Ah, Wilho tuli sunnuntaina viimein kotiin! Olin jotenkin ihan superikävissäni koko sen poissaolon ajan, vaikka koiraa itseään ei tuntunut reissu painavan. Olihan sillä ollut spesiaalihuomiota ensin siskon ja tämän kavereiden luona ja sen jälkeen se oli vielä päässyt mökille, joka on se ykköspaikka. Nyt se on totellut minua oikein mainiosti, joten kaipa tuo loma teki sille sitten hyvää... Onhan sen hyvä päästä välillä olemaan ainut koira, kotona kun joutuu tämän huomion jakamaan jatkuvasti. Valitettavasti usein juuri Wilho joutuu karsimaan omista rapsuistaan, lenkeistään jne. koska se vaan on helpointa. Pitää laittaa tämä asia nyt kuitenkin järjestykseen ja suoda Wilhollekin niitä ihan omia hetkiä.
Tämän kuun lopulla alkaa toko-alkeet kurssi taas vaihteeksi. Wäinöähän minä sinne suunnittelin, mutta pitäisikö sittenkin viedä Wilho? Alkeet on kyllä sillä hallussa, mutta eipä kai siitä haittaakaan ole, tuleepahan muistutettua mieliin eri liikkeet ja harjoiteltua häiriössäkin. Wäinöllä kun tuota ohjelmaa on näytteyharjoituksissa yms. yllin kyllin. Lauantaina olisi sitten tosi koitoksen aika. Kieltämättä hieman hermostuttaa, mutta syteen tai saveen. Toivotaan ettei tule hylkyä!
Wäinö järjestikin meille sitten viime viikonloppuna eläinlääkärikeikan... Oli päässyt ilmeisesti syömään puita takan vierestä ja hankki itselleen siitä ummetuksen. Noh, eihän se auttanut kuin raahata koira (ja etenkin itseni. Olipa hienoa lähteä edellisillan juhlinnan ja aamun matkustamisen jälkeen vielä muutaman tunnin eläinlääkärikeikalle) päivystykseen, joka sopivasti sijaitsi tällä kertaa tunnin matkan päässä. Olin kyllä jo hieman huolissani koirasta, sillä kun ei koskaan ole mahan kanssa mitään ongelmia. Kuvat siitä otettiin eikä mitään vieraita esineitä suolistosta löytynyt, joten loppu hyvin tässä tarinassa.
Alkaa olla se aika vuodesta, että koirat aloittelevat karvanlähtöä. Voi jee... Tottakai ne tekee sen yksi kerrallaan, ettei vahingossakaan siivooja pääsisi helpolla. Noh, jos jotain hyvää haetaan tästä niin onneksi isot eivät ole aikoihin enää nukkuneet sohvalla, joten sitä ei tarvitse imuroida enää päivittäin ja pestä viikoittain kuten viime vuonna tähän aikaan. Olin silloin niiden kanssa aivan helisemässä. Ne kiipesivät sohvalle nukkumaan sen jälkeen kun kuulivat, että me olimme nukahtaneet, joten koskaan niitä ei päässyt komentamaan. Heti kun aloimme antaa merkkiä heräämisestä, molemmat tulivat alas... Ratkaisin asian estämällä niiden pääsyn sohvalle (eli nostin joka ilta siihen sohvapöydän ym. kamaa) ja ostin niille omat pedit. Se ilmeisesti oli se ratkaiseva tekijä, jonka jälkeen ne ovat jättäneet sohvan rauhaan. Tilasin niille juuri uudet peditkin, joten pitäisi herrasväelle kelvata :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti