Hieno Wäinö!

Wäinö etsimässä ja löytämässä jäniksen pesää, onneksi ei itse asukasta.

Pojat palailivat sitten lomilta, hyvin liikkuneina ja tyytyväisen oloisina. Nyt Wilhoa taas kinutaan hoitoon ja pakko kai se on antaa viikoksi siskon hoiviin. Wilho kyllä viihtyy, mutta minulle tulee ikävä! Onneksi poika on täällä kumminkin vielä ensi viikon. Pitää keksiä sille jotain erityistä yhteistä tekemistä, se on jäänyt taas vähän vähemmälle huomiolle.

Wäinön kanssa käytiin tänään mätsäreissä! Ja hienostihan se meni, paremmin kuin olisin osannut odottaa. Väkeä oli paljon ja tottakai niin ihmisiä kuin koiriakin laidasta laitaan. Halli, jossa tapahtuma pidettiin, oli tilava ja kaikui hieman, mikä sekin toi uuden kokemuksen koiralle. Pidin sillä varmuuden vuoksi kuonopannan näin ensimmäisellä kerralla, koska en voinut olla varma kuinka vahvasti se reagoi moiseen ympäristöön. Wäinön kanssa kun ei olla noin ruuhkaisessa paikassa vielä koskaan oltu (niin paitsi kerran Kuopion torilla, joskus muinoin pentuaikaan). Muutamia murahduksia liian lähelle tuleville koirille Wäinö päästi, mutta se reagoi heti kun pyysin sen huomion itseeni eikä jäänyt räkyttämään kellekään. Lisäksi se päästi toiset koirat yllättävän läheltä ohi ja välillä pystyin jopa seuraamaan muuta meininkiä. Kuulutukset ja neuvot, joita paikalla jaettiin, menivät minulta kyllä ihan ohi, mutta nokkelana tyttönä bongasin samalla numerolla olevan koirakon ja stalkattiin heitä sitten, jotta tiedettiin milloin oli meidän vuoro mennä kehään :D

Itse kehässä Wäinö oli erittäin hienosti ja antoi tuomarin kopeloida itsensä ilman mukinoita. Seisomisessa meillä on vielä reilusti harjoiteltavaa, nyt sain sen namin kanssa jotenkin sujumaan. Se vaan meinaa aina istua... Ketähän lie tästä voi syyttää? Jep, eli ihan oma moka.Tuomari antoi meille sitten sinisen nauhan, mutta kommentoi, että koira käyttäytyi kauniisti. Hyvä, että ei jatkokehään päästykään, koira alkoi olla jo aika väsynyt, joten luultavasti oltaisiin lähdetty sieltä joka tapauksessa.

Wäinö on muutenkin ollut todella hienosti ja aikuismaisesti lomalta tulon jälkeen. Itseäni ilahduttaa ensinnäkin se miten hyvin se on ottanut vieraiden ihmisten kohtaamiset! Oikeastaan ne ovat menneet ihan ilman ongelmia viime kerroilla. Jopa yhden lapsen kanssa se on ollut tekemisissä eikä jaksanut olla kovinkaan kiinnostunut. Lapsiahan Wäinö ei siis ole juuri nähnyt ja olen stressannut, että miten se mahtaa ne ottaa. Ihan hyvin näköjään. Voih, kasvaako pojasta viimein aikuinen?