että tämän asian kanssa olen ollut todella laiska ja vähän ollut ideatkin lopussa. Aihetta käsiteltiin uudessa Canis-lehdessä myös, pitänee perehtyä, jos vaikka saisi uutta näkökulmaa asiaan.

Koirille näkyvyyttä

Veronpalautukset pamahtivat tilille tänään ja tunnollisena koiraihmisenä säntäsin ensimmäisenä tietenkin lemmikkitarvikeliikkeeseen! Darra on alkanut lenkkeillä kanssamme entistä ahkerampaan, joten talven pimeisiin oli sille hankittava oma heijastinhässäkkä. Tuttavan koikkereilla oli kerrassaan makeat huivit (jotka  eläinkaupan tädin mukaan ovat syksyn hittituote) ja näin heti sieluni silmin miten nimenomaan huivi sopii Darran tyyliin kuin nakutettu! Kaupasta löytyikin tytölle sopivasti pinkin värinen, joskin aavistuksen verran pieni, Rukan huivi. Kokoa en tietenkään ihan niin tarkkaan kaupassa syynännyt vaan silmämääräisesti arvioin, että kyllä se sopii - no ei sopinut. Ei siellä tosin isompaakaan olisi ollut ja olen kyseistä huivia jo kahdesta eri kaupasta metsästänyt, joten palauttaminen ei tullut kysymykseenkään. Näppäränä käsityöihmisenä avasin sitten saumat ja sain pidennettyä kaulapantaosuutta juuri sen verran, että se menee tuhdimmankin Rouvan kaulaan (kyllä, puhun Darrasta). Huivin lisäksi ostin sekä Darralle että Wilholle vilkkuvalot, joten tämä nelikko ei jää pimeälläkään huomaamatta, on siinä sen verran heijastusta ja valoshowta! Tosin huomasin, että ainut, jolta heijastin puuttuu, on minä itse. Treeniliivissä sellainen kyllä on...

Darrakin rakastaa uutta tyyliään!

Lenkillä olenkin päässyt kokeilemaan aivan uutta lajia - kolmen koiran taluttamista kerralla. Ja yksi niistä on Wäinö. Ei mikään helppo homma, vaikka yllättävän hyvin ollaan ne pätkät, joita olen koittanut, selvitty. Muutama koirakin on tullut vastaan, mutta onneksi Wäinö on pysynyt hanskassa ja Darrakin tajunnut, että kun minulla on hihnat kädessä, ei ole paras idea yrittää lähteä tervehtimään. Wilho saa sitten roikkua mukana, mutta se siltä onneksi luonnistuu <3 Enpä olisi koskaan uskonut, että on mahdollista pitää kaikkia kolmea lenkillä niin, että homma on edes jollakin lailla hallinnassa! Mutta äärettömän tyytyväinen olen tähän kyllä.

Darrakin on alkanut pikkuhiljaa oikein odottaa, että pääsee mukaan. Se tulee jopa poikien tapaan jonottamaan kodinhoitohuoneen ovelle, että joko mennään. Tietysti se myös näyttää mieltä jos sitä ei ota mukaan, mikä taas on omiaan varmistamaan sen, että se todellakin otetaan. Noh, vaikka sitä joskus on tullut mainittua, ettei se ole koira ihan fiksuimmasta päästä, niin kyllä sillä pelittää kun on tarvis :) Että ahkera lenkkiviikko tähän mennessä, treenaamaan ei olla vaan ehditty... Ehkä sitä huomenna sitten...