Huomioita

Viime aikoina pikkupentukoirani Wäinö on osoittanut hienoja aikuistumisen merkkejä. Tai sellaiseksi minä ne luen, mitä lie ne käytöshäiriöitä oikeasti :D

Toissapäivänä sattui megaluokan moka itselleni: anoppikokelaan kanssa olimme ostoksille lähdössä ja juuri autoon istuutumassa kun hän sanoo, että: "mitäs pikkukoira tekee ulkona?" Minä siihen, että mikä koira? "No sinun koira", vastaa hän hieman tyrmistyneenä. Minä siihen vielä tyrmistyneempänä, että "Ai minun koira?". Tämän älykkään sananvaihdon jälkeen huomaan, että Wilhohan se siinä pihalla käyskentelee, vaikka sisälle sen olinkin jättänyt! Salamana tulee mieleen, että oven on pakko olla auki ja missä helkkarissa on Wäinö! Juoksin sisälle pikavauhtia ja siellähän se Wäinö; kiltisti keittiössä tuijottamassa ulos, naamalla ilme, joka kertoo kiusauksen mennä ulos olevan kova. Siinä se silti istua tönöttää, vaikka Wilho on mennyt jo edeltä aika päiviä sitten, vaikka ovi on ihan avoin (laitoin sen ilmeisesti huolimattomasti kiinni) ja ulkoa kuuluu ääniä. Voi miten hieno, hieno koira! Olin ihan käsittämättömän ylpeä (ja helpottunut)!

Asiasta toiseen; olen huomannut, että vieraiden vastaanottaminen on helpompaa, eli Wäinö haukkuu huomattavasti vähemmän, jos sen ei tarvitse olla vastaanottamassa vieraita. Käytännössä siis niin, että vieraat saavat tulla sisälle kun Wäinö ei ole talossa ja kun ovat asettuneet istumaan tms., Wäinö tuodaan sisälle. Pari kertaa olen sopivasti ollut lenkillä kun meille on tullut vieraita ja noilla kerroilla haukkuminen on ollut minimaalista. Se johtuu varmaan siitä, että koira ei pääse kiihtymään odottaessaan oven aukaisua. Joka tapauksessa täytynee tehdä tästä pysyvämpi käytäntö.

Viimein olen myös saanut selville mikä vahviste on Wäinölle niin vahva, etteivät edes toiset koirat voita sitä! Tämäkin tuli vahingon kautta kun lenkkeillessämme pysähdyimme lammen rantaan uimaan ja heittelin Wäinölle keppiä veteen. Takaa sattui sitten tulemaan toisia ulkoilijoita koiransa kanssa, joita en huomannut. heidän koiransa alkoi vielä räyhäämään meidät huomatessaan ja ehdin jo ajatella, että tästähän se soppa syntyy. Kokeilu mielessä heitin kumminkin Wäinölle kepin vähän pidemmälle ja sinnehän se Wäinö porskutteli! Vaikka oli nähnyt ja kuullut vieraan koiran ihan lähistöllä. Pelkkä keppi ei riitä eikä pelkkä uiminen, mutta kun nämä yhdistää koira keskittyykin täysillä tekemiseensä.

Lomaviikkoa vietellessä ollaan poikien kanssa lenkkeilty taas ihan kunnolla, milloin pari tuntia, milloin yli. Kelit ovat siinä mielessä suosineet, että on raaskinut olla ulkona eikä ole tullut koirillekaan liian kuuma. Wäinö on pysynyt kiitettävän lähellä, jonka arvelen johtuvan siitä, että olen heitellyt sille palloa aina välillä lenkillä ollessamme. Nyt se ei samalla tavalla malta lähteä kauemmas, ettei vaan mene tilaisuus sivu suun. Tästä olen ollut erittäin tyytyväinen. Wilho on eilistä poikkeusta (korvat olivat lenkillä hieman hukassa) lukuun ottamatta toiminut normaalilla tavallaan ja nauttinut sekin kun on saanut kunnolla ulkoilla, itsestä nyt puhumattakaan. Aamulla opeteltiin vaihtelun vuoksi molempien kanssa vähän seuraamista, pujottelua sekä agiputkeen juoksemista (jollainen löytyi isännältä varastosta, jee! Kohta meillä on radallinen esteitä. Seuraavaksi hankintaan laitetaan pujottelukepit). Se menikin enemmän kuin mallikkaasti molemmilta pojilta. Wäinö varsinkin tuntui nauttivan, mutta ei Wilhokaan arastellut lainkaan. Nyt sisällä on rauhallista porukkaa, vaikka "treenasimme" vain puoli tuntia per koira :)

Suuremman vesistön puutteessa, myös pienempi käy viilennykseen vallan mainiosti!