Wilho 5V.!

Mihin tämä aika menee? Wilho täytti toissapäivänä kokonaiset viisi vuotta ja en voi kun ihmitellä... Tuntuu, että vasta hain sen! Hirmu kiireellä ajoin äiti ja kaveri seuranani työpäivän jälkeen pentua hakemaan. Kaveri, joka istui takapenkillä, valitteli jo pahaa oloa kun kurvailin pientä hiekkatietä vähän liian kovasti, hups. Wilho touhusi yksinään eristyksissä ja oli viimeinen pentu, joka pentueesta lähti omaan kotiinsa. Olin suoraan sanottuna järkyttynyt miten villi se oli! Tuntui, että se ehti joka paikkaan. Ikävästä sillä ei ollut tietoakaan, liekkö oli liian innoissaan kaikesta uudesta, mutta automatka sujui hyvin etupenkillä minun sylissä eikä se kertaakaan esimerkiksi ulissut tms.

Kotona päästin sen nurmikolle vapaaksi ja se vetäisi korvat taakse ja uskomatonta vauhtia juoksi pöllyyttämään kukkapenkin! Ei sitä ehtinyt edes kieltää kun se oli jo toisessa paikassa ja me mietittiin mikä pyörremyrsky meihin oli juuri iskenyt. Mutta sanomattakin selvää, me oltiin täysin myytyjä siitä hetkestä alkaen.

Wilholle ostin synttärilahjaksi "raatolelun" eli sellaisen täytteettömän pehmoeläimen, joka vinkuu. Ne on sen lelu nro. yksi. Melkein se jo sen tuhosikin, ehdin kumminkin pelastamaan, että siitä olisi iloa pidemmäksi aikaa. Lisäksi hankin pojille rengashyppyesteen, jonka virittelin pihalle. Tämä on siis sellainen halpa malli, jota on helppo siirrellä paikasta toiseen. Varsinkin Wäinö oli sangen ihastunut tähän aktiviteettiin eikä edes ohi ajavat autot häirinneet sitä tippaakaan. Mitäs mitäs, pitääkö sen kanssa siis agilityä käydä koittamassa? Myös jalkojen välistä pujottelun opetin sille ja se oli aivan täpinöissään. Koskaan se ei esimerkiksi tokossa ole jaksanut keskittyä niin kympillä. Olisihan se pitänyt tietysti arvata; lisää aktiviteettiin fyysisyyttä ja se on Wäinön hommaa!