Kesäloman päätteeksi suuntasimme Wäinön ja kaverini sekä hänen koiransa Lakun kanssa Krista Karhun rally-toko koulutukseen Sieviin. Matkaa tuli, mutta kylläpä kannatti! Voin ehdottomasti suositella muillekin tätä kouluttajaa, meille jäi niiiiin paljon käteen tästä reissusta.
Meidän henkilökohtainen koulutus Wäinön kanssa painottui molempina päivinä enemmänkin haukkumisen karsimiseen. Ihan ekana meille todettiin, että "Joo-o, hyvin on koirasi saanut sinut koulutettua. Nami tulee haukkumisesta". Mi... No niinpäs tekeekin! Olin jotenkin juuttunut siihen kohtaan missä syötän Wäinön hiljaiseksi, enemmän kuin koulutan sitä olemaan haukkumatta. Fiksu koirani oli sitten ottanut ohjat käsiinsä ja haukkui itselleen namin. Melkein purskahdin nauruun tästä huomiosta; tuntui jotenkin niin itsestäänselvältä. Miten se onkaan jäänyt huomaamatta! Noh, namiautomaatin ajat ovat nyt sitten ohi. Ei voi kun jälleen kerran ihmetellä miten fiksu buhund osaa olla. Nyt ollaan yritetty toteuttaa uudenlaista taktiikkaa ja vaatia hiljaaolo - myös autojen kanssa. Olenkin ollut jopa häkeltynyt miten hyvin meillä on mennyt, Wäinö ei herpaannu autoista läheskään niin pahasti kuin olin kuvitellut. Minun ei siis tarvitse yrittää syöttää sitä hiljaiseksi enää (ehkä tosi vaikeissa paikoissa, mutta ei esim. normaalilla kävelyllä jalankulkuväylää pitkin). Kriteerien nosto tässäkin siis paikallaan...
Lauantaina harmitti, etten tuonut toiselle päivälle Wilhoa mukaan.
Jos koskaan päästään enää vastaavaan koulutukseen niin Wilho lähtee
ehdottomasti oppiin! Sain kyllä myös Wilhoa ajatellen paljon hyviä
vinkkejä seuraamalla muiden suorituksia. Sen oivaltaminen, että koiralta
voi VAATIA sen osaamia asioita oli toinen mullistava oppi minulle. Olen
toiminut myös Wilholle namiautomaattina ja sillä aiheuttanut meidän
suoritusten innottomuuden - miksi se työskentelisi minulle kun se saa
palkan luuhailusta? Aloinkin heti kotiin päästyäni tarkentaa kriteeriä
ja pidin huolen etten palkannut puolisuorituksista ja johan alkoi tulla
poikaan vauhtia ja kiinnostusta! Voi pojat, miten ne onkaan minua
vedättäneet :D
Wäinön seuraamiseen saatiin myös hyviä
neuvoja. Aloitimme ihan perusasennon ja kontaktin harjoittelulla ja
etenimme siitä kahden askeleen seuraamisiin. Tarkastimme palkan suunnan,
eli nami tulee aina ohjaajan katseesta päin. Tämä onkin ollut hyvä
neuvo, seuraamisesta saa paljon tiiviimpää.Minulle piirrettiin maahan
viiva, jota seurata, koska olin huomaamattani ottanut askeleita koiraa
kohti. Tämä auttoi itseasiassa paljon siihen, että Wäinö ei
automaattisesti hypi minun ohi. Sen ei tarvitse enää väistää minua kun
rynnin sen päälle... Voih, perusjuttua, perusjuttua...
LUOPUMINEN
oli myös kova sana, molempien koirien kanssa. Tämän opettelua ollaan
tehty kotona aika paljon, koska sillä on vaikutusta niin moneen asiaan.
Wäinön houkutus-ongelman ratkaisussa luopuminen on kyllä avainsana -
komentamalla minä en sitä saa niitä ohittamaan. Wilhollakin tässä on
yllättäen paljon tekemistä. Wilhon on todella vaikea käsittää, että ei
voi vain kävellä pois paikalta vaan jotakin, mikä on ihan nenässä
kiinni, ei vain saa ottaa. Wäinön kanssa teen harjoituksia niin, että
kun se luopuu, annan luvan ottaa sen namin mikä minulla oli kädessä.
Wilholle helpotan vielä asiaa niin, että annan namin toisesta kädestä.
Pikkukoiraa suorastaan kiukuttaa nämä harjoitukset. Sen ilmeitä on kyllä
hauska katsella :D Wäinön haasteeksi nousee varmasti pallot. Namista se
luopuu, mutta pallosta... Ei vielä ;)
MOTIVAATIO oli
toinen iso puheenaihe ja juuri se syy miksi kurssille alun perin
halusinkin. Kaikista treeneistä noin puolet tulisi olla motivaation
nostattamista, tehdään ns. turhia, mutta hauskoja temppuja, seuraamisen
harjoittelu on yllättävää, ei anneta koiran ennakoida jne. Juttuja mitä
ollaan tehtykin. Suurin motivaaton nostattaja Wilhon kanssa on kumminkin
ollut VAATIMINEN. Kun se osaa, siltä pitää vaatia, ei saa antaa
lusmuilla.
Saatiin myös vinkkejä miten ja mitä treenata
yllä olevien perusjuttujen lisäksi. Olemme treenanneet pitkää rataa ja
se on syönyt tarkkuutta sekä intoa meidän suorituksista. Muutamia
asioita, joita listasin omaan treenisuunnitelmaani:
- Lyhyet seuraamiset
- Kyltti-seuraaminen-kyltti-vapaa -kaavalla treenejä, ei pidempiä pätkiä
- Kyltillä ei palkkaa, palkatan vain kylttien välissä. Kylttien suoritus harjoitellaan ilman telineitä
-
Opetetaan koiralle, että kylteistä ei tarvitse välittää. Toisinaan
rakennetaan rata, mutta ei pysähdytä ollenkaan kylteille ja palkka
kylttien välissä seuraamisesta. Näin koira ei stemppaa vain kylteillä
vaan seuraaminen on sille yhtä tärkeää ja se pysyy kuulolla
-
Teetä yllätäviä asioita, esim. käske koira edessä ollessa maahan kun se
automaattisesti menisikin istumaan. Koira pysyy kuulolla paremmin kun ei
tiedä mitä odottaa
Lista mitä pitäisi ja mitä voisi
tehdä jatkuu vaan... Muutaman viikon päästä meillä on kisatkin, mikä
vähän harmittaa - nyt olisi treeni-into päällä ja haluaisin rauhassa
kokeilla mihin tämä tie vie. Mutta kotikisat, meni miten meni. Tällä
välin yritän treenata suunnitelmallisesti ja ahkerasti... Näkis vaan :D
Muutenkin reissu oli erittäin onnistunut ja Wäinö sai pitkästä aikaa rallata toisen buhundin - edelleen ihastuttavan Keiju-neitokaisen - kanssa :) Oltiinpa muuten kerrankin jossain, jossa en kuullut kertaakaan lausetta "Minkä rotuinen tuo sinun koira on? - Ai buhund, en oo koskaan kuullukaan, mikä se on?" Ja pakko vielä kehua miten mukavaa porukkaa oli ja erinomaiset järjestelyt Sievin kennelkerholta! Harvoin missään tilaisuudessa on niin rento ja tervetullut meininkin. Edes sade ei pilannut tunnelmaa :)
|
Keiju edellä, Wäinö perässä. |
|
Mutaiset buhundit - onneksi muta karisi pois kuivuttuaan :) |
|
Mikäs se...? - ai buhundhan sekin on! |