Puuhastelua

Viime aikoina on ollut niin hyvät säät, ettei paljoa ole koneella tullut istuttua :) Poikien kanssa ollaan lenkkeilty useamman tuntien lenkkejä päivässä monta kertaa viikossa, ihan vaan siksi, että on ollut kivaa! Mitään kovin "järkevää" ei olla saatu aikaan, mutta ei ole ollut väliksikään. Ehtiihän tuota sitten toisessa elämässä.

Isotkin ovat lenkkeileet matkassa aina sopivan tilaisuuden tullen. Toissapäivänä käytiin koko konkkaronkka yli puolentoista tunnin metsälenkillä. Koirat juoksivat ihan innoissaan ja kävivät uimassakin ties missä mutalätäköissä, siis lähinnä Wäinö ja Turbo, meidän vesipedot. Wilho tyytyi vähän juomaan ja niin pääasiassa Darrakin, vaikka sopivasti lenkin lopuksi se sai itsensä uitettua jossakin turvelätäkössä. Kiva! Ei ollut ensimmäinen kerta kun olen mielessäni kiittänyt kodinhoitohuonetta ja sitä, että siitä pääsee suoraan kylppäriin. No mutta nyt on kumminkin puhtaita koiria kun saivat kaikki oikein shampoopesun! Wilhon turkki on nyt suorastaan silkkinen. Pitäisiköhän pestä sitä useammin...? Farkkumallin auto vielä niin pääsisi tuosta ainaisesta penkkien suojelusta ties millä hursteilla, jotka ei kumminkaan auta.

Turbo väsähti tuosta lenkistä kyllä jonkin verran. Illalla sen lihakset ilmeisesti olivat aika jumissa, koska se linkutti noustuaan nukkumasta ja linkutus jatkui vielä seuraavana aamunakin. Vanhuus ei tule yksin kai... Hieroin sitä vähän ja kaipa se auttoi, koska tänä aamuna se ei enää linkuttanut (ja selästä huomasi hyvin kipeän kohdan, joka säteili etujalkaan). Ajateltiin myös, että pitää alkaa ottaa Turbon kanssa rennommin. Lenkeillä se juoksee ihan innoissaan ylös ja alas mäkiä, mutta raskaalle vanhalle koiralle se ei varmaan ole enää kovin hyväksi. Ehkä nämä pidemmät lenkit saavat sitten sen osalta jäädä ja käydään jatkossa sellaisia lyhempiä lönkyttelyjä. Innoissaan se on aina lähdössä, mutta kyllähän siitä huomasi jossain vaiheessa, että puhti alkoi olla vähän vähissä. Ero viime kesään on ainakin minun silmiin huomattava.

Punkit ovat tulleet vaivaamaan meitäkin näillä kaikilla metsävaelluksillamme. YÖK. Viimeinen pisara oli perjantai aamuna kun yksi punkki kiipesi kylppärissä allasta ylös. Oli siis pakko suunnistaa apteekkiin etsimään pojille punkinkarkoituslääkettä. Wilholle olen tasan kerran sen elämässä moisen liuottimen laittanut niskaan ja pysyihän ne punkit poissa, mutta koirallekin tuli allerginen reaktio kyseisestä lääkkeestä, joka säikäytti minut niin pahasti, että siihen kerta annokseen se jäi. Wäinölle en koskaan ole mitään laittanutkaan. Valkosipulia olen syöttänyt ja luottanut sen voimaan, mutta tänä kesänä en enää uskaltanut jättää pelkästään sen varaan. Pannat ynnä muut ylimääräiset härpäkkeet tuntuvat minusta kovin hankalilta, joten sellaisia en kumminkaan halunnut. Apteekista valikoitui valikoiman suppeudesta johtuen eri lääkkeet; Wäinölle

Frontline ja Wilholle Effipro, joissa molemmissa on kuulemma sama vaikuttava aine. Isoille tilasin tuota Effiprota, koska se oli ainut lääke lähiapteekissamme, jossa on isompienkin koirien annostus saatavilla.

Wilho oksenteli jonkin aikaa lääkkeen saannin jälkeen, mutta en ole varma johtuiko se lääkkeestä vai kaikesta siitä ruohosta, jota herra on innolla ulkona popsinut. Molemmilla koirilla oli myös maha vähän sekaisin ja sen luulisin kyllä johtuvan lääkkeestä, koska mitään sen kummempaa syötävää ne eivät ole saaneet. Darralla en ole huomannut mitään oireita lääkkeestä. Turbon turkki on niiltä kohdilta, joihin lääke laitettiin, hieman tahmainen, mutta muuten ei oireita niissäkään näy. Turbo ehkä kutisee enemmän kuin tavallisesti, mutta se saattaa johtua myös pesusta ja uinnista. Että näillä taidetaan sitten mennä. Hintaa ollaan kyllä kauhisteltu: 150 euroa meni, että hujahti. Onhan siitä koko kesälle kaikille koirille punkkisuoja, mutta ei se nyt ihan ilmaiselta ainakaan meidän taloudessa tunnu!

Wäinön kanssa kävin piipahtamassa myös mätsäreissä erään tiistai-iltapäivän ratoksi. Mutta olisi pitänyt jättää koko reissu suosiolla käymättä. Itse olin kiukkuinen ja väsynyt jo lähtiessä ja harkitsin vakavasti sen väliin jättämistä. Olin kumminkin oikein erikoisjärjestellyt työvuorot ja kaikki, joten pakottauduin sitten matkaan. Eihän siitä kovin hyvää seurannut. Minun levottomuus tarttui tietysti koiraankin ja se ärähteli jonkin verran toisille koirille. Kehässä meni ihan mukavasti kumminkin, vaikka Wäinö juoksi vähän miten sattuu. Se seisoi kuitenkin ihan kivasti ja antoi tuomarin tutkia itsensä nätisti, joten ei se nyt ihan hukkaan mennyt. Tuomisina oli taas sininen nauha, ylläri :) Mutta saatinpa lähteä aikaisemmin pois ja ensi kerralla tiedän, että jätän vain välistä jos ei kerta innosta. Joensuun näyttelyyn ajattelin kumminkin Wäikin ilmoittaa, joten harjoittelukausi on nyt sitten avattu!