Rotu: Mittelspitz
Väri: virallisesti valkoinen, oikeasti kirjava
Wilho KoiraNetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER39713/08&R=97.3
Wilho tuli ihastuttamaan elämääni 2008 ja on ensimmäinen oma koirani. Wilho on aivan mahtava ensikoiraksi ja yhdessä me ollaankin tutustuttu monenlaiseen koiraharrastukseen. Pääasiassa me kuitenkin lenkkeillään ahkerasti ja pitkät lenkit ja yhdessä tekeminen ovatkin Wilhon lempijuttuja. Luonteeltaan Wilho oli varsinkin nuorena herkkä ja arka monessa asiassa, mutta "vanhemmiten" on rohkaistunut hieman. Sen verran suuri maailma pientä koiraa kuitenkin pelottaa, että esim. pimeällä lenkkeillessä Wilho roikkuu aivan jaloissa, jotta ei varmasti jäisi yksin. Wilho on kuitenkin valoisa luonne ja sillä on aivan omanlaisensa huumorintaju. Pieni Suuri Persoona.Wilhoa etevämpää temppukoiraa on vaikea hakea, on se vaan niin fiksu! Mutta ennen kaikkea:
Wilho on paras ystävä, jonka ihminen voi saada.
Kasvattaja:
Marja-Leena Kääpä, Kennel Mahti vahdin
Miksi mittelspitz?
Ajatus koko koiran hankkimisestahan lähti Ruotsissa ollessani, katsellessani pellolla leikkivää miestä ja tämän metsästyskoiraa. Siinä kävi mielessä, vaikka en koskaan koiraihminen muka ollut ollutkaan, että tuollaisen kumppanin minäkin tarvitsisin itselleni. Siitä se ajatus sitten lähti - vuoden verran kyllä pohdin, että mitä kaikkea siihen tarvitaan ja mitä vaaditaan ja suoraan sanoen vielä silloinkin kun Wilhon hain, olin ihan epävarma, että mitenkään osaisin sen kanssa elää. Tavasin etukäteen suuren kasan koirakirjoja, mutta silti minulle oli epäselvää, että miten se homma käytännössä oikeasti onnistuu :) Onneksi Wilho tuli näissä jutuissa paljon vastaan ja on omalla nerokkuudellaan luovinut meistä ihan kunnon tiimin. Koirat ovat tuoneet elämääni niin paljon positiivista sisältöä, että nyt koiraton elämä tuntuisi rangaistukselta ja lähinnä mietin, että miten tämä ei aiemmin tullut mieleen?!
Mittelin valitsin ekaksi koirakseni ihan perinteisesti netissä eri rotuja selaamalla, eihän minulla ollut rotujen kirjosta ennakkoon mitään tietoa. Selvää oli, että kerrostaloon tulevan koiran tulee olla pieni, mutta mielellään sellainen, joka jaksaa lenkkeillä kanssani. Pieni koko takasi myös sen, että sitä oli opiskelijan helpompi viedä julkisiin kulkuneuvoihin jne. Mitään ihan minirotua en kumminkaan halunnut. Halusin myös nopeasti oppivan ja omistajaansa kiintyvän otuksen, mielellään yhden ihmisen koiran. Metsästyskoiraa, toisin sanoen riistaviettistä koiraa, en halunnut, mutta pystykorvat ovat aina miellyttäneet minua ulkonäöllisesti, joten ei ole mikään ihme, että ihastuin mitteliin heti kun sellaisen kuvan bongasin. Siinä yhdistyi kaikki toivotut ominaisuudet! Pitkään mietin japaninpystykorvan ja mittelin välillä, mutta mittelin valkkasin näistä kahdesta, koska kertoman mukaan ne ovat helpompia ja pehmeämpiä. Haukkuminen mietitytti, mutta siinä suhteessa minulla joko kävi tuuri tai osasin opettaa sen kerrostalossa hiljaiseksi? Joka tapauksessa yksin ollessaan Wilho oli hiljainen koira (Wäinön tulon jälkeen tarina onkin hieman eri, mutta niin on asuntokin).
