Takana on erittäin kiireinen viikko töiden puoleen. Olin tänä aamuna aivan rätti, poikki ja päälle vielä puhki kun raahauduin koirien kanssa aamulenkille ennen kotikisakoitosta. Ajattelin, että on kumminkin parempi juoksuttaa Wäiskistä turhimmat energiat pois ennen kuin edes yritän AVOn rataa sen kanssa. Eilisen treenin jälkeen oli kyllä hyvät fiilikset; koko treenien ajan se pysyi hanskassa eikä karkaillut yhtään minnekään. Liikkeet sillä on jo hallussa, mutta tuo energia pistää välillä sen tekemään ylimääräistä...
Rata oli yllättävän vaikea; hyppy, istu-seiso-kierrä koiran ympäri sekä ihan ensimmäisenä houkutus lyhimmillä väleillä mitä missään kisassa koskaan. Sen lisäksi osa kylteistä oli AIVAN kiinni radan reunoilla ja vielä valvoja ihan reunojen ulkopuolella eikä katsomokaan kauhean kaukana. Ajattelin, että joo, tästähän ei mitään tule, mutta toisaalta väsytti niin paljon, ettei oikein jaksanut kiinnostaa mahdollinen epäonnistuminen.
Wilhon kanssa lähdin sillä asenteella, että kunhan koiralla on kivaa enkä stressaa sitä liikaa, se on meille hyvä tulos. Se me sieltä saatiinkin. Wilho ei saanut Imatran kisoista tuttua stressikohtausta. Ehkä meidän tekeminen oli hieman laiskanpulskeaa, mutta hyvä mieli siitä jäi. Istu-seiso-kierrä koiran ympäri ei mennyt, mutta en alkanut uusimaan, ettei menisi pakka sekaisin. Seuraavan kerran uskallan ehkä hieman enemmän innostaa sitä, mutta vain hieman... Kommentteihin saatiin, että taitavaa ja rentoa tekemistä (+houkuttelevasta ohjauksesta - 5 pistettä, allekirjoitan tuon - houkuttelin aivan liikaa). Tulos pisteellisesti 78/100. Tulos henkisesti hyvä mieli molemmilla :)
Wäinön suoritustakaan en jännittänyt muuta kuin aivan alkuun, sillä hetkellä kun irrotin hihnaa. Houkutuksella se kävi katsomassa mitä mielenkiintoista sieltä mahtaa löytyä, mutta se ei rynnännyt aivan vieressä olleiden ratahenkilöiden luo, joten huokaisin hiljaa mielessäni helpotuksesta ja jatkettiin matkaa. Kehuin sitä koko ajan ja muistin toistaa käskyjä tarpeeksi ja hienosti se kuunteli; jopa hyppy meni mainiosti. Olisin voinut pari kylttiä, joissa itse mokailin, uusia, mutta ajattelin, että samoilla höyryillä eteenpäin, ettei vaan hyvä tekemisen rytmi ja meininki sotkeutuisi. Eikä se sotkeentunutkaan. Wäinö ei karannut kenenkään luo, se kuunteli ja teki kaiken pyydetyn, jopa seuraaminen oli hyvän napakkaa. Kommentteihin saatiin, että iloista menoa, muutama työtapaturma (viitaten siihen, että jätin uusimatta ja otin -10 pistettä niistä tehtävistä). Tulos pisteellisesti 0, mutta tulos henkisesti voittaja. Olen kamalan ylpeä Wäinöstä, tämä oli meille todellinen työvoitto.
Kannatti siis lähteä, on minulla vaan hienoja koiria <3
