Pentukoululainen

Päästiin Rutun kanssa viimein aloittamaan pentueskari ja kivaa hommaahan se oli. Olin varautunut siihen, että Ruttu on kovinkin arka ensimmäisellä kerralla, mutta mitä vielä! Ympäristö kiinnosti sitä kovasti kyllä, mutta jaksoi se keskittyäkin. Alkuun pennuilla oli leikki hetki, mutta toinen paikalla ollut iso pentu ei oikein Rutusta jaksanut kiinnostua, tai oikeastaan ihan päinvastoin eli murahteli ja haukahteli Rutulle. Ruttu nosti kyllä niskakarvat pystyyn, mutta väisti tilannetta mahdollisimman paljon. Paikalla oli myös kaksi pienempää pentua, mutta niiden kanssa Ruttu vain haisteli, leikkiin en uskaltanut päästää valtavan kokoeron takia - Ruttu maanantaisessa mittauksessa 22 kg!

Yllättävää kyllä Ruttu jaksoi myös keskittyä tekemiseen ja aloittelimmekin naksuttimen ehdollistamista sekä käsikosketusta. Istuminen sujui hienosti myös tässä ympäristössä. Siinä onkin meille viikoksi harjoiteltavaa. Eilen tosin hylättiin kaikki semmoinen ja lähdettiin pentutreffeille toisen bullmastiffin kanssa. Ruttu sai kivat painit aikaan, mutta mukana olleella Wäinöllä keitätti hieman yli... Se yritti astua vierasta pentua koko ajan, joten minun oli pakko pitää se hihnassa. Wilho sen sijaan olisi jopa vieraan kanssa leikkinyt, mutta kun painiva kaksikko jyräsi sen, se antoi kovaäänistä palautetta käytöstavoista - Rutulle :D

Olin siis kaiken kaikkiaan tyytyväinen pentukurssin antiin ja saatiinpa sieltä tulijaisiksikin vaikka mitä, mm. reppu koiratavaroille sekä 15 kg Royal Canin - ruokaa, nameja ja pussi koulutusnameille. Namit syötin lukukoirassa Wilholle, jolla olikin neljä lukijaa. Kaikki lukivat yli aikansa eikä tauoille jäänyt aikaa, mutta Wilho keskittyi erinomaisesti. Lukukoirakausi lähenee loppuaan ja meillä on enää kaksi kertaa jäljellä ennen kesälomaa. Voimme siis keskittyä tuleviin rally-tokokisoihin täysillä. Wilholla on paljon intoa, mutta kestoa ei vielä riittävästi suorittamaan kokonainen voittajarata. Kisat ovat jo parin viikon päästä, joten niihin mennään ilman tavoitteita - siis oikeasti. Toista kertaa en intoa pilaa, sen olen päättänyt eli humputellaan sitten jos näyttää, että mitään ei hommasta ala tulla. Liikkeet on hallussa, oikealla seuraten oikealle kääntymisessä on vielä petrattavaa.

Wäinö on niin ikään ilmoitettu samaisiin kotikisoihin ja siinä sitä vasta vaiheessa ollaankin. Luopumista ollaan harjoiteltu jonkin verran, että selvittäisiin houkutuksesta. Listalla on myös liikkeellelähdön hetki, eli juuri se hetki kun Wäinö karkaa jos karkaa. Suunnitelma kisapäivään on jo olemassa: Wäinö käy lenkillä heti aamusta, tekee kahden lelun leikin, lepää autossa alokasluokan ajan ja ottaa luopumisharjoituksia juuri ennen omaa vuoroaan. Tällä mennään, varoivaisesti toivon, että se pysyy hanskassa ja saataisiin viimein se ensimmäinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta.

Kuulumisten kertaus ja ihana kevät

Blogin päivitys taas jää, tekemistä on ollut, kerrottavaa olisi vaikka millä mitalla, mutta väsy iskee... Lomaviikkokin oli ja meni ja sen aikana puuhailtiin paljon koirien kanssa, itse kylläkin hyvin rauhalliseen tahtiin liikkuen sillä flunssa ei vieläkään täysin päästänyt otteestaan.

Loma aloitettiin Rutun kanssa tutustumalla bostoninterrieri Vitoon, joka ottikin pojan iloisen innokkaasti vastaan. Alkujärkytys oli tällä kertaa hyvin lyhyt ja Ruttu intoutui leikkiin ihan kunnolla - jopa niin kunnolla, että venäytti hieman jalkaansa. Mitään sen kummempaa ei kumminkaan sattunut ja pienellä levolla jalka oli taas entistä ehompi. Rutun päivää järkytettiin myös lähtemällä kaikkien poikien kanssa maalle vanhempieni luo. Wilho ja Wäinö olivat tietysti tuttuun tapaan innoissaan, mutta niin oli Ruttukin; se otti ympäristön heti omakseen. Nukkumisesta ei alkuun meinannut tulla mitään, mutta tarpeeksi väsyneenä sillekin oli lopulta annettava periksi. Jäimme ihan yöksi ja yö sujui niin ikään hyvin, vaikka oltiin vieraassa paikassa. Kaipa Ruttu tajusi toisista koirista ja minusta, että tämä on kiva paikka.

Toinen ruttunaama oli Rutulle mieluinen kaveri - ja toisinpäin. Leikki yltyi välillä niin, että Vito kävi tauolla portin takana, mutta hienosti tämä kaksikko tuli toimeen.

Se hetki kun on vain luovutettava. Tokmannilta löytyi uusi peti ja hinta harmitti alkuun hieman. Tästä pedistä tosin voi pyyhkäistä lian rätillä pois helposti ja se on silti pörröinen ja pehmeä. Näitä lisää!

Söpöstelyä <3

Ruttu sai myös ensimmäiset rokutuksensa. Itse piikkiä se ei edes huomannut, mutta hampaiden katsominen oli siitä epäilyttävää. Se taisi tulkita sen leikiksi, mutta eläinlääkäri oli hieman eri mieltä. Lisään listalle tuon hampaiden katsomisen opettelun, unohtui kokonaan... Kynsiä sentään ollaan leikattu eikä siinä ole hankaluutta - namin kanssa sujuu oikein mallikkaasti.

Ruttu on päässyt myös käymään hallilla pariin otteeseen. Molemmilla kerroilla se on ollut hieman arka, mutta saanut paljon silittelyjä osakseen, joista se on sitten rohkaistunut ja ottanutkin kaikki irti. Se jopa leikki lelulla hieman, mikä on erityisen rohkaisevaa. Olen järjestänyt sille pentutreffejä muutamaan otteeseen ja niistä on tullut onnistuneita kokemuksia. Tapasimme mm. venäjän spanielin ja toisen bullmastiffipupsin. Molempien kanssa Ruttu koitti leikkiä. Kaverit eivät niin innostuneet, mutta olivat kuitenkin ystävällisiä ja Rutun kokemus koirista pääsi karttumaan taas muutaman koiran verran.

Wilho on ehtinyt käydä niin rallytreeneissä kuin lukukoirailemassakin. Lukukoirailuun ollaan saatu kivaa rutiinia ja rauhoittuminen paikan päällä on lähes välitöntä. Wilho on myös erittäin innoissaan menossa työpaikalleen ja sekös se vasta onkin mukavaa! Jossakin ollaan onnistuttu! Viime viikolla Wilho näytti aralle lukujalle jopa paljon temppuja, mutta rauhoittui heti kun lukeminen alkoi, vaikka temput selvästi kiihdyttivät sitä. Voiko parempaa tulosta edes haluta? Rallyssä taas koitettiin rataa oikealla puolella, mutta menin ahnehtimaan liian pitkää pätkää ja se kyllä kostautui - jätättäminen oli välitöntä. Sitä korjattiin seuraavissa treeneissä ja saatiinkin motivaatio pysymään hienosti. Kisoihin tullaan menemään kuitenkin puhtaasti tämä on hauskaa asenteella, tuloksesta viis! Sanoin vetämälleni ryhmälle, että motivaatio on kaikista tärkeintä, yritän muistaa sen itsekin.

Lukukoira valmiina hommiin!

Wäinössä näkyy treenaamattomuus. Se karkailee eikä jaksa keskittyä ja meillä onkin jonkin verran työtä, että saadaan se kisakuntoon. Pentu on tietenkin vienyt niin suuren osan energiaa, että ihmekkös tuo, mutta tosiasia on, ettei meillä tällä tavalla ole mitään mahdollisuutta hyväksyttyyn tulokseen. Jostain on siis aikaa ja energiaa kaivettava - siis pääsiäisen jälkeen, koska pojat on varattu sinne minilomalle. Se tosin tekee Wäinölle varmasti hyvää, pääsee pois Rutun hampaiden alta ainakin hetkeksi.

Viikonloppuna nautittiin hankiaisista, auringosta ja parantuneesta terveydestä! Ai että oli hienoa viimein jaksaa tehdä asioita! Kevät <3

Jee! Juostaan!

Joo, juostaan! Vaan kaikki jalat tuntuu olevan keskenään eri mieltä suunnasta...

Pentutreffeillä Nasu hyppääkuvaan.

Wilhoa ei toisten namit kiinnosta, mutta Rutulle maistuu.

Totuttelua

Ruttu reipastuu hetki hetkeltä. Tuntuu, että joka kerta kun se herää uniltaan, se on rohkeampi kuin käydessään nukkumaan! Tällä hetkellä iltavimmat ovat aikamoisia: toisia koiria pitää härkkiä, vaikka ne kuinka murahtelisivat. Herra louskuttaa niille ja käy välillä näykkäisemässä varsinkin Wilhoa karvoista. Ei auta, vaikka se saa murinaa ja luimistelua osakseen. Tultiin siihen tulokseen, että vaikka tällä hetkellä suojellaan pentua muilta, tilanne saattaa muuttua päälaelleen eikä siihen välttämättä mene kauaakaan…

Neljän koiran huolehtimisessa on omat juttunsa. Neljäs ei todellakaan mene siinä missä kolme, ei ainakaan kun yksi on tavoille opetettava kakara. Kävin yksin koko porukan kanssa metsässä ihan pienellä kävelyllä ja totesin, että lienee paras hoitaa tämä toistaiseksi kahdessa erässä. Kaikki sinällään meni ihan ok, mutta tuntui, että silmät sai olla selässäkin, joten rentous oli hommasta kaukana. Eli ehkä mennään jatkossa niin, että pentua opetan erikseen tavoille (korkeintaan otan Darran mukaan) ja pojat lenkitän omalla lenkillään.

Ruttu muistuttaa enemmän Wilhoa pentuna kuin Wäinöä. Wilhohan oli aikamoinen ilkiö ja tämä tulokas tuntuu taistelevan tittelistä ihan tosissaan. Kyytiä saa muiden koirien ja minun lisäksi myös huonekalut, kengät, johdot, you name it! Suuntaan huomiota parhaani mukaan sallittuihin asioihin ja ollaan alettu opettelemaan malttia ja odottamista. Ruokakupin ääressä on jo istuttava niin kuin muidenkin koirien. Ruuanjako alkaa jo sujua, eikä pentu hyökkää enää toisten kupeille.

Wilho sai omaa aikaa kun käytiin lukukoirailemassa. Liekö siitä kiinni vai rutiinin löytymisestä hommaan, Wilho oli tällä kertaa normaalia rauhallisempi, vaikka meillä oli kolme lukijaa ja kaikki lukivat 20 minuuttia. Joka tapauksessa olin erittäin tyytyväinen ja meillä oli oikein onnistunut työpäivä 😊 Olen ollut kipeänä ja pentuun on mennyt kaikki likenevä energia. Ajattelin, että pakko saada pojille jotain tekemistä tai kohta ne hyppivät seinille. Kävin siis vielä lukukoirailun päälle poikien  kanssa lenkillä ja heittelin Wäinölle keppiä lumihankeen, jotta se saisi edes vähän purettua paineita. Lenkki tosin jäi lyhyeksi, koska oma olo oli niin heikko.

Ilmeisesti kuitenkin paineita oli purettu riittävästi sillä Wäinö vaikutti seuraavana aamuna rauhalliselta. Minulla oli edelleen kipeä olo, joten lenkki vaihtui kahvitteluhetkeksi kaverin luona, jonne otin Wäinön mukaan leikkimään porokoira Lakun kanssa. Omaksi yllätyksekseni koirat todellakin leikkivät! Alussa niillä oli pieni välien selvittely, mutta todella mitätön. Se väsytti Wäiskiä kivasti ja saipahan sekin ns. oman hetken kun oli ainoana koiran mukana.

Perjantain treeneihin ei päästy, koska olin vieläkin liian kipeä. Se harmitti ihan toden teolla, varsinkin kun tiedän, että seuraavien viikkojenkin osallistumisen kanssa on vähän niin ja näin. Pääsin Wäinön kanssa Kuopion rallykisoihin tämän kuun lopussa ja harjoiteltavaa olisi, mutta minkä teet. Käydään kokeilemassa. Onneksi kisoja on tulossa lähiseuduille kevään aikana jopa runsaasti! Wilhon kanssa tuntuu, että olemme viimein valmiit korkkaamaan voittajan. Olin haaveillut pääseväni mitteleiden rally-tokonrotumestaruus kisoihin tänä vuonna, mutta ne ovat jo toukokuun lopulla ja kun on kaiken maailman pentukurssia tulossa, taidan vielä jättää ne väliin. Ehkä ensi vuonna!