Koiria ja elämää: Ulkoilua

Aloitimme viikonlopun oikein kunnon ulkoilulla poikien kanssa. Ja mikäs siinä oli metsässä käppäillessä kun aurinko paistoi. Muutakin porukkaa oli liikkeellä kyllä enemmän kuin omiksi tarpeiksi, mutta saimme pääosin välteltyä suurimman osan heistä. Muutaman kerran otin Wäinön ihan varmuuden välttämiseksi kiinni kun lähistöltä alkoi kuulumaan mopon ääniä. Ei jotenkin ollut ollenkaan sellainen olo, että olisin jaksanut juosta koiran perässä pitkin metsiä ja teitä... Wäinö oli ihan super! Se tuli luokse jokaikinen kerta salamana heti kun vain aloin lausua sen nimeä. Muutenkin se roikkui koko ajan lähistöllä ja kärtti tekemistä. Olihan sille sitä siis suotava ja heittelin sille keppiä sekä teetin pikaluoksetuloja lähietäisyydeltä. Välillä intouduin jopa itse juoksupyrähdyksiin. Wäinöstä oli selvästi hauskaa kun yleensä laiskanpulskea omistajakin intoutui hyppelemään odottamattomasti :)

Wilho taas... Mitähän sen perjantaisesta suorituksesta oikein sanoisi? Ei sujunut oikein mikään! Joka kerta kun pyysin siltä jotakin, herra katsoi ensin ympärilleen ja sitten vasta hi-taas-ti toteutti pyyntöni, pyysin sitä sitten istumaan, tulemaan luo tai katsomaan silmiin. Jaa, että mitä ja. Kun satuttiin törmäämään sitten vielä juoksijaan koiransa kanssa, se jopa jätti toteuttamatta luoksetulokäskyn. En voi sanoa, että olisin mitenkään tyytyväinen sen käyttäytymiseen.

Eilen sitten taas roolit pojilla vaihtuivat. Oltiin tällä kertaa koko porukalla liikkeellä, liekkö se sitten olisi sekoittanut Wäinön pään? Mutta joka tapauksessa sillä oli taas korvat ihan muualla. Autojen ääntä kuului poikkeuksellisen paljon myös ja sitähän se kuunteli. Minun ei kumminkaan tarvinnut ottaa sitä hihnaan, koska se tuli kuitenkin luo aina kun pyysin. Siinä rajoilla se kumminkin oli, että olisi lähtenyt jonnekin pöpelikköön juoksemaan. Onneksi oltiin kaukana niistä autoista (tottakai) kuitenkin. Isäntä heitteli sille keppiä ja juoksutti oikein kunnolla. Isotkin intoutuivat kun pistettiin ne etsintä tehtäviin. Wilho sen sijaan roikkui minun jaloissa eikä sitä innostanut kepit, isännän etsiminen tai oikeastaan mikään muukaan sen kummemmin :D

Wilho jo melkein linkkaa käskystä! Hieno koira, milloinkohan kyllästyn ihmettelemään sen taitoja...? Wäinökin osaa jo nostaa tassun itse ylös, mutta on vähän väkivaltainen sen käytön kanssa. Se lämäyttää tassun minun kädelle ja jos herkku ei heti tule, se painaa kynsillä minun kättä alas... Niin. Piti muuttaa siis taktiikkaa ja ottaa sen tassu toiseen käteen kuin missä nami on. Sillä tekniikalla ollaan sitten menty eteenpäin. Isoille en ole ehtinyt jatkaa tempun opettamista lainkaan, josko sitä taas tässä joku päivä.