perjantai 26. syyskuuta 2014

Rally-toko Joensuu 20.9

Kotikisat järjestettiin tuossa viikko sitten vaan lähdin niistä pikapikaa kohti Helsinkiä ja sieltä Prahaan, joten tämä tulee hieman jälkijunassa. Meno oli kuitenkin sen verran mahtavaa, että pakko hehkuttaa vielä bloginkin parissa!

Starttasin molempien poikien kanssa alo-luokassa. Wäinön kanssa nämä olivat ekat kisat ikinä ja suoraan sanottuna jännitti ihan kamalasti. Me ei tietenkään olla harjoiteltu niin paljon kuin olisi ollut suotavaa, mm. kokonaista rataa ei olla palkatta vedetty kuin kerran... Nooh, yrittänyttä ei laiteta! Kauhuskenariot siitä, miten koira hyppii ja pomppii ja räyhää tuomarille ja katsojille hiipivät kieltämättä mieleen. Ihan turhaan tosin; Wäinö oli ihan pro! Ainoat virheet mitä saatiin, oli liian vinosta asennosta johtuvat pisteen vähennykset. Tiesinkin, että Wäinön perusasento menee ilman palkkaa helposti siihen, että poikittaa sivuttaiseen asentoon. Tuomarin palaute oli, että kymmenen astetta enemmän poikitusta ja meidät olisi pitänyt hylätä... Huh, no se meni likeltä! Ei kun siis treenaamaan tätä Wäiskin kanssa.

Rata oli yllättävänkin vaikea, siihen kuului mm. juosten pujottelu ja muutama hämäävä lähestyminen. Paljon vaikeampi rata siis kuin Wilhon kanssa ekaa kertaa kisattaessa. Tiesin, että Wilholle rata sopi, koska liian helpolla radalla se menettää kiinnostuksensa. Wäinön kanssa taas varsinkin juoksuosuus suorastaan hirvitti; harjoituksissa se on ottanut niin paljon lämpöä minun juoksuaskeleista, että koko tekeminen on mennyt lähinnä pomppimiseksi. Tällä kertaa poika kuitenkin keskittyi niin täysillä, että en voi kuin ihmetellä! Se vain tuijotti suoraan minua eikä sen silmissä ollut mitään muuta kuin radan suorittaminen. Voi miten hieno pieni eläin! Wäinön suoritus oli 18 koirakkoa Wilhon jälkeen, joten ehdin lämmitellä sen hyvin, tämä pitää muistaa seuraavallakin kerralla. Tuloksena meille siis oli 89/100 pistettä, mikä on huomattavasti yli tavoitteen :)

Wilhon kanssa aloitettiin alokas-luokan toinen ryhmä. En ollut oikein ehtinyt katsoa muiden suorituksia kun ajattelin, että lämmittelen Wilhonkin mahdollisimman hyvin. Wilhon kanssa otin taktiikaksi enemmänkin hengen nostatuksen kun Wäinön kanssa taas yritettiin harjoitella keskittymistä. Radalle mentäessä Wilho olikin ihan oikeassa moodissa; energinen, mutta keskittynyt. Alkuasennossa sanoin sille vielä tuplakäskyn, jottei se alkaisi suorittamaan omia liikkeitään, kuten viimeksi. Sinällään Wilholle rata ei sisältänyt vaikeita liikkeitä ja minäkin hallitsin hermoni, joten tuloksena oli 100/100 ja luokkavoitto!

Kovin olen siis tyytyväinen ja ylpeä hienoista koirapojistani! Viime viikon ne ovatkin sitten viettäneet lomaa isännän huomassa kun emäntä on matkaillut, mutta tämän jälkeen ne pääsevät ansaitulle lenkille haistelemaan vähän metsän hajuja ja Wäinö juoksemaan minkä kintuista lähtee :)

Wilho palkintojen jaossa.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Hieno Wäinö

#kutsumua




Pahoittelen kuvan huonoa laatua. Joskus varmaan pitäisi opetella kuvaamaan edes auttavasti? Joka tapauksessa Facesta bongasin tällaisen postauksen ja jotenkin kosketti... Wäinön kanssa kun ollaan välillä oltu ongelmissa ja noloissa tilanteissa, varsinkin silloin kun herra oli nuorempi. Saatiin kuunnella ohikulkijoilta jos jonkinmoista huutelua, joka tietysti parhaansa yrittäneenä, koiraa rakastavana omistajana, tuntui erittäin pahalta. Ihmiset osaa välillä olla tahtomattaan ja varsinkin tahtoessaaan julmia. Ne tunnit mitä Wäinön koulutukseen on pistetty, eivät rajoitu pelkästään lenkkeilyyn ja koiran kanssa puuhaamiseen. Loppuaika ollaan luettu ja etsitty tietoa ja kursseja joilla käydä, hiottu taitoja ja yritetty aina yrittämisen jälkeen. Näitä tunteja ja välillä epätoivon hetkiä eivät ulkopuoliset kommentteineen ehkä ymmärrä tai haluakaan ymmärtää.  Joten siksi aiheellinen tämä postaus meille. Koska on se vaan niin hieno ja etevä mies, tuo minun Wäinöliini!

Ps. Haluaisin korostaa, että tämä mielipaha on pieni verrattuna koulukiusaamisen jättämiin haavoihin.