"Kaupunkilaiset"

Wäikin kanssa kotiuduttiin "suurkaupunki" viikonlopusta, Wilho jäi vielä viettämään lomaa systerin hoiviin viikoksi, vaikkakin pitkin hampain annoin sen sinne jäädä. Sen käytöksessä on ollut ihmeellisiä häiriöitä viime aikoina, karkailua, haukkumista jne. jotka niin kovin haluaisin kitkeä siltä pois. Luultavasti ja hyvin todennäköisesti ne on kaikki huomion hakemista. Kunhan saan sen takaisin tänne, pitää mennä kaksistaan sen kanssa lenkille ja ehkä viedä se treeneihin. Josko se taas sillä paranisi. Tosin on se nyt saanut spesiaalihuomiota kun on ainoana koirana, kaikkien lellittävänä siellä. Kuulemma sitä oli kehuttu "hyvinkäyttäytyväksi ja kiltiksi koiraksi". No niinhän se onkin, vaan saisi minullekin olla!

Wäinö esitti Wäinöksi hyvää käytöstä kaupungissa. Kamalan väsynyt se oli kun päästiin takaisin, olihan siellä niin paljon hälinää, ihmistä, autoa jne., että ei ihmekään jos vähän rennoksi veti moisen reissun jälkeen. Mutta olen kyllä iloinen, että sen kanssa on edistytty tähän malliin ja nämä kaupunkivierailut alkavat sujua ilman sen kummempia hermoiluja (minun tai koiran puolelta). Kohta voi senkin jättää välillä hoitoon kaupunkiin eikä aina tarvitse Wilhoa jättää. Vaikka on siihen hetkeen vielä hieman matkaa jäljellä. Wäinön kanssa kannattaa aina muistaa, että mikään ei tule helpolla tai nopeasti ;)

Näyttelytreeneissäkin Wäikin kanssa käytiin, mutta jätettiin lyhyeksi kun herra alkoi murahdella muille koirille. Katsoin sitten paremmaksi luovuttaa kun oltiin vielä voitolla. Ohjaajan se otti oikein hyvin vastaan ja seisominenkin onnistui kauemmin kuin tähän mennessä. Näyttelystarttihan on jo hieman yli viikon päästä, joten olisihan tuon syytä jo onnistuakin. Heh, tosin kuulemma Wäinö on ainut buhund paikalla, joten kovin suurta onnistumista ei tarvita. Kunhan ei hylättäisi :)

Hieno Wäinö!

Wäinö etsimässä ja löytämässä jäniksen pesää, onneksi ei itse asukasta.

Pojat palailivat sitten lomilta, hyvin liikkuneina ja tyytyväisen oloisina. Nyt Wilhoa taas kinutaan hoitoon ja pakko kai se on antaa viikoksi siskon hoiviin. Wilho kyllä viihtyy, mutta minulle tulee ikävä! Onneksi poika on täällä kumminkin vielä ensi viikon. Pitää keksiä sille jotain erityistä yhteistä tekemistä, se on jäänyt taas vähän vähemmälle huomiolle.

Wäinön kanssa käytiin tänään mätsäreissä! Ja hienostihan se meni, paremmin kuin olisin osannut odottaa. Väkeä oli paljon ja tottakai niin ihmisiä kuin koiriakin laidasta laitaan. Halli, jossa tapahtuma pidettiin, oli tilava ja kaikui hieman, mikä sekin toi uuden kokemuksen koiralle. Pidin sillä varmuuden vuoksi kuonopannan näin ensimmäisellä kerralla, koska en voinut olla varma kuinka vahvasti se reagoi moiseen ympäristöön. Wäinön kanssa kun ei olla noin ruuhkaisessa paikassa vielä koskaan oltu (niin paitsi kerran Kuopion torilla, joskus muinoin pentuaikaan). Muutamia murahduksia liian lähelle tuleville koirille Wäinö päästi, mutta se reagoi heti kun pyysin sen huomion itseeni eikä jäänyt räkyttämään kellekään. Lisäksi se päästi toiset koirat yllättävän läheltä ohi ja välillä pystyin jopa seuraamaan muuta meininkiä. Kuulutukset ja neuvot, joita paikalla jaettiin, menivät minulta kyllä ihan ohi, mutta nokkelana tyttönä bongasin samalla numerolla olevan koirakon ja stalkattiin heitä sitten, jotta tiedettiin milloin oli meidän vuoro mennä kehään :D

Itse kehässä Wäinö oli erittäin hienosti ja antoi tuomarin kopeloida itsensä ilman mukinoita. Seisomisessa meillä on vielä reilusti harjoiteltavaa, nyt sain sen namin kanssa jotenkin sujumaan. Se vaan meinaa aina istua... Ketähän lie tästä voi syyttää? Jep, eli ihan oma moka.Tuomari antoi meille sitten sinisen nauhan, mutta kommentoi, että koira käyttäytyi kauniisti. Hyvä, että ei jatkokehään päästykään, koira alkoi olla jo aika väsynyt, joten luultavasti oltaisiin lähdetty sieltä joka tapauksessa.

Wäinö on muutenkin ollut todella hienosti ja aikuismaisesti lomalta tulon jälkeen. Itseäni ilahduttaa ensinnäkin se miten hyvin se on ottanut vieraiden ihmisten kohtaamiset! Oikeastaan ne ovat menneet ihan ilman ongelmia viime kerroilla. Jopa yhden lapsen kanssa se on ollut tekemisissä eikä jaksanut olla kovinkaan kiinnostunut. Lapsiahan Wäinö ei siis ole juuri nähnyt ja olen stressannut, että miten se mahtaa ne ottaa. Ihan hyvin näköjään. Voih, kasvaako pojasta viimein aikuinen?

Pojat lomilla :)

Niin tai oikeastaan pitäisi kai sanoa, että minä olen ollut lomilla kun pojat ovat olleet kuluneen viikon vanhemmillani hoidossa. Siellä on nyt sitten kuulemma lenkkeilty ahkerasti, metsässä vapaana juosten. Pojille on järjestetty myös omat tuolit, joille voi nousta, jotta pystyvät vahtimaan ikkunasta ulkona menevää (harvaa) liikennettä ja tätä tilaisuutta on sitten myös käytetty hyväksi. Ruokavalioon on tullut lisäyksenä aamupuuro normaalin ruuan lisäksi... Hoidossa ne saavat myös mennä sohvalle. Heh, että on ne lomalla olleet nekin ja kuuleman mukaan todella tyytyväisiä oloonsa. Mitä en kyllä epäile ollenkaan :)

Oma lenkkeily on jäänyt vähän vähäiseksi kun koiruudet eivät ole olleet kotona huolehtimassa minun liikutuksesta. Ja onhan täällä aika hiljaistakin kun kukaan ei ole ilmoittamassa, että "tuolla varmaan kuului joku ääni. Viime viikolla". Mutta on ne mukava saada kyllä takaisinkin!

Koirahierontaharjoitukset jatkuivat kotiopettelulla. Ainakin koirilla on mukavaa kun niitä vanttuutetaan ja möyhitäänoikein perusteellisesti :) Turbo tykkää toiminnasta ilmeisesti niin paljon, että sillä aikaa kun hieroin Darran ja Wilhon, se tuli odottamaan omaa vuoroaan viereen. Yleensähän se tyytyy vain seuraamaan tapahtumia sivummalta. Viime viikon kurssi oli sille kyllä tähtiaikaa kun se sai toimia myös esimerkkikoirana muille. Kun sitä siihen päälle vielä kehuttiin, se ei oikein meinannut pysyä nahoissaan vaan kävi nuolemassa lähimpien ihmisten naamat ja olisi varmaan kiertänyt koko ringin, mutta sain onneksi estettyä... Onneksi sattui ottamaan ensimmäiseksi kohteekseen mastiffi-ihmisen, joten kuolan määrä ei tullut järkytyksenä...

Wäinö ei vielä oikein rentoudu hieronnassa, se kaipaisi toimintaa. Päähieronta tästä poikkeuksena. Se tuntuu rauhoittavan sitä ja Wäinö ummistaakin silmiään kun sen päätä hierotaan vaikka muuten se olisi joko nuolemassa minua tai yrittäisi kieriä selälleen. Tai karkaamassa muualle... Wilhon hieronta onkin sitten eritavalla haasteellista. Ensinnäkin se on niin pieni! Ja toisekseen sillä on niin paljon karvaa, ettei siitä meinaa saada minkäänlaista otetta. Tulee aina unohdettua miten pieni se todellisuudessa onkaan, karvat kumminkin luovat illuusion puolta suuremmasta koirasta kuin mitä se todellisuudessa on. Nyt kun vielä olen saanut sitä laihdutettua hieman (se oli tässä välillä aika punkero...), korostuu se tosiasia, että ei se kyllä kovin suuren suuri ole kuin mieleltään :)

Wäinö on tarkoitus viedä ihkaekoihin mätsäreihin tässä kuussa. Tätä varten on sitten aloitettu harjoittelemaan asiaankuuluvasti (käytöstapoja). Seisominen on hieman hukassa ja koira enemmän tai vähemmän tuijottaa minua juostessa, mutta eiköhän siitä jotakin tule. Eniten huolettaa tällä hetkellä se, miten se suostuu juoksemaan toisten koirien lähellä ärisemättä niille.

Käytin poikia tällä viikolla myös ihan näyttelytreeneissä. Toinen odotti autossa kun toisen kanssa hihhuloin ulkona. Wäinö yllätti positiivisesti kun antoi tutkia itsensä aivan ongelmitta ja tervehti toista ohjaajaa ihan vapaaehtoisesti. Vein sen vieläpä suoraan keskelle hulinaa ja Wilhokin oli toisessa kädessä hihnassa. Hampaiden tutkimisessa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka aivan vieras ihminen niitä ensimmäistä kertaaa katsoikin. Wäinön kanssa onnistui myös juosta ainakin tutun koiran vierellä mainiosti. Muutaman kerran se murahteli ympärillä oleville koirille, mutta nopeasti sain sen huomion takaisin itseeni. Ja todellakin kaikki negatiivinen jäi vain pieniksi murahduksiksi/haukahduksiksi, eikä se saanut haukkukohtausta kertaakaan. Hienoa! Wäinöllä tosin oli kuonopanta näin ensi alkuun ja se aina vähentää sen riehumista jonkin verran. Nyt kun minulla oli molemmat koirat mukana, en kaivannut enää yhtään lisähaastetta iltaan. Seuraavan kerran sitten ilman ja ehkä uskallan kokeilla näyttelyhihnalla. Wilhon kanssa ei ollut ongelmaa, tietenkään. Se taas tuijotteli minua silmiin, mutta edelleen; se sallittakoon. Samalla tuli kätevästi molemmille koirille parkkihallissa kävelystä kokemusta sekä hissillä matkustamista. Joten olipa jännä ilta lopettaa tämä viikko!

Wäinö harjoittelee seisomista. Kuvaajan piti kyllä olla supernopea, että saatiin edes moinen otos, mutta pistetään tämä nyt harjoitteluun.

Wäinö jähmettyy aina kun sille puetaan jotain ylimääräistä, samaan tyyliin kuin kissat. Tässä tyylinäyte tapahtumasta.

Wilho ja viikonloppuluu