Kesälomareissulla kera Wilhon

Suunnistin viikonlopuksi kaverin luo eteläisempään Suomeen ja tottahan toki sinne oli ainakin yksi koira raahattava matkaan. Lähinnä matkaseuraksi, olisihan se nyt muuten ollut yksinäistä istua monta tuntia junassa! Matka ei alkanut kovinkaan lupaavasti kun nukuin pommiin ja ensimmäisestä junasta myöhästyttiin. Alkuun otti kyllä aivoon aikalailla, mutta nokka pystyyn ja seuraavaan vaan... Tässä myöhäisemmässä junassa olikin sitten muitakin koiran kanssa matkustajia jo valmiina; 10-vuotian kääpiösnautseri (joka tosin näyttäytyi vain kun meni emäntänsä kanssa vessaan, muun aikaa se tyynesti nukkui penkin alla) ja suomenlapinkoira uros. Lähtöhötäkässä vesipullo unohtui matkasta, mutta onneksi snautserin omistaja ystävällisesti tarjosi meille omastaan. Oma koiransa kun ei kuulemma juo ollenkaan koko matkojen aikana! Wilho kyllä maisteli ja loppumatkasta laitoin veden sekaan maksamakkaraa, että maistuisi paremmin eikä koira vallan kuivuisi.

Alkumatkan Wilho ihmetteli sylissä, että mitäs tämä nyt sitten taas on. Ohi meneviä junia säikähdettiin molemmat :) Nopeasti se kuitenkin rauhottui ja kävi jalkojeni juureen nukkumaan. Ohi kulkevat ihmiset pysähtyivät vähän väliö silittelemään Wilhoa, joka ei ollut moksiskaan. Syötin sille toki herkkuja palkkioksi erinomaisesta käytöksestä. Jonkun verran ihmetytti kyllä miten koiran luo vaan tultiin ja alettiin silittämään kysymättä minulta lainkaan lupaa ja pahimmassa tapauksessa niin, että koira ei edes huomannut lähestyvää ihmistä! Onneksi oli koira, joka tämän kesti, mutta mielestäni ei olisi mitenkään ihmeellistä jos olisi vaikka säikähtänyt.

Alkumatkalla jännitti - emännän syliin siis tarkkailemaan tilannetta!

Muutenkin viikonloppu oli Wilhon osalta menestys - se totteli niin kauniisti kuin koiran vain voi toivoa tottelevan. Ja siinä samalla se nautti sydämensä kyllyydestä huomiosta, jota se sai roppa kaupalla! Iltaisin se vetäytyi ihan nätisti nukkumaan eikä se juuri edes haukkunut kerrostalon äänille. Liekö sitten ollut vanhassa muistissa kerrostaloeläminen? Loppumatkasta Wilho sai vielä käväistä Helsinki-Vantaan lentokentällä, jossa se myös nostatti hymyn monen ohikulkijan huulille. Olihan se kyllä sievä ilmestys touhottaessaan kaikissa valkoisissa (juuri perusteellisesti harjatuissa) karvoissaan ihmisvilinässä :)

Wäinö oli odotellut isännän huomassa kotona, vaikka periaatteessa senkin olisin voinut matkaan ottaa. Se vaan olisi vaatinut huomattavasti enemmän keskittymistä koiraan, ja luulen, ettei se olisikaan Wilhon lailla reissusta nauttinut. Eilen käytiinkin sitten lohdutuslenkillä sen kanssa ihan kaksistaan kun tulin kotiin. Käveltiin lammen rannalle uimaan (siis Wäinö ui) ja sieltä pois, joten poika saikin ihan reilun lenkin. Harjoiteltiin samalla hieman hihnakäytöstä, joka vieläkin on siltä hukassa. Nyt kun räyhääminen on huomattavasti vähentynyt, olen yrittänyt laittaa koulutuspanostukseni Wäinön kohdalla nyt siihen, että se kulkisi vetämättä hihnassa. Alkumatka varsinkin on haasteellinen, koska silloin pojassa on aina virtaa kuin pienessä kylässä. Pitäisi ennen lenkkejä teettää sillä hieman aivojumppaa ja alkumatkasta mieluummin vaikka seurauttaa sitä tms., jotta sen huomio pysyisi minussa kaiken muun ympärillä hyörivän sijaan. Loppulenkistä se kuitenkin kulki oikein nätisti pitkiäkin matkoja ilman, että hihna kiristyi lainkaan.