Blogihaaste

Kaikessa kiireessäni unohdin, että oltiin saatu blogihaaste, kiitos http://cummikarhun.blogspot.fi
En vielä ketään haasta takaisin, mutta kysymyksiin on aina kiva vastailla, joten olkaapa hyvä:

Haaste:
1.) Jokainen haastettu kertoo 11 faktaa itsestään
2.) Hän vastaa haastajan 11 kysymykseen
3.) Haastettu keksii haastamilleen bloggaajille omat 11 kysymystä
4.) Hänen tulee siis haastaa 11 bloggaajaa joilla on alle 300 lukijaa
5.) Tässä postauksessa haastettu kertoo kenet on haastanut, ja kertoo myös haastetuille

Itseään haastannutta ei saa haastaa takaisin!"

1. Kuinka päädyit nykyiseen lemmikkiisi? Pitkän etsinnän kautta vai puolivahingossa.
- Pitkän etsinnän kautta ja puolivahingossa :) Koiraa olin ennen Wilhoa harkinnut pitkään, mutta rotu löytyi vähän vahingossa ja sama oikeastaan Wäinön kanssa.
2. Mikä luonteenpiirre lemmikissäsi viehättää eniten?
- Iloisuus ja toiminnanhalu
3. Mikä lemmikkisi ulkonäössä on eniten mieleesi?
-Pystytkorvat ja pitkät kuonot, muutenkin pirteä olemus
4. Oletko ikinä isojen vastoinkäymisten tms jälkeen miettinyt, olisiko elämäsi helpompaa ilman kyseistä lemmikkiäsi/lemmikkejäsi?
- En. Kovasti olen miettinyt, että miten pärjään ja miten ongelmat ratkon, mutta sen verran rakkaita nuo ovat, että helpompaa saattaisi olla, mutta tyhjää!
5. Pystytkö kuvittelemaan elämää ilman lemmikkiäsi?
- En. Pojat tuo kovasti sisältöä ja hellyyttä elämääni, että en halua ajatella moista... Koirista on tullut vuosien varrella niin luonnollinen osa arkeani ja juhlaani, että on kyllä todella vaikea miettiä mitä sitä tekisi ilman niitä :)
6. Miksi valitsit kyseisen rodun tai "roduttomuuden"?
- Molemmat ovat sopivankokoisia, iloisia, aktiivisia (eli aktivoivat minuakin), nopeita oppimaan, jaksavat lenkkeillä ja harrastaa minun kanssani. Lisäksi pystykorvien luonne ja ulkonäkö ovat aina miellyttäneet minua kovasti.
7. Mikä on elämäsi yksi hirveimmistä kokemuksista?
- Koiriin liittyen jos vastaan, niin ehdottomasti Wäinön auton alle jääminen kun se oli nuorempi. Hihnan lukko petti ja koira juoksi suoraan autotielle. Säikähdin todella kovasti ja pelkäsin tottakai pahinta. En ollut itse paikalla, mutta se hetki kun koiraa kannettiin tieltä pois ja näin, että jostain siitä tulee verta, oli sellainen paniikintäyteinen ja sanalla sanoen kamala. Hyvä kun en pyörtynyt helpotuksesta siihen paikkaan kun eläinlääkäri totesi, ettei muuta vahinkoa ole käynyt kuin varvas murtunut...
8. Entä mitä hetkeä et ikinä vaihtaisi pois?
- Tervehdystä kun herään tai tulen töistä kotiin, yhdessä metsässä samoilua ja sitä kun koirat nukkuvat jaloissa kun katselen telkkaria, Wilhon lenkkihepuleita, Wäinön uskollista mukana seuraamista :)
9. Mitä toivot tulevaisuudeltasi?
- Terveyttä ja pitkää ikää itselle ja perheelle ja lemmikeille.
10. Oletko koskaan kisannut? Yksin tai lemmikkisi kanssa.
- Ei olla. Se ei koskaan ole oikein ollut minun juttu. Joihinkin pikkukisoihin voisin vaikka joskus osallistuakin huvin vuoksi, mutta vakavampi kisaaminen vaatisi sellaista omistautuneisuutta ja pitkäjänteisyyttä jollekin lajille, että minusta ei ehkä ole siihen.
11. Jos saisit toivoa joululahjaksi mitä tahansa tavaraa (ja vielä saisit sen), mitä toivoisit?
- Turbolle ja Daralle uusia KESTÄVIÄ petejä.

Jyväskylän näyttelyt

No nyt ne on viimein ohi ja koettu! Jännitin jostain syystä ihan kamalasti sitä, että itse esitän koiran, mutta loppujen lopuksi se meni oikein mallikkaasti. Noh, tällä kertaa olimme oikeasti treenanneet :) Tuloksena kuitenkin vain EH, mutta kovin olen taas ylpeä Wäinöstä ja sen suorituksesta! Se ei olisi voinut paremmin toimia ja ympäristö ihmisineen, autoineen, koirineen ja kaikkine mahdollisine häiriöineen oli sille erittäin vaikea! On se vaan kehittynyt niin paljon... Joka tapauksessa tuomarin arvostelu kuului näin: A little broad in skull. Would pref a darker eye. Good reach of neck. Well placed shoulder. Nicely balanced outline. Moving soundly behind, wide in front & toeing in. Temperament a little shy.

Tuomarin käsittely oli meidän heikko kohtamme. Hampaat antoi katsoa nätisti, niin kuin aina, mutta muu kopelointi olikin sitten liikaa ja hyvä kun koira ei käynyt maahan selälleen! Voi pikkuista, luulikohan se, että nyt ollaan jonkin sortin eläinlääkärissä? Mutta tätä pitää ehdottomasti alkaa treenaamaan ja etsiä kivoja ihmisiä silittelemään Wäiskiä, jotta sen itseluottamusta saisi vähän korkeammalle.

Muuten päivä oli kyllä hauska, kiitos siitä erityisesti kenneltyttönä toimineelle siskolleni! Alku härdelli oli aikamoinen kun kuviot eivät olleet ne tutuimmat. Aamun lähtö starttasi hieman myöhään ja paikalle ajeltiin reipasta vauhtia. Matkalla huomattiin, että koiran päähän oli jäänyt edellispäiväisestä pesusta saippua jäämiä ja eikun huoltsikalle vettä ja paperia etsimään, että saatiin ne pois. Koiran pää suorastaan vaahtosi... Lopulta päästiin kuitenkin hyvissä ajoin perille, mutta siellä kohtasikin sitten uudet ongelmat. Häkki, jonka isäntä oli etsinyt varastosta ei meinannut millään asettua paikoilleen, mutta onneksi apua tarjosi ystävällisin mittelin omistaja. Taisi kyllä pitää meitä hieman avuttomina, oli se systeemi sen verran helppo. Tästä kun selvittiin, tajusin, ettei minulla tietenkään ollut mitään millä saa numerolapun kiinni. Ja eikun sellaista ostamaan. Onneksi oli muuten laajat valikoimat erilaista koira tarviketta myynnissä ja nyt on sitten seuraavaakin kertaa varten käsinauha valmiina.

Koko tämän shown jälkeen ehdittiin jopa harjata koira ja harjoitella juoksemista vähän. Erityisen hauskaa oli nähdä muitakin buhundeja, joita oli jopa kaksi kappaletta paikalla! Kehässä pyörähdettiin minuutin verran ja sitten koettelemus olikin ohi... Helpotuksen aallossa en edes muistanut, että olisihan siellä ollut vaikka minkä sortin agility ja tokonäytöstä, jotka olisi olleet mielenkiintoisia käydä katsomassa. Sen sijaan käytiin ostamassa koiralle herkku ja lelu palkaksi ja suunnattiin suoraan kotiin :D Note to self: ensi kerran testaa tavarat etukäteen, pakkaa ajoissa ja jätä puoli tuntia ylimääräistä aikaa aikatauluun.

Wäinö pelkäsi, että hävisin kokonaan kun poistuin ostamaan käsinauhaa. Huh helpotusta kun palasin kumminkin takaisin!

Wäiski seisoo tomerasti.

Hampaiden katsominenkin sujuu mallikkaasti.

Mutta tää nyt ei oo ollenkaan kivaa!

Että sellaista. Päästiin siis ajoissa lähtemään ja illalla kävin sitten Wilhon (ja isännän ja isojen) kanssa rennolla kävelyllä. Wilhokin olikin erittäin iloisella päällä ja sai tutut hepulit lenkillä. Se se vaan jaksaa aina naurattaa, pitäisikin joskus videoida :D

Voihan Turbo osa 2

Heräsin toissaviikolla yöllä kolmen aikoihin outoon ääneen. Luulin aluksi, että Turbo nuolee tassujaan (jota se ei saisi tehdä, koska nuoleminen altistaa tassut ihottumalle), joten komensin sitä sängystä huutamalla lopettamaan. Mitään ei tapahtunut, joten nousin katsomaan tarkemmin. Koira kyyhötti olohuoneessa oudossa asennossa ja luulinkin hetken, että se oksentaa. Tarkemmin katsottuna sen suusta tulikin vaahtoa ja äkkiä koira alkoi kouristelemaan kovasti. Kouristukset olivat niin kovia, että koira kaatui maahan. Mitään kontaktia siihen ei saanut ja se näyttikin tajuttomalta. Kohtaus kesti yhteensä noin 2 minuuttia, mutta oli todella pelottava. Itsellä oli avuton olo kun en mitään koiran hyväksi pystynyt tekemään ja luulin jo, että Turbo kuolee siihen paikkaan.

Kun kohtaus oli ohi, koira oli todella poissaoleva eikä tuntunut tunnistavan minua ollenkaan. Kun pyysin sitä tulemaan ulos (sen maha möyri siihen malliin, että taisi mennä sekaisin), se vain katsoi minua hämmentyneenä ja murisi epävarmasti hieman. En mennyt sen enempää sitä härkkimään siinä tilanteessa. Se kuitenkin halusi mennä ulos ja siellä pyöri ihan normaaliin tapaan. Takaisin tullessa se jo tunnisti minutkin ja alkoi leikkimään luulla.

Seuraavana maanantaina sitä käytettiin eläinlääkärissä, mutta siellä sanottiin, että syytä moiseen on jälkikäteen hankala sanoa ja mitään varsinaista lääkitystä ei yhden kohtauksen perusteella tietenkään aloiteta. Saatiin kyllä lääkkeet jos kohtaus uusii. Tottahan se sitten eilen oli uusinut, mutta minä onneton olin laittanut lääkkeet paikkaan, josta isäntä ei niitä ollut löytänyt. Kohtaus oli tällä kertaa kestänyt vain minuutin verran onneksi. Nyt koira on taas normaali oma itsensä. Toivotaan etteivät ne ala uusia liian tiuhaa tahtia.

Ilmeisestikin avain olisi pitää koiran elinympäristö mahdollisimman rauhallisena ja se ei kyllä ole ihan onnistunut. Nyt täytyy kiinnittää entistä suurempaa huomiota asiaan, josko se edes vähän vähentäisi uuden kohtauksen mahdollisuutta, vaikka tuskin niitä kokonaan viekään pois. Ensimmäisen kohtauksen aikana Wilho ja Wäinö pysyivät poissa paikalta, mutta kun minä en ollut toisen kohtauksen aikaan kotona, olivat ne sitten hyökkäilleet Turbon päälle ja isäntä oli joutunut laittamaan ne eri huoneeseen. Hyvä niin. Pojille ja tässä kohtaa erityisesti Wäinölle) on kyllä hoitopaikka vanhempieni luona jos tilanne sitä vaatii.

Voih... Ei ole helppoa vanhuus.

Kesän kuvia

Huh, kun on kuuma!

Wilholla kans!

 Eli tässä teille kuvia viime kesältä kun sitä niin haikailen takaisin tulevaksi sateen ja syysflunssan painaessa mieltä vähän alas. 

Wäinöä ei yhteiskuva kiinnosta, mutta sen verran hellettä pitää, ettei poiskaan juokse :)

Onneksi välillä lenkkeillään sateessa.

Näitä kuvia Wäinöstä saa vaikka millä mitalla. Se ei taida älytä miksi osoittelen sitä kännykällä??!

Mutta Wilho jaksaa olla huomion keskipisteenä! Vaikka vähän sataisikin ja pisarat osuisivat suoraan silmiin.

Seuraavassa kuvamateriaalia (se vähä mitä joudettiin ottamaan) kesän Kolin reissulta.

Wäinö kävi uimassa ties kuinka monetta kertaa ja Ledi seuraa vierestä, että minne se seuraavaksi pyyhältää...

Paikkoja tutkimassa. Jostain syystä grilli kiinnosti kaikkia.

Wäinö käy lepäämään pitkän päivän jälkeen

Aamulla riittää taas virtaa vahtia ympäristöä kuistilta käsin.

Ledi odottaa herkkua :)

Pullohullu

Tämä ei enää ole Kolilta, mutta katsokaas kun on Wäinöllä räyhäkät uudet valjaat by Rukka

Hei hei kesä! Tule taas pian!

Yllätys, yllätys, kiirettä on taas pitänyt siinä määrin, etten edes blogia ole ehtinyt päivittämään. Heräsin oikeastaan vasta viime viikolla siihen, että syksy on saapunut, vaikka lehdetkin ovat olleet enemmän tai vähemmän keltaisia jo jonkin aikaa ja pimeä alkaa tulla jo kahdeksan jälkeen. Kiireen keskellä sitä vaan tuntuu sulkevan silmänsä jopa moisilta muutoksilta aika tehokkaasti :) Mutta palataanpas lyhyesti kesän tunnelmiin tämän päivityksen muodossa...

Kesän vaellusreissu tehtiin Kolille yhdessä siskon ja ihanan lainakoira Ledin kanssa. Alkuun vähän epäilytti ottaa Ledi mukaan, tai ylipäätään meille vierailemaan, koska kyseessä on melko samanikäinen leikkaamaton uros kuin Wäinö, paitsi tietty saksanpaimenkoirana hiukka isompaa kokoa :) Ja Wäinö ei yleensä uroksista ihan älyttömästi perusta. Eikä kyllä perustanut tälläkään kertaa ja tunne oli molemmin puolinen. Pientä örinää oli ilmassa kun nämä veitikat (jotka myöhemmin saivat lisänimet nuija ja tosinuija, roolit vaihtelivat) joutuivat liian lähetysten toistensa kanssa. Ennakko-odotusten perusteella valmistauduttiin jo jättämään Wäinö kotiin, koska pikkumökkiin ei riitapukarit mahdu, mutta koska kumpikaan ei ollut halukas muuta kuin vähän örisemään, voitiin lähteä kolmen koiran voimin matkaan. Wilhosta idea ei ollut mitenkään paras, se oli saada jonkin sortin halvauksen Ledin nähdessään. Jostain syystä se pelkää tätä koiraa, vaikka kyseessä on todella lempeä otus eikä todellakaan Wilholle kukaan ärissyt! Muutaman kerran Wilho tosin jäi jalkoihin kun nuija-osasto jyräsi päältä...

Sinällään reissu oli menestys, koirat saivat paljon liikuntaa vaihtelevassa maastossa ja koska mökki oli ihanan rauhallisella paikalla, pystyi koiria pitämään lähes koko ajan vapaana. Ah, rentouttavaa! Wäinö kävi lammessa uimassa ja nähtiinpä reissulla jopa lehmiä, jotka ihmetyttivät poikia. Molemmat katselivat niitä silmät pyöreinä ja Wäinö varmuuden vuoksi murisi vähäsen, vaikkakaan ei näyttänyt olevan varma mitä moisista otuksista pitäisi ajatella :) Erittäin positiivista huomata miten paljon Wäinö on kehittynyt; ennen olisi varmuuden välttämiseksi räyhännyt minkä olisi ehtinyt, mutta nyt se jopa pysähtyi miettimään ensin! Olen tyytyväinen myös siihen, että pystyttiin nukkumaan samassa tilassa kaikki viisi, mutta lähtiessämme syömään jätimme Ledin ja Wäinön eri tiloihin, ihan vaan varmuuden vuoksi. Huippusuoritus koko reissu Wäinöltä! Olen erittäin tyytyväinen. Wilho (ja tietty Ledi) käyttäytyi omaan hienoon tapaansa ja alkujärkytyksestä selvittyään senkin reissu oli oikein rento :)

Wäinön kanssa saatiin myös tokoagin alakoulu päätökseen. Koitos päättyi luonnollisesti lopputenttiin, jossa oli suoritettavana 15 erilaista osiota. Lähdettiin tenttiin vähän huonoista asetelmista sillä emme olleet harjoitelleet edellisellä viikolla ollenkaan ja jos totta puhutaan niin ylipäätään olimme harjoitelleet hävettävän vähän... Päätin kumminkin, ettei se ota jos ei annakaan ja rohkeasti tenttiin vaan! En myöskään ehtinyt lenkittämään koiraa ennen tenttiä, joten huimat ei omat odotukset ainakaan olleet. Itse asiassa olin melko varma, ettemme saa koko tenttiä läpi.

15 eri tehtävää suoritettiin 5 tehtävän sarjoissa. Olimme toisena suoritus vuorossa ja siinä vuoroa odotellessa kertasin Wäinön kanssa tulevat liikkeet.Täytyy myöntää, että Wäinö oli huippuvedossa! Se oppi liikkeet nopeasti (osaksi ne toki olivat kertausta tunneilta) ja suoritti ne virheettä kun oma vuoromme tuli. Yhden ainoan miinuspisteen saimme tasapainolaudasta, jolle koiran oli tarkoitus laittaa etutassunsa. Olin vahingossa opettanut sen menemään laudalle käskystä kun sen olisi pitänyt mennä siihen omatoimisesti. Joten siinä kohtaa koira vain odotti minulta käskyä, ihan niin kuin sille oli opetettukin... Saimme 14/15 pistettä eli huima suoritus ja varsinkin meille! Hieno Wäikki!

Seuraava koitos onkin Wäinön kanssa näyttelyt Jyväskylässä marraskuun puolessa välissä. Tällä kertaa olen jo ilmoittanut sen, joten enää en voi perääntyä. Vaikka jännittää jostakin syystä mennä itse esittämään koira... Wilhon kanssa pitänee myös kehitellä jotain kivaa, mutta vielä ei ole erikoisempaa tiedossa.

Pikkuhiljaa arkeen palaten

Kesäloma on ollut ja mennyt eikä auta kuin odottaa taas ensi vuoteen :( Onneksi hyviä ilmoja on vielä jäljellä ja parin viikon päästä alkaa Wäinön kanssa togoagin alkeiskurssi. Bongasin tälläisen mahdollisuuden ja pakkohan sitä on lähteä kokeilemaan! Wäinön kanssa en pitkään aikaan ole missään käynytkään. Unohdin vielä taidokkaasti ilmoittaa Wäinön näyttelyihin, joten niillekin olisi uusi aika katseltava. Harmittaa vietävästi, mutta tässä on tullut muutenkin oltua niin kiireinen, stressaantunut, väsynyt ja vaikka mitä, että tuo unohdus on nyt vielä pientä... Ja ehtiihän sitä...

Lomalla matkattiin Tallinnaan, jolloin pojat jäivät porukoille tottakai hoitoon melkein viikoksi. Hyvin olivat kuulemma pärjänneet ja kiltisti olleet, jopa siellä rakennuksen keskellä. Aika väsyneen kaksikon minä sieltä kyllä pois hainkin, olivathan ne touhuilleet päivät pitkät ulkona, uineet, juosseet ja vahtineet. Wilho oli jo toisena aamuna luovuttanut lehden haku-lenkkien osalta ja jäänyt mieluummin vahtimaan josko keittiöstä likenisi ylimääräistä aamupalaa. Wäinö oli toki joka aamu mennyt matkaan :) Wäinö sai muutenkin erikoiskehuja ja oli kuulemma ollut tosi kiltti ja helppo. Tosin niinhän se on, rakas pieni!

Lähestyvän syksyn kunniaksi ollaan aloitettu myös hiki pintaan, Wilho ja Marjaana 2013 -projekti. Viime viikolla käytiin neljästi puoli tuntia juoksemassa. Tavoitteena siis on saada näitä meidän ylimääräisiä kiloja vähän pois. Nooh... Saas nyt sitten nähdä miten pitkään tätäkin projektia jaksaa, mutta kaikki lasketaan, eikös? Wäinö on tottakai stempparina matkassa ja tulipa kerran isäntä ja isot koiratkin mukaan. Isoille taisi kyllä olla vähän vähemmän mieleistä aktiviteettiä ja naamasta näykyi kun miettiävät, että mitähän nuo taas höyryää...

Turbon mieleen on silitykset. Ei niinkään ulkona rehkiminen :)

Mustikassa

Ihan ensimmäiseksi pitää muistaa kertoa, että Turbon kasvain osottautui hyvälaatuiseksi. Tulehdukseen annettiin pitkähkö antibioottikuuri ja nyt poika on jo paremmassa kunnossa eikä edes leikkausta välttämättä tarvita. Huh helpotusta!

Kesäloman alettua ollaan taas poikien kanssa lenkkeilty ahkerasti ja tässä päivänä eräänä yhdellä näistä samoiluista huomasin, että mustikat alkavat olla kypsiä, joten päivänä eräänä otettiin rasiat matkaan ja eikun keräämään! Paikoittain löysinkin ihan kivoja mättäitä ja yhteensä tuli vietettyä yli neljä tuntia tuolla reissulla. Innoissani en edes huomannut, että mäkäräiset tekivät hyökkäyksen, mutta sitten oli kädet ja jalat puremia täynnään. Noh, se lie vaan kuuluu asiaan...

Pojat toki sähläsivät mukana minkä ehtivät, vaikka en nyt voi varsinaisesti sanoa, että niiden panostus olisi juurikaan auttanut... Hauskaa niilläkin oli kun välillä hyökkäsivät syömään parhaat mustikat päältä, kierivät sammalessa, juoksivat ympyrää tai ihan vaan vahtivat ympäristöä. Wäinö on myös kunnostautunut löytämään ihmisten metsään heittämiä palloja; eilen löytyi pallo nro 6 (ainakin), jonka se sitten toi minulle ylpeänä näytille. Kun en kiinnittänyt sen touhuihin sen kummempaa huomiota, se päätti haudata aarteensa ja siinä samalla kaapi mustikkarasiat täyteen hiekkaa. Ei sille voinut olla edes puolittain vihainen, oli se sen verran tyytyväisen oloinen :)

Pojat (ja samalla tietysti myös isot) ovat ehtineet jäädä myös anopin hellään huomaan yhdeksi viikonlopuksi kun itse teimme lyhyen kesälomareissun. Vastoin kaikkia odotuksia, kotona oltiin pärjätty ihan hyvin ja pojat olivat saaneet jopa lenkityksen! Wäinö oli pienen kohtauksen esittänyt vastaan tulleelle pyöräilijälle, koska taluttaja ei ollut osannut varautua moiseen, mutta muuten oli kuulemma mennyt jopa vetämättä. Nyt pojat vietiin mökkeilemään ja isot omaan hoitopaikkaansa kun ollaan taas reissun päällä muutaman päivää. Wäinölle onkin edessä uusia haasteita kun joutuu mökkirempan takia olemaan hihnassa jonkin aikaa. Ainakaan eilen se ei siitä juuri nauttinut :) Saavat ne onneksi pääasiassa vapaanakin juoksennella.

Voihan Turbo...

Turbolta löytyi maanantaina patti nisän takaa ja eilen käytettiin sitä eläinlääkärissä tarkastuksessa. Patista otettiin kuvat ja näytteet, jotka lähetettiin tutkittavaksi. Jonkin sortin kasvainhan se oli, mutta pelkästään katsomalla ei kuulemma pystynyt sulkemaan pois sen pahalaatuisuutta. Tulos valmistuu noin viikossa ja sen aikaa saadaan nyt vaan sitten odotella... Toivottavasti ei ole mitään vakavaa, kylläpä huolettaa. Muutamia kipuilun? merkkejä ollaan ehkä huomatta, mutta se tietysti voi olla jo vanhuuttaan jäykistyvien lihasten mukanaan tuomaa. Muuten herra on kyllä syönyt ja liikkunut normaalisti ja mielialakin on ollut iloisen oloinen. Voih... ei sitä loppujen lopuksi edes halua uskoa, että koira on tosiaan vanhus, vaikka siitä niin usein vitsaileekin.

Muuten ollaan oltu kaikki laiskasti pääasiassa sisätiloissa kun ulkona on ollut järkyttävän kuuma. Liikunnan tarjoamiseksi olen käyttänyt Wilhoa ja Wäinöä uimassa. Wilhonkin olen veteen viskannut, vaikka se ei siitä kyllä suuremmin ole välittänyt. Lähinnä vaan katsellut minua, että oliko pakko... Oli! Punkero on taas kerännyt kesärasvaa karvan alle. Wäinö on ollut omaan tapaansa reipas ja käyttäytynytkin todella kauniisti viime aikoina. Pihalla ollaan riehuttu jonkin verran, mutta Wäinö viihtyy siellä pääasiassa vain kun joku ihminen on mukana. Silloin onkin riemu irti ja koira onnesta soikeana! Wilho sen sijaan tykkää vahtia ohikulkevaa liikennettä ihan vaikka yksikseenkin tuntikausia. Olen välillä käynyt pyytämässä sitä sisäänkin, ja tuleehan se, mutta hieman vastahakoisesti ja painuu sitten nukkumaan "omaan huoneeseensa", joten olen nyt sitten antanut sen nauttia ulkoilmasta kun kerta siellä on niin tyytyväinen.

Mutta näissä tunnelmissa tällä kertaa. On se vaan odottavan aika pitkä...

Huomioita

Viime aikoina pikkupentukoirani Wäinö on osoittanut hienoja aikuistumisen merkkejä. Tai sellaiseksi minä ne luen, mitä lie ne käytöshäiriöitä oikeasti :D

Toissapäivänä sattui megaluokan moka itselleni: anoppikokelaan kanssa olimme ostoksille lähdössä ja juuri autoon istuutumassa kun hän sanoo, että: "mitäs pikkukoira tekee ulkona?" Minä siihen, että mikä koira? "No sinun koira", vastaa hän hieman tyrmistyneenä. Minä siihen vielä tyrmistyneempänä, että "Ai minun koira?". Tämän älykkään sananvaihdon jälkeen huomaan, että Wilhohan se siinä pihalla käyskentelee, vaikka sisälle sen olinkin jättänyt! Salamana tulee mieleen, että oven on pakko olla auki ja missä helkkarissa on Wäinö! Juoksin sisälle pikavauhtia ja siellähän se Wäinö; kiltisti keittiössä tuijottamassa ulos, naamalla ilme, joka kertoo kiusauksen mennä ulos olevan kova. Siinä se silti istua tönöttää, vaikka Wilho on mennyt jo edeltä aika päiviä sitten, vaikka ovi on ihan avoin (laitoin sen ilmeisesti huolimattomasti kiinni) ja ulkoa kuuluu ääniä. Voi miten hieno, hieno koira! Olin ihan käsittämättömän ylpeä (ja helpottunut)!

Asiasta toiseen; olen huomannut, että vieraiden vastaanottaminen on helpompaa, eli Wäinö haukkuu huomattavasti vähemmän, jos sen ei tarvitse olla vastaanottamassa vieraita. Käytännössä siis niin, että vieraat saavat tulla sisälle kun Wäinö ei ole talossa ja kun ovat asettuneet istumaan tms., Wäinö tuodaan sisälle. Pari kertaa olen sopivasti ollut lenkillä kun meille on tullut vieraita ja noilla kerroilla haukkuminen on ollut minimaalista. Se johtuu varmaan siitä, että koira ei pääse kiihtymään odottaessaan oven aukaisua. Joka tapauksessa täytynee tehdä tästä pysyvämpi käytäntö.

Viimein olen myös saanut selville mikä vahviste on Wäinölle niin vahva, etteivät edes toiset koirat voita sitä! Tämäkin tuli vahingon kautta kun lenkkeillessämme pysähdyimme lammen rantaan uimaan ja heittelin Wäinölle keppiä veteen. Takaa sattui sitten tulemaan toisia ulkoilijoita koiransa kanssa, joita en huomannut. heidän koiransa alkoi vielä räyhäämään meidät huomatessaan ja ehdin jo ajatella, että tästähän se soppa syntyy. Kokeilu mielessä heitin kumminkin Wäinölle kepin vähän pidemmälle ja sinnehän se Wäinö porskutteli! Vaikka oli nähnyt ja kuullut vieraan koiran ihan lähistöllä. Pelkkä keppi ei riitä eikä pelkkä uiminen, mutta kun nämä yhdistää koira keskittyykin täysillä tekemiseensä.

Lomaviikkoa vietellessä ollaan poikien kanssa lenkkeilty taas ihan kunnolla, milloin pari tuntia, milloin yli. Kelit ovat siinä mielessä suosineet, että on raaskinut olla ulkona eikä ole tullut koirillekaan liian kuuma. Wäinö on pysynyt kiitettävän lähellä, jonka arvelen johtuvan siitä, että olen heitellyt sille palloa aina välillä lenkillä ollessamme. Nyt se ei samalla tavalla malta lähteä kauemmas, ettei vaan mene tilaisuus sivu suun. Tästä olen ollut erittäin tyytyväinen. Wilho on eilistä poikkeusta (korvat olivat lenkillä hieman hukassa) lukuun ottamatta toiminut normaalilla tavallaan ja nauttinut sekin kun on saanut kunnolla ulkoilla, itsestä nyt puhumattakaan. Aamulla opeteltiin vaihtelun vuoksi molempien kanssa vähän seuraamista, pujottelua sekä agiputkeen juoksemista (jollainen löytyi isännältä varastosta, jee! Kohta meillä on radallinen esteitä. Seuraavaksi hankintaan laitetaan pujottelukepit). Se menikin enemmän kuin mallikkaasti molemmilta pojilta. Wäinö varsinkin tuntui nauttivan, mutta ei Wilhokaan arastellut lainkaan. Nyt sisällä on rauhallista porukkaa, vaikka "treenasimme" vain puoli tuntia per koira :)

Suuremman vesistön puutteessa, myös pienempi käy viilennykseen vallan mainiosti!

Kesälomareissulla kera Wilhon

Suunnistin viikonlopuksi kaverin luo eteläisempään Suomeen ja tottahan toki sinne oli ainakin yksi koira raahattava matkaan. Lähinnä matkaseuraksi, olisihan se nyt muuten ollut yksinäistä istua monta tuntia junassa! Matka ei alkanut kovinkaan lupaavasti kun nukuin pommiin ja ensimmäisestä junasta myöhästyttiin. Alkuun otti kyllä aivoon aikalailla, mutta nokka pystyyn ja seuraavaan vaan... Tässä myöhäisemmässä junassa olikin sitten muitakin koiran kanssa matkustajia jo valmiina; 10-vuotian kääpiösnautseri (joka tosin näyttäytyi vain kun meni emäntänsä kanssa vessaan, muun aikaa se tyynesti nukkui penkin alla) ja suomenlapinkoira uros. Lähtöhötäkässä vesipullo unohtui matkasta, mutta onneksi snautserin omistaja ystävällisesti tarjosi meille omastaan. Oma koiransa kun ei kuulemma juo ollenkaan koko matkojen aikana! Wilho kyllä maisteli ja loppumatkasta laitoin veden sekaan maksamakkaraa, että maistuisi paremmin eikä koira vallan kuivuisi.

Alkumatkan Wilho ihmetteli sylissä, että mitäs tämä nyt sitten taas on. Ohi meneviä junia säikähdettiin molemmat :) Nopeasti se kuitenkin rauhottui ja kävi jalkojeni juureen nukkumaan. Ohi kulkevat ihmiset pysähtyivät vähän väliö silittelemään Wilhoa, joka ei ollut moksiskaan. Syötin sille toki herkkuja palkkioksi erinomaisesta käytöksestä. Jonkun verran ihmetytti kyllä miten koiran luo vaan tultiin ja alettiin silittämään kysymättä minulta lainkaan lupaa ja pahimmassa tapauksessa niin, että koira ei edes huomannut lähestyvää ihmistä! Onneksi oli koira, joka tämän kesti, mutta mielestäni ei olisi mitenkään ihmeellistä jos olisi vaikka säikähtänyt.

Alkumatkalla jännitti - emännän syliin siis tarkkailemaan tilannetta!

Muutenkin viikonloppu oli Wilhon osalta menestys - se totteli niin kauniisti kuin koiran vain voi toivoa tottelevan. Ja siinä samalla se nautti sydämensä kyllyydestä huomiosta, jota se sai roppa kaupalla! Iltaisin se vetäytyi ihan nätisti nukkumaan eikä se juuri edes haukkunut kerrostalon äänille. Liekö sitten ollut vanhassa muistissa kerrostaloeläminen? Loppumatkasta Wilho sai vielä käväistä Helsinki-Vantaan lentokentällä, jossa se myös nostatti hymyn monen ohikulkijan huulille. Olihan se kyllä sievä ilmestys touhottaessaan kaikissa valkoisissa (juuri perusteellisesti harjatuissa) karvoissaan ihmisvilinässä :)

Wäinö oli odotellut isännän huomassa kotona, vaikka periaatteessa senkin olisin voinut matkaan ottaa. Se vaan olisi vaatinut huomattavasti enemmän keskittymistä koiraan, ja luulen, ettei se olisikaan Wilhon lailla reissusta nauttinut. Eilen käytiinkin sitten lohdutuslenkillä sen kanssa ihan kaksistaan kun tulin kotiin. Käveltiin lammen rannalle uimaan (siis Wäinö ui) ja sieltä pois, joten poika saikin ihan reilun lenkin. Harjoiteltiin samalla hieman hihnakäytöstä, joka vieläkin on siltä hukassa. Nyt kun räyhääminen on huomattavasti vähentynyt, olen yrittänyt laittaa koulutuspanostukseni Wäinön kohdalla nyt siihen, että se kulkisi vetämättä hihnassa. Alkumatka varsinkin on haasteellinen, koska silloin pojassa on aina virtaa kuin pienessä kylässä. Pitäisi ennen lenkkejä teettää sillä hieman aivojumppaa ja alkumatkasta mieluummin vaikka seurauttaa sitä tms., jotta sen huomio pysyisi minussa kaiken muun ympärillä hyörivän sijaan. Loppulenkistä se kuitenkin kulki oikein nätisti pitkiäkin matkoja ilman, että hihna kiristyi lainkaan.

Wilho 5V.!

Mihin tämä aika menee? Wilho täytti toissapäivänä kokonaiset viisi vuotta ja en voi kun ihmitellä... Tuntuu, että vasta hain sen! Hirmu kiireellä ajoin äiti ja kaveri seuranani työpäivän jälkeen pentua hakemaan. Kaveri, joka istui takapenkillä, valitteli jo pahaa oloa kun kurvailin pientä hiekkatietä vähän liian kovasti, hups. Wilho touhusi yksinään eristyksissä ja oli viimeinen pentu, joka pentueesta lähti omaan kotiinsa. Olin suoraan sanottuna järkyttynyt miten villi se oli! Tuntui, että se ehti joka paikkaan. Ikävästä sillä ei ollut tietoakaan, liekkö oli liian innoissaan kaikesta uudesta, mutta automatka sujui hyvin etupenkillä minun sylissä eikä se kertaakaan esimerkiksi ulissut tms.

Kotona päästin sen nurmikolle vapaaksi ja se vetäisi korvat taakse ja uskomatonta vauhtia juoksi pöllyyttämään kukkapenkin! Ei sitä ehtinyt edes kieltää kun se oli jo toisessa paikassa ja me mietittiin mikä pyörremyrsky meihin oli juuri iskenyt. Mutta sanomattakin selvää, me oltiin täysin myytyjä siitä hetkestä alkaen.

Wilholle ostin synttärilahjaksi "raatolelun" eli sellaisen täytteettömän pehmoeläimen, joka vinkuu. Ne on sen lelu nro. yksi. Melkein se jo sen tuhosikin, ehdin kumminkin pelastamaan, että siitä olisi iloa pidemmäksi aikaa. Lisäksi hankin pojille rengashyppyesteen, jonka virittelin pihalle. Tämä on siis sellainen halpa malli, jota on helppo siirrellä paikasta toiseen. Varsinkin Wäinö oli sangen ihastunut tähän aktiviteettiin eikä edes ohi ajavat autot häirinneet sitä tippaakaan. Mitäs mitäs, pitääkö sen kanssa siis agilityä käydä koittamassa? Myös jalkojen välistä pujottelun opetin sille ja se oli aivan täpinöissään. Koskaan se ei esimerkiksi tokossa ole jaksanut keskittyä niin kympillä. Olisihan se pitänyt tietysti arvata; lisää aktiviteettiin fyysisyyttä ja se on Wäinön hommaa!

Puuhastelua

Viime aikoina on ollut niin hyvät säät, ettei paljoa ole koneella tullut istuttua :) Poikien kanssa ollaan lenkkeilty useamman tuntien lenkkejä päivässä monta kertaa viikossa, ihan vaan siksi, että on ollut kivaa! Mitään kovin "järkevää" ei olla saatu aikaan, mutta ei ole ollut väliksikään. Ehtiihän tuota sitten toisessa elämässä.

Isotkin ovat lenkkeileet matkassa aina sopivan tilaisuuden tullen. Toissapäivänä käytiin koko konkkaronkka yli puolentoista tunnin metsälenkillä. Koirat juoksivat ihan innoissaan ja kävivät uimassakin ties missä mutalätäköissä, siis lähinnä Wäinö ja Turbo, meidän vesipedot. Wilho tyytyi vähän juomaan ja niin pääasiassa Darrakin, vaikka sopivasti lenkin lopuksi se sai itsensä uitettua jossakin turvelätäkössä. Kiva! Ei ollut ensimmäinen kerta kun olen mielessäni kiittänyt kodinhoitohuonetta ja sitä, että siitä pääsee suoraan kylppäriin. No mutta nyt on kumminkin puhtaita koiria kun saivat kaikki oikein shampoopesun! Wilhon turkki on nyt suorastaan silkkinen. Pitäisiköhän pestä sitä useammin...? Farkkumallin auto vielä niin pääsisi tuosta ainaisesta penkkien suojelusta ties millä hursteilla, jotka ei kumminkaan auta.

Turbo väsähti tuosta lenkistä kyllä jonkin verran. Illalla sen lihakset ilmeisesti olivat aika jumissa, koska se linkutti noustuaan nukkumasta ja linkutus jatkui vielä seuraavana aamunakin. Vanhuus ei tule yksin kai... Hieroin sitä vähän ja kaipa se auttoi, koska tänä aamuna se ei enää linkuttanut (ja selästä huomasi hyvin kipeän kohdan, joka säteili etujalkaan). Ajateltiin myös, että pitää alkaa ottaa Turbon kanssa rennommin. Lenkeillä se juoksee ihan innoissaan ylös ja alas mäkiä, mutta raskaalle vanhalle koiralle se ei varmaan ole enää kovin hyväksi. Ehkä nämä pidemmät lenkit saavat sitten sen osalta jäädä ja käydään jatkossa sellaisia lyhempiä lönkyttelyjä. Innoissaan se on aina lähdössä, mutta kyllähän siitä huomasi jossain vaiheessa, että puhti alkoi olla vähän vähissä. Ero viime kesään on ainakin minun silmiin huomattava.

Punkit ovat tulleet vaivaamaan meitäkin näillä kaikilla metsävaelluksillamme. YÖK. Viimeinen pisara oli perjantai aamuna kun yksi punkki kiipesi kylppärissä allasta ylös. Oli siis pakko suunnistaa apteekkiin etsimään pojille punkinkarkoituslääkettä. Wilholle olen tasan kerran sen elämässä moisen liuottimen laittanut niskaan ja pysyihän ne punkit poissa, mutta koirallekin tuli allerginen reaktio kyseisestä lääkkeestä, joka säikäytti minut niin pahasti, että siihen kerta annokseen se jäi. Wäinölle en koskaan ole mitään laittanutkaan. Valkosipulia olen syöttänyt ja luottanut sen voimaan, mutta tänä kesänä en enää uskaltanut jättää pelkästään sen varaan. Pannat ynnä muut ylimääräiset härpäkkeet tuntuvat minusta kovin hankalilta, joten sellaisia en kumminkaan halunnut. Apteekista valikoitui valikoiman suppeudesta johtuen eri lääkkeet; Wäinölle

Frontline ja Wilholle Effipro, joissa molemmissa on kuulemma sama vaikuttava aine. Isoille tilasin tuota Effiprota, koska se oli ainut lääke lähiapteekissamme, jossa on isompienkin koirien annostus saatavilla.

Wilho oksenteli jonkin aikaa lääkkeen saannin jälkeen, mutta en ole varma johtuiko se lääkkeestä vai kaikesta siitä ruohosta, jota herra on innolla ulkona popsinut. Molemmilla koirilla oli myös maha vähän sekaisin ja sen luulisin kyllä johtuvan lääkkeestä, koska mitään sen kummempaa syötävää ne eivät ole saaneet. Darralla en ole huomannut mitään oireita lääkkeestä. Turbon turkki on niiltä kohdilta, joihin lääke laitettiin, hieman tahmainen, mutta muuten ei oireita niissäkään näy. Turbo ehkä kutisee enemmän kuin tavallisesti, mutta se saattaa johtua myös pesusta ja uinnista. Että näillä taidetaan sitten mennä. Hintaa ollaan kyllä kauhisteltu: 150 euroa meni, että hujahti. Onhan siitä koko kesälle kaikille koirille punkkisuoja, mutta ei se nyt ihan ilmaiselta ainakaan meidän taloudessa tunnu!

Wäinön kanssa kävin piipahtamassa myös mätsäreissä erään tiistai-iltapäivän ratoksi. Mutta olisi pitänyt jättää koko reissu suosiolla käymättä. Itse olin kiukkuinen ja väsynyt jo lähtiessä ja harkitsin vakavasti sen väliin jättämistä. Olin kumminkin oikein erikoisjärjestellyt työvuorot ja kaikki, joten pakottauduin sitten matkaan. Eihän siitä kovin hyvää seurannut. Minun levottomuus tarttui tietysti koiraankin ja se ärähteli jonkin verran toisille koirille. Kehässä meni ihan mukavasti kumminkin, vaikka Wäinö juoksi vähän miten sattuu. Se seisoi kuitenkin ihan kivasti ja antoi tuomarin tutkia itsensä nätisti, joten ei se nyt ihan hukkaan mennyt. Tuomisina oli taas sininen nauha, ylläri :) Mutta saatinpa lähteä aikaisemmin pois ja ensi kerralla tiedän, että jätän vain välistä jos ei kerta innosta. Joensuun näyttelyyn ajattelin kumminkin Wäikin ilmoittaa, joten harjoittelukausi on nyt sitten avattu!

Ulkoilua

Aloitimme viikonlopun oikein kunnon ulkoilulla poikien kanssa. Ja mikäs siinä oli metsässä käppäillessä kun aurinko paistoi. Muutakin porukkaa oli liikkeellä kyllä enemmän kuin omiksi tarpeiksi, mutta saimme pääosin välteltyä suurimman osan heistä. Muutaman kerran otin Wäinön ihan varmuuden välttämiseksi kiinni kun lähistöltä alkoi kuulumaan mopon ääniä. Ei jotenkin ollut ollenkaan sellainen olo, että olisin jaksanut juosta koiran perässä pitkin metsiä ja teitä... Wäinö oli ihan super! Se tuli luokse jokaikinen kerta salamana heti kun vain aloin lausua sen nimeä. Muutenkin se roikkui koko ajan lähistöllä ja kärtti tekemistä. Olihan sille sitä siis suotava ja heittelin sille keppiä sekä teetin pikaluoksetuloja lähietäisyydeltä. Välillä intouduin jopa itse juoksupyrähdyksiin. Wäinöstä oli selvästi hauskaa kun yleensä laiskanpulskea omistajakin intoutui hyppelemään odottamattomasti :)

Wilho taas... Mitähän sen perjantaisesta suorituksesta oikein sanoisi? Ei sujunut oikein mikään! Joka kerta kun pyysin siltä jotakin, herra katsoi ensin ympärilleen ja sitten vasta hi-taas-ti toteutti pyyntöni, pyysin sitä sitten istumaan, tulemaan luo tai katsomaan silmiin. Jaa, että mitä ja. Kun satuttiin törmäämään sitten vielä juoksijaan koiransa kanssa, se jopa jätti toteuttamatta luoksetulokäskyn. En voi sanoa, että olisin mitenkään tyytyväinen sen käyttäytymiseen.

Eilen sitten taas roolit pojilla vaihtuivat. Oltiin tällä kertaa koko porukalla liikkeellä, liekkö se sitten olisi sekoittanut Wäinön pään? Mutta joka tapauksessa sillä oli taas korvat ihan muualla. Autojen ääntä kuului poikkeuksellisen paljon myös ja sitähän se kuunteli. Minun ei kumminkaan tarvinnut ottaa sitä hihnaan, koska se tuli kuitenkin luo aina kun pyysin. Siinä rajoilla se kumminkin oli, että olisi lähtenyt jonnekin pöpelikköön juoksemaan. Onneksi oltiin kaukana niistä autoista (tottakai) kuitenkin. Isäntä heitteli sille keppiä ja juoksutti oikein kunnolla. Isotkin intoutuivat kun pistettiin ne etsintä tehtäviin. Wilho sen sijaan roikkui minun jaloissa eikä sitä innostanut kepit, isännän etsiminen tai oikeastaan mikään muukaan sen kummemmin :D

Wilho jo melkein linkkaa käskystä! Hieno koira, milloinkohan kyllästyn ihmettelemään sen taitoja...? Wäinökin osaa jo nostaa tassun itse ylös, mutta on vähän väkivaltainen sen käytön kanssa. Se lämäyttää tassun minun kädelle ja jos herkku ei heti tule, se painaa kynsillä minun kättä alas... Niin. Piti muuttaa siis taktiikkaa ja ottaa sen tassu toiseen käteen kuin missä nami on. Sillä tekniikalla ollaan sitten menty eteenpäin. Isoille en ole ehtinyt jatkaa tempun opettamista lainkaan, josko sitä taas tässä joku päivä.

Nuotiopaikka on tarkastettava kunnolla - josko sieltä vielä löytyisi jotakin!

Wilhoa naurattaa

Eipä se mitään vaikka lampi on vielä puoliksi jäässä, kyllä sinne sekaan mahtuu!

Hyvää Vappua!

Vappu on meillä sujunut rauhallisissa merkeissä. Itse olen ulkoillut suurin piirtein koko päivän kun ensin kävin ratsastamassa ja sitten siitä suoraan poikien kanssa lenkille. Metsä oli tietysti tupaten täynnä porukkaa kun ihmisillä on vapaata eikä sääkään nyt niin kamalan huono ollut. Tuuli kyllä, mutta sateelta säästyttiin. Wäinö tosin sai itsensä liattua löytämällä oikein kunnon kuralätäkön ja asettumalla siihen makaamaan. Ei sille vihainenkaan voinut olla, niin tyytyväisenä se minua sieltä mutalöllöstä katseli :) Ja onneksi sen karvanlaatu on suunniteltu käyttötarkoitukseen sopivaksi ja loppulenkistä, kun koira oli taas kuiva, hiekka karisi siitä itsestään pois eikä minun tarvinnut edes pestä koko koiraa!

Kevättä on molemmilla pojilla selvästi rinnassa, sen verran reipas liikkeisiä ovat ulkona touhutessaan. Viime lenkillähän Wäinö päätti ottaa hatkat heti alkulenkistä ja aiheutti taas sydämen tykytystä kun sitä ei muutamaan minuuttiin näkynyt eikä kuulunut. Olin ihan varma, että se ehti tielle, mutta onneksi ei sentään ja kohta se juoksi jostain minun eteeni makaamaan ihan uuvuksissa. Pitkällä se siis oli selvästi käynyt. Jonkun hajun se ilmeisesti otti, mutta oli kai sitten hukannut... Noh, se lenkki mentiin loppuun hihnassa. Wilholtakin on korvat kateissa. Se on alkanut inhottavasti miettiä sen sekunnin luokse pyydettäessä, että tullako vaiko ei tulla. Argh! Aina on kumminkin tullut, mutta en tykkää silti toistaa käskyjäni montaa kertaa.

Onhan tuo kyllä mukava kun on niin lämmin, että tarkenee lenkkeillä vähän pidempäänkin. Pitääkin lähteä lähiaikoina Kolille kävelemään ja ihailemaan maisemia poikien kanssa. Viime vuonnahan tällainen reissu tehtiin ja oli kyllä mukavaa! Viiden tunnin juokseminenkaan ei saanut Wäinöä väsyksiin, mutta oli se kai vähän rauhallisempi sen illan :)

Mutakylpy virkistää

Jutut ontuu

Eli kiire, kiire, kiire ja sitä myöten pinna ollut jotensakin kireällä. Koiriin en ole juuri ehtinyt kiinnittämään huomiota muuta kuin lyhyiden peruslenkkien muodossa. Tähän vielä lisättiin se, että ylityövapaat olin auttelemassa porukoiden muutossa. Pojat nappasin tottakai matkaan, vaikka ei niiden kanssa siellä mitään tullutkaan tehtyä kun aamusta iltaan olin puunmätössä :D Mutta laitoin ne hihnaan ja ne saivat katsella sitten minun rehkimistä ja harvakseltaan ohimenevää liikennettä. Tämä aktiviteetti olikin niille ilmeisen mieleistä ja molemmat olivat sanalla sanoen puhki kun tultiin takaisin kotiin!

Onneksi kohta on odotettavissa tilanteen jonkinmoista rauhoittumista ja sitä myöten jaksaa tehdä jotakin myös noiden rakkien kanssa. Aloitin tämän lueskelemalla pitkästä aikaa 101 koiratemppua -kirjaa :) Ja siitä se ajatus sitten lähti - opetanpa koirat sitten ontumaan. Jokaikisen. Onhan se nyt sellainen josasessen perustaito vai mitä? Oli hauska huomata koirien eroja niitä opettaessa. Ja vähän jännittävää opettaa Turbolle ja Darralle oikeastaan ekaa kertaa mitään, oli ne vaan niin erilaisia kuin pojat!

Kirjassa neuvotaan ottamaan avuksi hihna, jolla koiran jalkaa pidetään ylhäällä ja jos on laskemassa sitä alas, nyppäistään jalka tapaisin ylös. Kokeilin tätä Wäinöön, mutta koko hihna oli Wäinöstä niin epäilyttävä, että luovuin siitä heti ja kokeilin erilaista taktiikkaa. Eli ensin pidin namia koiran nenän edessä ja kun se tarjosi minulle oikean etujalan nostoa, palkkasin siitä. Wäinön kanssa jätin harjoittelun tähän vaiheeseen, ja seuraavalla kerralla vahvistetaan tätä. Wäinö on todella höyry noissa koulutustilanteissa ja minun itseni tulee olla niin nopea, että saan oikean asian poimittua! Se tietysti hidastaa oppimista, koska minä olen jotakuinkin hidas... Mutta hyvällä mallilla.

Wilhon kanssa asiassa ei ollut ongelmaa. Sehän osaa jo muutenkin koskettaa tassulla minun kättäni, joten se on suurin piirtein eka asia, jota se lähti tarjoamaan. Wilhon kanssa siirryinkin siis seuraavaan vaiheeseen, eli kuinka saada koira liikkumaan toinen etujalka ylhäällä. Tähän sovelisin sitten kirjan oppeja, tosin en taaskaan hihnan muodossa vaan yksinkertaisesti kädellä tassua koskettaen. Wilho tajusi heti idean eikä kahden harjoittelukerran jälkeen enää nojannut käteeni tassullaan vaan piti sitä itse ylhäällä. Ensi kerralla Wilhon kanssa koetetaankin ilman käsiapua sitten. Wilho on koulutettavana minulle kaikista loogisin ja tuntuu ajattelevan samoin kuin minä - plus ylipäätään pohtivan, että mitä se haluaa. Wilho onkin huippu tarjoamaan itse eri käytöksiä, joten sen kouluttaminen on helppoa. Se myös antaa anteeksi ajoittaisen hitauteni.

Seuraavaksi samat opit Turbolle. Ihan ensiksi kohtasin yllättävän haasteen - kuinka saada namit osumaan ruttunaamaan! :D Turbo oli Wilhon tavoin nopea oppimaan, mutta koska sille ei ole koskaan opetettu tassun antamista tai muutakaan vastaavaa, ei se ollut ensimmäinen asia, jota se lähti tarjoamaan. Niinpä autoin sitä hieman kädellä. Turbon kanssa pitää myös olla nopea ja oma hitauteni hidasti oikean asian oppimista, koska se oppii nopeasti myös virheellisistä palkitsemisista. Turbon kanssa päästiin samaan kuin Wäinön kanssa, mutta nopeammassa ajassa.

Darra oli sitten huomattavasti rauhallisempi kuin Wäinö, mutta muuten näissä kahdessa on samoja piirteitä: pikkuisen höyryjä eikä ihan loppuun asti ajattelevia. Darra ei myöskään itse tarjonnut tassun nostoa, joten autoin sitä samoin kuin Turboa. Ihan samaan tulokseen emme päässeet, joten seuraavan kerran Darran kanssa aloitetaan jotakuinkin alusta, jotta saan oikean käytöksen vahvistettua. Darran puolustukseksi täytyy sanoa, että sen kanssa harjoiteltiin lyhin aika, koska meille tuli vieraita kesken kaiken.

Mutta että koirien ja oman mielen piristykseksi tällaista :) Isäntää tämä toiminta ilmeisesti jonkin verran huvitti kun sivusta seuraili :D

Pääsiäislomilta palailtu

Koirien kanssa en ole ehtinyt tehdä juuri mitään, sillä pääsiäisen juhlimme ruottinlaivalla :) Sillä aikaa pojat saivat lomailla porukoiden luona taas kerran. Siellä olivat viisi päivää juosseet pitkin metsiä ja sen oloisia ovat todella olleetkin; lähinnä makoilevat, Wilho omissa oloissaan ja Wäinö minun lähettyvillä. Myös isot koirat ovat ilmeisesti lenkkeilleet omassa hoitopaikassaan, sen verran lötköjä ovat nekin, joten koirapoppoo on ollut hiljainen, vielä.

Wilhon kanssa ehdin käymään tokoilemassa hieman eilen ja se menikin tosi mainiosti. Luoksepäästävyys oli Wilholta unohduksissa ja sen sijaan, että se olisi pysynyt perusasennossa, se ponkaisi tervehtimään "tuomaria". En tosin voi olla kovin pahoillani, koska se teki sen kauniilla, iloisella tavalla. Pääpaino harjoituksissa oli paikallaanmakuun ja siitä luoksetulon harjoittelu häiriössä. Kaksi ihmistä muodostivat kujan ja sitten koiran mukaan liikkuivat tai pitivät ääntä häiriöksi. Wilho ei niistä paljoa välittänyt vaan juoksi iloisesti ja vauhdilla minun luokseni suorinta tietä. Seuraavalla kerralla voimme koettaa astetta vaikeampaa harjoituksta, eli toisten koirien läsnäoloa. Nytkin toiset koirat olivat lähellä, mutta eivät suoraan näkyvillä vaan taka-alalla. En usko, että Wilholla siinäkään suuria ongelmia ilmenee. Lähinnä Wilho ottaa noissa tilanteissa häiriötä joistakin hajuista, jotka kiinnostavat sitä tekemistä enemmän.

Jos vaan jaksan, Wäinön kanssa olisi huomenna tiedossa näyttelytreenit. Töissä on ollut vaan niin kiire, että jaksaminen on hieman kortilla. Jos sitä kuitenkin jaksaisi, se tekisi niiiiin hyvää pojalle pitkästä aikaa eikä pääsisi opitut taidot unohtumaan. Jos en jaksa, suunnitelmana on kuitenkin suunnata pitkästä aikaa poikien kanssa metsään lenkille. Siitä kotiintulo matkalla voisin tietysti pitää omat minitreenit vaikkapa kaupan pihalla. Onhan sitä häiriötä sielläkin! Muutenkin pitäisi aktivoitua ja etsiä omasta ympäristöstä vaihtelevia paikkoja harjoitteluun... Jotenkin sitä vaan on helpompaa erikseen ajaa jonnekin missä muut kertovat mitä tehdä kuin mennä lähikaupan pihalle itsekseen treenaamaan.

Sellaista se on. Vaan nyt nukkumaan tai ei toivoakaan, että huomenna tehtäisiin mitään ylimääräistä!

Onnea Wäinö!

Juu, tulee päivän myöhässä kun ihan totaalisesti unohdin, että Reino-mies täytti eilen kokonaista kolme vuotta! Hurjasti onnea rakas poitsuliini! Onneksi muistin sentään kamalasti lässytellä sille (eilenkin)! Mutta tarkoitus oli todellakin ostaa maksalaatikkokakku nakkikynttilöillä... Noo... ei kai sille itselleen päivällä niin ole väliä, että pitää korjata virhe huomenna! Käytiin myös sekä eilen että tänään metsässä juoksemassa ja poika sai olla vapaana, siinä synttärilähjaa sitten lie riittämiin. Voi kamala minä ja minun pahvi pää ;)

Laiska viikko

Laiska ja laiska, miten sen nyt ottaa. Töitä on ollut enemmän kuin yhdelle ihmiselle ja monena iltana olen ollut kotona vasta siihen aikaan, että ainut ajatus päässä on enää sänkyyn kaatuminen. Mies on saanut tottua iltapäivällä tulevaan soittoon: "menee myöhään, en yhtään tiedä mihin asti. Päästätkö pojat ulos?" Joten laiska olen ollut koirien kannalta ajateltuna.

Lenkille ollaan menty jos ollaan. Ihme kyllä, molemmat pojat ovat käyttätyneet esimerkillisesti, vaikka liikunta ja aktivointi ovatkin jääneet vähäisiksi. Wäinökin on reagoinut jokaiseen luoksetulokutsuun salamana. Ihanat pojat kun tajuavat, että nyt ei emännällä riitä energia ylimääräisiin temppuiluihin. Törmättiin tuolla metsässä toiseenkin koirakkoon, joka ei ihan heti meitä hoksannut vaan isot koirat pääsivät juoksemaan suoraan kohti. Minulla oli jo pojat kiinni. Taidettiin enemmän tai vähemmän jähmettyä kaikki kolme paikoillemme. Kumpikaan pojista ei edes haukauhtanut, tuijotettiin vaan tulokkaita epätietoisina, että mitähän sitä tässä pitäisi tehdä? Koirat pysähtyivät parin metrin päähän katsomaan, että mitäs mitäs, jonka jälkeen kuulivat kun niitä kutsuttiin ja lähtivät sitten isäntänsä luo. Sangen huvittavaa, että me todella kaikki vaan toljotettiin siinä :D

Onneksi koirista sentään on saanut energiaa pois juoksuttamalla niitä lumihangessa. Wäinö hakee keppiä vaikka minkälaisesta mäestä, joten siinä sen saa juoksutettua hyvin tehokkaasti tekemättä itse juuri mitään. Siihen on iskenyt keppihulluus viime aikoina. Se on jopa hieman pakkomielteinen kun löytää lumihangesta jonkin oksan (saattaa olla ihan puu, mutta Wäinö ei haasteita pelkää), sen on kaivettava se esiin ja sitten riuhdottava pois. Olen nyt alkanut kieltämään tuon käytöksen jos on menossa yli. Eihän se siinä mitään pahaa tee, mutta unohtuu tekemään sitä eikä muista seurata missä muut menevät. Muutenkaan Wäinön ei tarvitse kehitellä itselleen mitään pakkomielteitä... Ei sillä, että sillä olisi taipumusta moiseen... eeeei. No joo, lisää aktivointia niin helpottaa tuokin varmaan.

Huomasin Wilhossa ja Wäinössä hauskan eron. Kaukokäskyjähän kummallekaan ei ole sen kummemmin opetettu, ainakaan tietoisesti. Wilholle kun antaa käskyn "maahan" tms. se tulee minun eteeni ja käy siinä maahan. Yritin tässä lenkillä huvikseni opettaa sitä olemaan tekemättä näin. Eihän se Wilhon kanssa onnistunut vaan se otti aina pari askelta minuun päin ennen kuin toteutti alkuperäisen pyynnön. Vaan Wäinöpä meni maahan tasan niiltä aloiltaan missä se nyt sattui milloinkin olemaan. Hassua! Mutta hyvä vaan :) Mitenhän se on onnistunut asian hokasemaan?

Turbolle ja Darralle ostin uudet hienot pedit :) Tilasin ne alella Hobby hallista ja harmittelin jo, että eläinkaupasta olisin saanut halvemmalla. Nuo olivatkin todella muhkeat, joten ei harmita enää! Eläinkaupan vastaavat olisivat olleet aika lättänät. Onneksi ovat kelvanneet herrasväelle nämäkin. Pedeissä on vettä ja karvaa hylkivä sisäkerros, joten ne pysyvät siisteinä kohta alkavilla kurakeleilläkin. Ja jos eivät pysy, niin on ne ainakin helppo pestä.

Testausta... Hyvin onnistuu makoilu myös uusilla pedeillä.

Wäinö on keksinyt puiden kaadon.

Suuri mäki, mutta vanhakin jaksaa! Ja Wäpä tietty :)

Hyvinhän se meni!

Wäinö toi Juuasta mukanaan sertin ja oli ROP :) Kilpailua Wäinölle ei tosin ollut, olihan se ainut buhund kehässä, mutta joka tapauksessa se sai hyvät arvostelut. Ryhmäkehässä ei enää pärjätty, siinä vaiheessa oli koira (ja omistaja, joka katsoi sivummalta myös) jo aika väsynyt eikä esiintynyt edukseen enää. Eniten ylpeä olen kuitenkin Wäinön käytöksestä, joka oli erittäin hyvää koko pitkän päivän. Se stemppasi tosi hyvin, vaikka siellä oli sen sata koiraa ja ihmistä ihan likellä koko ajan. Lisäksi sen esitti vielä kasvattaja minun sijaan ja häntäkin Wäikki totteli todella hyvin. Välillä jouduin seisomaan näköetäisyydellä, ettei pojalle tullut kauhea hätä, mutta pääasiassa se lähti kasvattajan matkaan oikein hyvin. Seisomisessa meillä on vielä harjoiteltavaa, että se sujuisi varmemmin. Varsinkin ryhmäkehässä ja väsyneenä se meni jatkuvasti istumaan eikä jaksanut keskittyä enää.

Tuomarin se antoi kopeloida itsensä oikein mallikkaast, vaikka se nostatettiin pöydälle. Yleensähän buhundeja ei pöydältä esitetä, joten en ollut harjoitellut sitä sen kanssa ollenkaan! Katselin penkiltä, että voi ei, se varmasti yhdistää tämän eläinlääkäriin! Taisi viime viikko olla kyllä vähän muistissa juu, mutta ihan hyvin se silti meni ja vaikka se pikkuisen alistui siinä ja oli kyyryssä, se ei kuitenkaan vaikuttanut arvosteluun. Eikä koiralle tullut siitä traumojakaan :)

Muille koirille se ei kuin murahdellut. Poikkeuksena päivän viimeinen koirakontakti, tietysti. Nuoren urosnöffin omistaja päästi koiransa tervehtimään ja Wäinö ahdistui nurkkaan. Valitettavasti en huomannut mitä oli tapahtumassa, väsynyt kun olin itsekin ja huomio tavaroiden pakkaamisessa, joten Wäinö ärähti sitten kunnolla. Sain sen kumminkin riuhtaistua toisaalle aika nopeasti ja sen kummemmalta yhteenotolta vältyttiin. Ei tuo nöffi tainnut kyllä riitaa haastaa, mutta nurkkaan ahdistus oli kyllä meidän pojalle liikaa. Enkä oikeastaan voi olla siitä muuten kuin hieman harmistunut, että sattui muuten hyvän päivän päätteeksi tuollainen välikohtaus.

Wilhon kanssa olin onneksi käynyt jo aamulla lenkillä. Oli välillä mukavaa olla sen kanssa kahdestaankin. Käveltiin ihan tuossa lähimetsässä, Wilho vapaana tietysti. Vauhti ei kyllä siinä päätä huimannut, Wiltsi haisteli tarkkaan kaikki hajut ja minä katselin maisemia. Oli hieno ulkoilukeli kyllä. Tänään sama näyttäisi jatkuvan, joten eiköhän me suunnata jonnekin metsään. Ah, kevät!

Lauma taas koossa

Ah, Wilho tuli sunnuntaina viimein kotiin! Olin jotenkin ihan superikävissäni koko sen poissaolon ajan, vaikka koiraa itseään ei tuntunut reissu painavan. Olihan sillä ollut spesiaalihuomiota ensin siskon ja tämän kavereiden luona ja sen jälkeen se oli vielä päässyt mökille, joka on se ykköspaikka. Nyt se on totellut minua oikein mainiosti, joten kaipa tuo loma teki sille sitten hyvää... Onhan sen hyvä päästä välillä olemaan ainut koira, kotona kun joutuu tämän huomion jakamaan jatkuvasti. Valitettavasti usein juuri Wilho joutuu karsimaan omista rapsuistaan, lenkeistään jne. koska se vaan on helpointa. Pitää laittaa tämä asia nyt kuitenkin järjestykseen ja suoda Wilhollekin niitä ihan omia hetkiä.

Tämän kuun lopulla alkaa toko-alkeet kurssi taas vaihteeksi. Wäinöähän minä sinne suunnittelin, mutta pitäisikö sittenkin viedä Wilho? Alkeet on kyllä sillä hallussa, mutta eipä kai siitä haittaakaan ole, tuleepahan muistutettua mieliin eri liikkeet ja harjoiteltua häiriössäkin. Wäinöllä kun tuota ohjelmaa on näytteyharjoituksissa yms. yllin kyllin. Lauantaina olisi sitten tosi koitoksen aika. Kieltämättä hieman hermostuttaa, mutta syteen tai saveen. Toivotaan ettei tule hylkyä!

Wäinö järjestikin meille sitten viime viikonloppuna eläinlääkärikeikan... Oli päässyt ilmeisesti syömään puita takan vierestä ja hankki itselleen siitä ummetuksen. Noh, eihän se auttanut kuin raahata koira (ja etenkin itseni. Olipa hienoa lähteä edellisillan juhlinnan ja aamun matkustamisen jälkeen vielä muutaman tunnin eläinlääkärikeikalle) päivystykseen, joka sopivasti sijaitsi tällä kertaa tunnin matkan päässä. Olin kyllä jo hieman huolissani koirasta, sillä kun ei koskaan ole mahan kanssa mitään ongelmia. Kuvat siitä otettiin eikä mitään vieraita esineitä suolistosta löytynyt, joten loppu hyvin tässä tarinassa.

Alkaa olla se aika vuodesta, että koirat aloittelevat karvanlähtöä. Voi jee... Tottakai ne tekee sen yksi kerrallaan, ettei vahingossakaan siivooja pääsisi helpolla. Noh, jos jotain hyvää haetaan tästä niin onneksi isot eivät ole aikoihin enää nukkuneet sohvalla, joten sitä ei tarvitse imuroida enää päivittäin ja pestä viikoittain kuten viime vuonna tähän aikaan. Olin silloin niiden kanssa aivan helisemässä. Ne kiipesivät sohvalle nukkumaan sen jälkeen kun kuulivat, että me olimme nukahtaneet, joten koskaan niitä ei päässyt komentamaan. Heti kun aloimme antaa merkkiä heräämisestä, molemmat tulivat alas... Ratkaisin asian estämällä niiden pääsyn sohvalle (eli nostin joka ilta siihen sohvapöydän ym. kamaa) ja ostin niille omat pedit. Se ilmeisesti oli se ratkaiseva tekijä, jonka jälkeen ne ovat jättäneet sohvan rauhaan. Tilasin niille juuri uudet peditkin, joten pitäisi herrasväelle kelvata :)

"Kaupunkilaiset"

Wäikin kanssa kotiuduttiin "suurkaupunki" viikonlopusta, Wilho jäi vielä viettämään lomaa systerin hoiviin viikoksi, vaikkakin pitkin hampain annoin sen sinne jäädä. Sen käytöksessä on ollut ihmeellisiä häiriöitä viime aikoina, karkailua, haukkumista jne. jotka niin kovin haluaisin kitkeä siltä pois. Luultavasti ja hyvin todennäköisesti ne on kaikki huomion hakemista. Kunhan saan sen takaisin tänne, pitää mennä kaksistaan sen kanssa lenkille ja ehkä viedä se treeneihin. Josko se taas sillä paranisi. Tosin on se nyt saanut spesiaalihuomiota kun on ainoana koirana, kaikkien lellittävänä siellä. Kuulemma sitä oli kehuttu "hyvinkäyttäytyväksi ja kiltiksi koiraksi". No niinhän se onkin, vaan saisi minullekin olla!

Wäinö esitti Wäinöksi hyvää käytöstä kaupungissa. Kamalan väsynyt se oli kun päästiin takaisin, olihan siellä niin paljon hälinää, ihmistä, autoa jne., että ei ihmekään jos vähän rennoksi veti moisen reissun jälkeen. Mutta olen kyllä iloinen, että sen kanssa on edistytty tähän malliin ja nämä kaupunkivierailut alkavat sujua ilman sen kummempia hermoiluja (minun tai koiran puolelta). Kohta voi senkin jättää välillä hoitoon kaupunkiin eikä aina tarvitse Wilhoa jättää. Vaikka on siihen hetkeen vielä hieman matkaa jäljellä. Wäinön kanssa kannattaa aina muistaa, että mikään ei tule helpolla tai nopeasti ;)

Näyttelytreeneissäkin Wäikin kanssa käytiin, mutta jätettiin lyhyeksi kun herra alkoi murahdella muille koirille. Katsoin sitten paremmaksi luovuttaa kun oltiin vielä voitolla. Ohjaajan se otti oikein hyvin vastaan ja seisominenkin onnistui kauemmin kuin tähän mennessä. Näyttelystarttihan on jo hieman yli viikon päästä, joten olisihan tuon syytä jo onnistuakin. Heh, tosin kuulemma Wäinö on ainut buhund paikalla, joten kovin suurta onnistumista ei tarvita. Kunhan ei hylättäisi :)

Hieno Wäinö!

Wäinö etsimässä ja löytämässä jäniksen pesää, onneksi ei itse asukasta.

Pojat palailivat sitten lomilta, hyvin liikkuneina ja tyytyväisen oloisina. Nyt Wilhoa taas kinutaan hoitoon ja pakko kai se on antaa viikoksi siskon hoiviin. Wilho kyllä viihtyy, mutta minulle tulee ikävä! Onneksi poika on täällä kumminkin vielä ensi viikon. Pitää keksiä sille jotain erityistä yhteistä tekemistä, se on jäänyt taas vähän vähemmälle huomiolle.

Wäinön kanssa käytiin tänään mätsäreissä! Ja hienostihan se meni, paremmin kuin olisin osannut odottaa. Väkeä oli paljon ja tottakai niin ihmisiä kuin koiriakin laidasta laitaan. Halli, jossa tapahtuma pidettiin, oli tilava ja kaikui hieman, mikä sekin toi uuden kokemuksen koiralle. Pidin sillä varmuuden vuoksi kuonopannan näin ensimmäisellä kerralla, koska en voinut olla varma kuinka vahvasti se reagoi moiseen ympäristöön. Wäinön kanssa kun ei olla noin ruuhkaisessa paikassa vielä koskaan oltu (niin paitsi kerran Kuopion torilla, joskus muinoin pentuaikaan). Muutamia murahduksia liian lähelle tuleville koirille Wäinö päästi, mutta se reagoi heti kun pyysin sen huomion itseeni eikä jäänyt räkyttämään kellekään. Lisäksi se päästi toiset koirat yllättävän läheltä ohi ja välillä pystyin jopa seuraamaan muuta meininkiä. Kuulutukset ja neuvot, joita paikalla jaettiin, menivät minulta kyllä ihan ohi, mutta nokkelana tyttönä bongasin samalla numerolla olevan koirakon ja stalkattiin heitä sitten, jotta tiedettiin milloin oli meidän vuoro mennä kehään :D

Itse kehässä Wäinö oli erittäin hienosti ja antoi tuomarin kopeloida itsensä ilman mukinoita. Seisomisessa meillä on vielä reilusti harjoiteltavaa, nyt sain sen namin kanssa jotenkin sujumaan. Se vaan meinaa aina istua... Ketähän lie tästä voi syyttää? Jep, eli ihan oma moka.Tuomari antoi meille sitten sinisen nauhan, mutta kommentoi, että koira käyttäytyi kauniisti. Hyvä, että ei jatkokehään päästykään, koira alkoi olla jo aika väsynyt, joten luultavasti oltaisiin lähdetty sieltä joka tapauksessa.

Wäinö on muutenkin ollut todella hienosti ja aikuismaisesti lomalta tulon jälkeen. Itseäni ilahduttaa ensinnäkin se miten hyvin se on ottanut vieraiden ihmisten kohtaamiset! Oikeastaan ne ovat menneet ihan ilman ongelmia viime kerroilla. Jopa yhden lapsen kanssa se on ollut tekemisissä eikä jaksanut olla kovinkaan kiinnostunut. Lapsiahan Wäinö ei siis ole juuri nähnyt ja olen stressannut, että miten se mahtaa ne ottaa. Ihan hyvin näköjään. Voih, kasvaako pojasta viimein aikuinen?

Pojat lomilla :)

Niin tai oikeastaan pitäisi kai sanoa, että minä olen ollut lomilla kun pojat ovat olleet kuluneen viikon vanhemmillani hoidossa. Siellä on nyt sitten kuulemma lenkkeilty ahkerasti, metsässä vapaana juosten. Pojille on järjestetty myös omat tuolit, joille voi nousta, jotta pystyvät vahtimaan ikkunasta ulkona menevää (harvaa) liikennettä ja tätä tilaisuutta on sitten myös käytetty hyväksi. Ruokavalioon on tullut lisäyksenä aamupuuro normaalin ruuan lisäksi... Hoidossa ne saavat myös mennä sohvalle. Heh, että on ne lomalla olleet nekin ja kuuleman mukaan todella tyytyväisiä oloonsa. Mitä en kyllä epäile ollenkaan :)

Oma lenkkeily on jäänyt vähän vähäiseksi kun koiruudet eivät ole olleet kotona huolehtimassa minun liikutuksesta. Ja onhan täällä aika hiljaistakin kun kukaan ei ole ilmoittamassa, että "tuolla varmaan kuului joku ääni. Viime viikolla". Mutta on ne mukava saada kyllä takaisinkin!

Koirahierontaharjoitukset jatkuivat kotiopettelulla. Ainakin koirilla on mukavaa kun niitä vanttuutetaan ja möyhitäänoikein perusteellisesti :) Turbo tykkää toiminnasta ilmeisesti niin paljon, että sillä aikaa kun hieroin Darran ja Wilhon, se tuli odottamaan omaa vuoroaan viereen. Yleensähän se tyytyy vain seuraamaan tapahtumia sivummalta. Viime viikon kurssi oli sille kyllä tähtiaikaa kun se sai toimia myös esimerkkikoirana muille. Kun sitä siihen päälle vielä kehuttiin, se ei oikein meinannut pysyä nahoissaan vaan kävi nuolemassa lähimpien ihmisten naamat ja olisi varmaan kiertänyt koko ringin, mutta sain onneksi estettyä... Onneksi sattui ottamaan ensimmäiseksi kohteekseen mastiffi-ihmisen, joten kuolan määrä ei tullut järkytyksenä...

Wäinö ei vielä oikein rentoudu hieronnassa, se kaipaisi toimintaa. Päähieronta tästä poikkeuksena. Se tuntuu rauhoittavan sitä ja Wäinö ummistaakin silmiään kun sen päätä hierotaan vaikka muuten se olisi joko nuolemassa minua tai yrittäisi kieriä selälleen. Tai karkaamassa muualle... Wilhon hieronta onkin sitten eritavalla haasteellista. Ensinnäkin se on niin pieni! Ja toisekseen sillä on niin paljon karvaa, ettei siitä meinaa saada minkäänlaista otetta. Tulee aina unohdettua miten pieni se todellisuudessa onkaan, karvat kumminkin luovat illuusion puolta suuremmasta koirasta kuin mitä se todellisuudessa on. Nyt kun vielä olen saanut sitä laihdutettua hieman (se oli tässä välillä aika punkero...), korostuu se tosiasia, että ei se kyllä kovin suuren suuri ole kuin mieleltään :)

Wäinö on tarkoitus viedä ihkaekoihin mätsäreihin tässä kuussa. Tätä varten on sitten aloitettu harjoittelemaan asiaankuuluvasti (käytöstapoja). Seisominen on hieman hukassa ja koira enemmän tai vähemmän tuijottaa minua juostessa, mutta eiköhän siitä jotakin tule. Eniten huolettaa tällä hetkellä se, miten se suostuu juoksemaan toisten koirien lähellä ärisemättä niille.

Käytin poikia tällä viikolla myös ihan näyttelytreeneissä. Toinen odotti autossa kun toisen kanssa hihhuloin ulkona. Wäinö yllätti positiivisesti kun antoi tutkia itsensä aivan ongelmitta ja tervehti toista ohjaajaa ihan vapaaehtoisesti. Vein sen vieläpä suoraan keskelle hulinaa ja Wilhokin oli toisessa kädessä hihnassa. Hampaiden tutkimisessa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka aivan vieras ihminen niitä ensimmäistä kertaaa katsoikin. Wäinön kanssa onnistui myös juosta ainakin tutun koiran vierellä mainiosti. Muutaman kerran se murahteli ympärillä oleville koirille, mutta nopeasti sain sen huomion takaisin itseeni. Ja todellakin kaikki negatiivinen jäi vain pieniksi murahduksiksi/haukahduksiksi, eikä se saanut haukkukohtausta kertaakaan. Hienoa! Wäinöllä tosin oli kuonopanta näin ensi alkuun ja se aina vähentää sen riehumista jonkin verran. Nyt kun minulla oli molemmat koirat mukana, en kaivannut enää yhtään lisähaastetta iltaan. Seuraavan kerran sitten ilman ja ehkä uskallan kokeilla näyttelyhihnalla. Wilhon kanssa ei ollut ongelmaa, tietenkään. Se taas tuijotteli minua silmiin, mutta edelleen; se sallittakoon. Samalla tuli kätevästi molemmille koirille parkkihallissa kävelystä kokemusta sekä hissillä matkustamista. Joten olipa jännä ilta lopettaa tämä viikko!

Wäinö harjoittelee seisomista. Kuvaajan piti kyllä olla supernopea, että saatiin edes moinen otos, mutta pistetään tämä nyt harjoitteluun.

Wäinö jähmettyy aina kun sille puetaan jotain ylimääräistä, samaan tyyliin kuin kissat. Tässä tyylinäyte tapahtumasta.

Wilho ja viikonloppuluu

argh... kiukuttaa

Wäinöllä ja Turbolla oli yhteenotto viikonloppuna, joka vain huipensi tämän viikon koirien osalta. Wäinö on karannut kuluneella viikolla pari kertaa ja Wilhokin lyhyesti kerran. Toisella kerralla Wäinö karkasi suoraan kotipihasta, täysin odottamatta, autotielle juoksemaan ja oli muutaman minuutin ajan kadoksissa. Ei mitään hajua minne se oli juossut, koska kahdessa lyhyessä sekunnissa se oli jo näkymättömissä. Koko lähiö raikasi kun huusin sitä, mutta koiraa ei näkynyt missään ja paniikki hiipi pikkuhijaa mieleen. Siinä ajassa se olisi halutessaan ja väärän suunnan ottaessaan ehtinyt isolle tielle eikä siltä reissulta olisi tarvinnut elävää koiraa hakea. Juuri kun olin ihan oikeasti menettämässä hallinnan, se juoksi kävelykatua pitkin takaisin. Oli onni onnettomuudessa, että olin liikkeellä niin myöhään, ettei autoja sattunut samaan aikaan paikalle. Sama neljän aikaan iltapäivällä ja en viitsi edes ajatella.

Nyt ollaankin sitten ekstra varovaisia Wäinön kanssa. Ikään kun en aina olisi ollut, mutta on sen normaalisti voinut päästää irti ennen sisälle menoa ja se on vain kiltisti odottanut lupaa mennä sisään. Huoh, tietäisipä mitä sen päässä aina liikkuu. Tätäkään en millään osannut arvata, sillä sen ilme ei värähtänytkään - se vain otti ja lähti.

Tuo yhteenotto kiukuttikin sitten (huom. kiukutti on vain siistitty sana tästä tunteesta) sen verran, että viskoin koirat ulos/muihin huoneisiin jaloista pyörimästä ja istua mökötin makkarissa. Plus tietysti meuhkasin ja muuta vastaavaa ei kovinkaan kehittävää tai aikuismaista käytöstä... Eikä se edes auttanut, ihan samalla tavalla ne riekkuvat edelleen. Nooh, kyllä se taas siitä sitten alkoi piristymään ja pojatkin tajusivat, että aina ei kannata kiristellä emännän hermoja loppuun asti. Ainakin hetkellisesti tajusivat, koska nyt ovat pari päivää käyttäytyneet lenkillä oikein hyvin.

Wäinö on ollut autojen kanssa oikein mallikkaasti viime päivät ja sen hetkellisestä taantumasta niiden kanssa ei taas ole tietoakaan. Nyt mennään autot ohi jopa ilman käskyä! Viime lenkillä se muutaman auton kohdalla vain vilkaisi niitä ja jatkoi haisteluaan ja muutaman auton kohdalla se vilkaisi niitä, sitten minua. Vau! Todellista edistystä. Koirien ja ihmisten ohitus on niin ikään mennyt hyvää tahtia eteenpäin. Erityishaasteena on kyllä koirantaluttajat, jotka antavat omien koiriensa pysähtyä maahan makaamaan ja odottamaan. Wilho kiinnostuu niistä ja Wäinö reagoi Wilhon kiinnostukseen hyökkäämällä kohti. Kahta koiraa taluttaen nämä ovat aika kaaottisia tilanteita kun yrität samalla vetää kahta eri suuntiin vetävää koiraa pois ja vielä ehkä selittää toiselle koirakolle, että "me ei tervehditä hihnassa". Voisi kuvitella, että moisen esityksen jälkeen ei ketään meidän tervehtiminen kiinnostakaan, mutta annas olla! Eräskin nainen totesi, että "kivoja kavereita sulla". Olisin luullut sarkasmiksi, mutta naisen ilme oli lähinnä loukkaantunut kun ei tultukaan leikkimään.

Eikä tulla leikkimään tämän jälkeenkään. Tuli nimittäin tahattomasti testattua mitä Wäinö tykkää kun hihnassa ollessaan se pääsee kosketuksiin toisen koiran kanssa. Ja eihän se tykkää. Naapurin koira karkasi omistajiensa tietämättä meidän luo muutama ilta sitten. Se tuli yllättäen selän takaa, joten millään en pystynyt estämään tilannetta. Wilho reagoi säikähtämällä ja Wäinö sen kummemmin miettimättä oli päälle käymässä. Se herpaantui kyllä täysin. Onneksi meillä sattui olemaan kuonopanta käytössä, joten sain sen aika kivuttomasti vedettyä pois eikä tuo naapurin koira enää ollut kovinkaan kiinnostunut lähikontaktista. Lähdin raahaamaan poikia kotiin, jolloin naapurin koira jolkotteli omalle pihalleen. En kyllä voi ihan kauheasti (vai pitäisiköhän?) syyttää Wäinöä moisesta reaktiosta, sen verran yllättäen ja röyhkein ottein tuo toinen koira iholle tuli... Ja kuitenkaan se ei käyttäydy noin kun vien sen tarkoituksella tutustumaan toiseen koiraan vaikka olisikin hihnassa. Voi olla, että se otti pontta myös minun säikähdyksestäni. Vaikea mennä sanomaan, taaskaan :)

Vieraiden odotusta

Nyt on kyllä keksittävä jotain mitä Wäinölle voisi tehdä kun meille sattuu tulemaan vieraita. Omat synttärit lähestyy ja rauhallinen elämämme pääsee varmasti järkkymään vieraiden muodossa kerran tai pari kuluvalla viikolla.

Mutta mitä sitä keksisi? Tähän asti olen pyytänyt vieraita istumaan paikallaan, olemaan koskematta tai katsomatta koiraan kunnes annan luvan - eli kunnes se on hiljaa ja täysin rauhallinen. Keino toimii kyllä, mutta vain jos vieras ei oikeasti kumarru tai tuijota koiraa. Ja tämä on monelle aivan ylitse pääsemättömän vaikeaa, jonka kyllä puoliksi ymmärränkin; ei ole mitenkään helppo juttu tuijotella muualle kun Wäinö räksyttää vieressä ja juoksee hurjana ympyrää vieraan ympärillä. Vaan kun se ei rauhoitu jos sitä vielä ns. haastetaan. Viimeksi meillä kävijä vieläpä kielloista huolimatta yritti huitoa koiraa pois. Wäinö meni aivan tolaltaan ja jopa juoksi vierashuoneeseen karkuun. Eli jotain muuta on kehiteltävä. Lienee aika taas selata paria koirakirjaa ja paneutua oikein kunnolla tämän nimenomaisen ongelman kimppuun. Paikallaan on varmaan myös puuhata jotakin älyllistä haastetta, johon Wäinö voisi energiaansa ammentaa. Ennakkoilmoittauduttiin jo tokokurssille, mutta sen alkamisesta ei ole vielä tietoa. Omat energiat on olleet jokseenkin hukassa ja kyllähän se koirassakin sitten näkyy. Lenkkeilyä ovat saaneet, mutta sen lisäksi, että olisin juoksuttanut niitä metsässä, en ole panostanut mitenkään erityisesti aivonystyröiden treenaukseen.

Wäinön kanssa tuntuukin, että ollaan taas otettu kolmesta eteenpäin päässystä askeleesta kaksi taaksepäin. Kuulikohan se kun sanoin, että ollaan edistytty ja ottaa nyt vahingon takaisin? Autoille se on ollut vauhkona ja ollaan jouduttu palaamaan namien maahan heittelyyn kun vielä äsken oltiin jo siinä vaiheessa, että pystyin antamaan sen suoraan kädestä vihjesanan annettuani. Lenkeillä se ryntäilee ja tuntuu vaan rynnivän väkivalloin eteenpäin, jotta pääsisi sinne mihin itse haluaa. Vapaanaollessa se teki pitkästä aikaa parin minuutin pituisen karkureissun ja vähät välitti siitä, että sitä kutsuttiin luo. Kaiken kukkuraksi Wilho on päättänyt testailla, että vieläkö sama arvojärjestys on voimassa vai olisiko siinä kenties liikkumavaraa? No ei ole! Mutta että senkin pitää vielä aloittaa oma show, ihan kuin Wäinössä ei taas olisi ihan riittämiin mietittävää...

Koirahierontakurssi sen sijaan alkoi oikein mukavasti Turbon kanssa. Vanha herra oli erittäin innoissaan kun pääsi kerrankin jonnekin ainoana koirana :) Hyvä kun pysyi nahoissaan ja olisi halunnut leikkiä kaikkien, niin ihmisten kuin koirienkin, kanssa. Se yritti nuolla minulta naaman ja kaikki namipussien rapsahdukset saivat sen sinkoamaan vauhdilla ylös. Ei sitä kukaan vanhaksi kyllä meinannut uskoa, sen verran pentumaista menoa oli :) Hyvä vaan, reissusta jäi meille molemmille hyvä mieli. Se hierontaosio jäi sitten vähän vähemmälle, mutta harjoitellaan sitä sitten kotona. Kuulemma hieronta tekee hyvää erityisesti rauhattomille koirille, joten Turbon lisäksi harjoittelen otteita kyllä Wäinöönkin. 

Koirahierontaa

Olen jo pitään puhunut, että olisi mielenkiintoista osallistua koirahierontakurssille, mutta en ole sitten saanut aikaiseksi lähdettyä/etsittyä sopivaa tilaisuutta. Jokin aika sitten satuin kumminkin bongaamaan kansalaisopiston tarjonnasta koiran kotihieronta -kurssin ja eikun ilmoittautumaan! Onneksi olin aikaisin liikkeellä, tulijoita oli ilmeisesti enemmän kuin riittävästi.

Ensimmäisellä kerralla käytiin teoriaa läpi ja ohjaaja näytti omalla koirallaan tekniikoita. Itse harjoittelimme ihmisparilla, mikä oli ihan aiheellista, koska vaikka otteet näyttävät simppeleiltä, oli niiden toteuttaminen ainakin allekirjoittaneelle yllättävän haasteellista. Parempi siis harjoitella hieman ennen kuin murjon pahaa aavistamatonta luontokappaletta; tämän kurssin uhriksi on valikoitunut koiristamme Turbo. Meinasin lähteä sinne Wilhon kanssa, mutta vaikka Wilho olisi kurssilla hienosti, tapansa mukaan, ei se erityisemmin nauti vieraiden ihmisten pitempi aikaisesta huomiosta ja idea kun on, ett parin kanssa yhdessä hierotaan vuorokerroin toistemme koiria. Turbo taas nauttii juuri tällaisesta "aktiviteetista". Lisäksi Turbossa on enemmän hierottavaa, se kun painaa sen 50 kiloa Wilhoa enemmän :)

Sormet syyhyää jo päästä aloittamaan!

Wilhon kanssa kävin kokeilemassa uutta treeniryhmää, jonne on sitten myöhemmin tarkoitus viedä lähinnä Wäinöä. Ihan uuteen porukkaan tutustuessa on kumminkin helpompi lähteä Wilhon kanssa, pystyy esim. moikkamaan toisia paikalla olijoita :) Mukavaa porukkaa tuntuivat kumminkin olevan ja kertoilinkin, että seuraavalla kerralla tuon toisen koiran, jonka kanssa en välttämättä pääse ihan samaan ympyrään pyörimään, ainakaan ensimmäisellä kerralla. Toivottavasti Wäinö tottuisi nopsaan uuteen tilanteeseen niin voisin pyytää muita rapsuttelemaan sitä ja katsomaan siltä vaikka hampaat silloin tällöin. Wilhon kanssa asiassa ei ollut ongelmaa. Vähän meinasi herra tylsistyä kun odottelimme omaa vuoroamme. Harjoittelimme näyttelyissä esiintymistä, mutta koira tapitti minua kumminkin silmiin melkein koko ajan :) Noh, Wilhoa ei ole tarkoitus koskaan näyttelyttää, joten parempi ehkä näin. Lopputunnin teetinkin sillä sitten kaiken maailman temppuja. Ihmeesti ne oli sillä muistissa, vaikka itsellä tuppaa unohtumaan mitä kaikkea sille on tultu opetettua!

Wäinö pääsi sitten loistamaan koirapuistossa. Paikalla oli enemmänkin porukkaa, mutta kaikki samalle puolelle ahtautuneena. Muuten oltaisiin menty kyllä sekaan, mutta puistossa oli myös Wäinön inhoama kultainen noutaja, joka on suurin piirtein samanikäinen,  aika machouros... joten me ei mahduttu samalle puolelle. Sinänsä ihan ok, meno oli siellä vähän villiä aika ajoin. Wäinö sitä paitsi hoitaa oman liikuntansa vaikka sitten yksin. Leikin sen kanssa oman aikani kuluksi ja hieman harjoiteltiin myös sivulletuloa ja seisomista. Ne sujuivat oikein mainiosti ja leikkijakson jälkeen poika oli hyvin onnellisen ja ylpeänoloinen kun oli päässyt tällaiseen erikoistilanteeseen, ihan ilman muita koiria :) Lisäksi Wäinö yllätti minut kun ohi ajoi pyörä eikä se rynnännytkään haukkuen sen perään aidan viertä pitkin vaan mietti hetken ja kääntyi sitten katsomaan minua! Tottakai palkkasin sen ruhtinaallisesti moisesta uroteosta.

Paluu blogin pariin

Tulipa tässä pidettyä vuoden tauko bloggaamisesta, mutta yritetään nyt uudelleen, uudella innolla :) Vanhat tekstit poistin aikapäiviä sitten, joten puhtaalta pöydältä, kirjaimellisesti, uuteen vuoteen!

Pyhitettäköön tämä kirjoitus siis kuulumisten päivittämiselle.

Ensimmäisenä ja suurinpana muutoksena on tietysti mikä muukaan kuin muutto uuteen paikkaan! Samalla saatiin seuraksi ei vain mies, mutta myös kaksi bullmastiffia. Wilho ei ole ollut aivan varma näiden kahden viimeksi mainitun hyvyydestä, mutta pikku hiljaa lämpenee niillekin. Wäinö on ottanut lisäjäsenet laumaan... noo... vaihtelevalla menestyksellä. Kumpikin koira tuntuisi puolustavan minua? Onneksi isot koirat ottavat tilanteen rauhallisesti ja järkevästi, vaikka pojat eivät aina niin teekkään.

Wäinön kanssa ollaan edistytty huimasti. Samat ongelmat kuin aina ennenkin ovat edelleen olemassa ja tuskin kokonaan tulevat koskaan kaikkoamaankaan. Autoihin Wäinö reagoi edelleen vahvasti, mutta tällä hetkellä pystyn taluttamaan sitä kävelytiellä aivan autotien vieressä. Olen yrittänyt siedättää sitä, ja yrittänyt vielä vähän enemmän, ja nyt kun katsoo taaksepäin, huomaa, että ollaan tultu huima matka alkutilanteesta. Uusien asioiden kohtaaminen on Wäinölle edelleen haastavaa, se hermostuu haukkumaan hervottomasti, mutta sanoisin, että rauhoittumisaika on lyhentynyt. Myös vapaanapito on helpottunut. Wäinö pysyy nyt paljon lähempänä minua ja tulee lähes aina kutsusta luo. Tosin autoja huomatessaan sen korvat katoavat edelleen täysin ja uskallankin pitää sitä vapaana ainoastaan alueilla, joissa tiedän autojen olevan kaukana. Toisin sanoen, vapaana lenkkeillään ainoastaan keskellä metsää. Näin tilanne tulee olemaan varmaan aina, mutta pääasia Wäinön kanssa olisikin, että voisin hihnan kanssa lenkkeillä normaaleilla teillä entistä laajemmin.

Wilho-raukka on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle harrastusten suhteen. Wilhon tehtävänä on ollut lähinnä lenkkeillä kuuliaisesti mukana kun Wäinöä yritetään kouluttaa :) Onneksi Wilholta tämä hoituu mallikkaasti, joten pääosin se saa ulkoilla vapaana. Se kun ei karkaa nykyisin minnekään, joten kummoista metsäpalstaa sen irtipäästämiseen ei tarvitse. Myöskään koulutuksiin en ole sitä vienyt, paitsi lyhyelle temppu-kurssille viime syksynä. Sielläkin se toimi aivan entiseen malliinsa, oppi ja suoritti kaikki tehtävät sellaisella täsmällisyydellä, että en voi kuin ihmetellä sen osaamista!

Sekä Wilhon että Wäinön kanssa on tarkoitus etsiä taas uutta ryhmää, jossa "treenata". Todellakaan mihinkään vakavaan harrastamiseen en ala, energia ei vain riitä, mutta olisi mukava jos pystyisi käymään säännöllisesti hiomassa taitoja. Wäinön kanssa olisi EHKÄ jonkinmoista kiinnostusta lähteä tämän vuoden aikaan näyttelyihin... Kynnys ensimmäiseen kertaan on kumminkin kasvanut jotenkin todella suureksi. Varmaan ihan hukassa olisi sekä omistaja että koira. Loppiaisena oli tarkoitus mennö match showun, mutta valitettavasti se peruuntui. Noh, uusi tilaisuus koittanee jossain vaiheessa.

Siinäpä lienee tärkeimmät...