torstai 13. elokuuta 2015

Ohjaaja koulutuksessa

Kesäloman päätteeksi suuntasimme Wäinön ja kaverini sekä hänen koiransa Lakun kanssa Krista Karhun rally-toko koulutukseen Sieviin. Matkaa tuli, mutta kylläpä kannatti! Voin ehdottomasti suositella muillekin tätä kouluttajaa, meille jäi niiiiin paljon käteen tästä reissusta.

Meidän henkilökohtainen koulutus Wäinön kanssa painottui molempina päivinä enemmänkin haukkumisen karsimiseen. Ihan ekana meille todettiin, että "Joo-o, hyvin on koirasi saanut sinut koulutettua. Nami tulee haukkumisesta". Mi... No niinpäs tekeekin! Olin jotenkin juuttunut siihen kohtaan missä syötän Wäinön hiljaiseksi, enemmän kuin koulutan sitä olemaan haukkumatta. Fiksu koirani oli sitten ottanut ohjat käsiinsä ja haukkui itselleen namin. Melkein purskahdin nauruun tästä huomiosta; tuntui jotenkin niin itsestäänselvältä. Miten se onkaan jäänyt huomaamatta! Noh, namiautomaatin ajat ovat nyt sitten ohi. Ei voi kun jälleen kerran ihmetellä miten fiksu buhund osaa olla. Nyt ollaan yritetty toteuttaa uudenlaista taktiikkaa ja vaatia hiljaaolo - myös autojen kanssa. Olenkin ollut jopa häkeltynyt miten hyvin meillä on mennyt, Wäinö ei herpaannu autoista läheskään niin pahasti kuin olin kuvitellut. Minun ei siis tarvitse yrittää syöttää sitä hiljaiseksi enää (ehkä tosi vaikeissa paikoissa, mutta ei esim. normaalilla kävelyllä jalankulkuväylää pitkin). Kriteerien nosto tässäkin siis paikallaan...

Lauantaina harmitti, etten tuonut toiselle päivälle Wilhoa mukaan. Jos koskaan päästään enää vastaavaan koulutukseen niin Wilho lähtee ehdottomasti oppiin! Sain kyllä myös Wilhoa ajatellen paljon hyviä vinkkejä seuraamalla muiden suorituksia. Sen oivaltaminen, että koiralta voi VAATIA sen osaamia asioita oli toinen mullistava oppi minulle. Olen toiminut myös Wilholle namiautomaattina ja sillä aiheuttanut meidän suoritusten innottomuuden - miksi se työskentelisi minulle kun se saa palkan luuhailusta? Aloinkin heti kotiin päästyäni tarkentaa kriteeriä ja pidin huolen etten palkannut puolisuorituksista ja johan alkoi tulla poikaan vauhtia ja kiinnostusta! Voi pojat, miten ne onkaan minua vedättäneet :D

Wäinön seuraamiseen saatiin myös hyviä neuvoja. Aloitimme ihan perusasennon ja kontaktin harjoittelulla ja etenimme siitä kahden askeleen seuraamisiin. Tarkastimme palkan suunnan, eli nami tulee aina ohjaajan katseesta päin. Tämä onkin ollut hyvä neuvo, seuraamisesta saa paljon tiiviimpää.Minulle piirrettiin maahan viiva, jota seurata, koska olin huomaamattani ottanut askeleita koiraa kohti. Tämä auttoi itseasiassa paljon siihen, että Wäinö ei automaattisesti hypi minun ohi. Sen ei tarvitse enää väistää minua kun rynnin sen päälle... Voih, perusjuttua, perusjuttua...

LUOPUMINEN oli myös kova sana, molempien koirien kanssa. Tämän opettelua ollaan tehty kotona aika paljon, koska sillä on vaikutusta niin moneen asiaan. Wäinön houkutus-ongelman ratkaisussa luopuminen on kyllä avainsana - komentamalla minä en sitä saa niitä ohittamaan. Wilhollakin tässä on yllättäen paljon tekemistä. Wilhon on todella vaikea käsittää, että ei voi vain kävellä pois paikalta vaan jotakin, mikä on ihan nenässä kiinni, ei vain saa ottaa. Wäinön kanssa teen harjoituksia niin, että kun se luopuu, annan luvan ottaa sen namin mikä minulla oli kädessä. Wilholle helpotan vielä asiaa niin, että annan namin toisesta kädestä. Pikkukoiraa suorastaan kiukuttaa nämä harjoitukset. Sen ilmeitä on kyllä hauska katsella :D Wäinön haasteeksi nousee varmasti pallot. Namista se luopuu, mutta pallosta... Ei vielä ;)

MOTIVAATIO oli toinen iso puheenaihe ja juuri se syy miksi kurssille alun perin halusinkin. Kaikista treeneistä noin puolet tulisi olla motivaation nostattamista, tehdään ns. turhia, mutta hauskoja temppuja, seuraamisen harjoittelu on yllättävää, ei anneta koiran ennakoida jne. Juttuja mitä ollaan tehtykin. Suurin motivaaton nostattaja Wilhon kanssa on kumminkin ollut VAATIMINEN. Kun se osaa, siltä pitää vaatia, ei saa antaa lusmuilla.

Saatiin myös vinkkejä miten ja mitä treenata yllä olevien perusjuttujen lisäksi. Olemme treenanneet pitkää rataa ja se on syönyt tarkkuutta sekä intoa meidän suorituksista. Muutamia asioita, joita listasin omaan treenisuunnitelmaani:
- Lyhyet seuraamiset
- Kyltti-seuraaminen-kyltti-vapaa -kaavalla treenejä, ei pidempiä pätkiä
- Kyltillä ei palkkaa, palkatan vain kylttien välissä. Kylttien suoritus harjoitellaan ilman telineitä
- Opetetaan koiralle, että kylteistä ei tarvitse välittää. Toisinaan rakennetaan rata, mutta ei pysähdytä ollenkaan kylteille ja palkka kylttien välissä seuraamisesta. Näin koira ei stemppaa vain kylteillä vaan seuraaminen on sille yhtä tärkeää ja se pysyy kuulolla
- Teetä yllätäviä asioita, esim. käske koira edessä ollessa maahan kun se automaattisesti menisikin istumaan. Koira pysyy kuulolla paremmin kun ei tiedä mitä odottaa

Lista mitä pitäisi ja mitä voisi tehdä jatkuu vaan... Muutaman viikon päästä meillä on kisatkin, mikä vähän harmittaa - nyt olisi treeni-into päällä ja haluaisin rauhassa kokeilla mihin tämä tie vie. Mutta kotikisat, meni miten meni. Tällä välin yritän treenata suunnitelmallisesti ja ahkerasti... Näkis vaan :D

Muutenkin reissu oli erittäin onnistunut ja Wäinö sai pitkästä aikaa rallata toisen buhundin - edelleen ihastuttavan Keiju-neitokaisen - kanssa :) Oltiinpa muuten kerrankin jossain, jossa en kuullut kertaakaan lausetta "Minkä rotuinen tuo sinun koira on? - Ai buhund, en oo koskaan kuullukaan, mikä se on?" Ja pakko vielä kehua miten mukavaa porukkaa oli ja erinomaiset järjestelyt Sievin kennelkerholta! Harvoin missään tilaisuudessa on niin rento ja tervetullut meininkin. Edes sade ei pilannut tunnelmaa :)


Keiju edellä, Wäinö perässä.

Mutaiset buhundit - onneksi muta karisi pois kuivuttuaan :)

Mikäs se...? - ai buhundhan sekin on!



1 kommentti:

  1. Kiva kirjoitus! :) Joo vaatii kyllä hommaa nää mitä tuolla kuultiin :D Munki pitäis noita välejä palkata.

    VastaaPoista