Koirahierontaharjoitukset jatkuivat kotiopettelulla. Ainakin koirilla on mukavaa kun niitä vanttuutetaan ja möyhitäänoikein perusteellisesti :) Turbo tykkää toiminnasta ilmeisesti niin paljon, että sillä aikaa kun hieroin Darran ja Wilhon, se tuli odottamaan omaa vuoroaan viereen. Yleensähän se tyytyy vain seuraamaan tapahtumia sivummalta. Viime viikon kurssi oli sille kyllä tähtiaikaa kun se sai toimia myös esimerkkikoirana muille. Kun sitä siihen päälle vielä kehuttiin, se ei oikein meinannut pysyä nahoissaan vaan kävi nuolemassa lähimpien ihmisten naamat ja olisi varmaan kiertänyt koko ringin, mutta sain onneksi estettyä... Onneksi sattui ottamaan ensimmäiseksi kohteekseen mastiffi-ihmisen, joten kuolan määrä ei tullut järkytyksenä...

Wäinö ei vielä oikein rentoudu hieronnassa, se kaipaisi toimintaa. Päähieronta tästä poikkeuksena. Se tuntuu rauhoittavan sitä ja Wäinö ummistaakin silmiään kun sen päätä hierotaan vaikka muuten se olisi joko nuolemassa minua tai yrittäisi kieriä selälleen. Tai karkaamassa muualle... Wilhon hieronta onkin sitten eritavalla haasteellista. Ensinnäkin se on niin pieni! Ja toisekseen sillä on niin paljon karvaa, ettei siitä meinaa saada minkäänlaista otetta. Tulee aina unohdettua miten pieni se todellisuudessa onkaan, karvat kumminkin luovat illuusion puolta suuremmasta koirasta kuin mitä se todellisuudessa on. Nyt kun vielä olen saanut sitä laihdutettua hieman (se oli tässä välillä aika punkero...), korostuu se tosiasia, että ei se kyllä kovin suuren suuri ole kuin mieleltään :)

Wäinö on tarkoitus viedä ihkaekoihin mätsäreihin tässä kuussa. Tätä varten on sitten aloitettu harjoittelemaan asiaankuuluvasti (käytöstapoja). Seisominen on hieman hukassa ja koira enemmän tai vähemmän tuijottaa minua juostessa, mutta eiköhän siitä jotakin tule. Eniten huolettaa tällä hetkellä se, miten se suostuu juoksemaan toisten koirien lähellä ärisemättä niille.

Käytin poikia tällä viikolla myös ihan näyttelytreeneissä. Toinen odotti autossa kun toisen kanssa hihhuloin ulkona. Wäinö yllätti positiivisesti kun antoi tutkia itsensä aivan ongelmitta ja tervehti toista ohjaajaa ihan vapaaehtoisesti. Vein sen vieläpä suoraan keskelle hulinaa ja Wilhokin oli toisessa kädessä hihnassa. Hampaiden tutkimisessa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka aivan vieras ihminen niitä ensimmäistä kertaaa katsoikin. Wäinön kanssa onnistui myös juosta ainakin tutun koiran vierellä mainiosti. Muutaman kerran se murahteli ympärillä oleville koirille, mutta nopeasti sain sen huomion takaisin itseeni. Ja todellakin kaikki negatiivinen jäi vain pieniksi murahduksiksi/haukahduksiksi, eikä se saanut haukkukohtausta kertaakaan. Hienoa! Wäinöllä tosin oli kuonopanta näin ensi alkuun ja se aina vähentää sen riehumista jonkin verran. Nyt kun minulla oli molemmat koirat mukana, en kaivannut enää yhtään lisähaastetta iltaan. Seuraavan kerran sitten ilman ja ehkä uskallan kokeilla näyttelyhihnalla. Wilhon kanssa ei ollut ongelmaa, tietenkään. Se taas tuijotteli minua silmiin, mutta edelleen; se sallittakoon. Samalla tuli kätevästi molemmille koirille parkkihallissa kävelystä kokemusta sekä hissillä matkustamista. Joten olipa jännä ilta lopettaa tämä viikko!

Wäinö harjoittelee seisomista. Kuvaajan piti kyllä olla supernopea, että saatiin edes moinen otos, mutta pistetään tämä nyt harjoitteluun.

Wäinö jähmettyy aina kun sille puetaan jotain ylimääräistä, samaan tyyliin kuin kissat. Tässä tyylinäyte tapahtumasta.

Wilho ja viikonloppuluu