Koiria ja elämää: Laiska viikko

Laiska ja laiska, miten sen nyt ottaa. Töitä on ollut enemmän kuin yhdelle ihmiselle ja monena iltana olen ollut kotona vasta siihen aikaan, että ainut ajatus päässä on enää sänkyyn kaatuminen. Mies on saanut tottua iltapäivällä tulevaan soittoon: "menee myöhään, en yhtään tiedä mihin asti. Päästätkö pojat ulos?" Joten laiska olen ollut koirien kannalta ajateltuna.

Lenkille ollaan menty jos ollaan. Ihme kyllä, molemmat pojat ovat käyttätyneet esimerkillisesti, vaikka liikunta ja aktivointi ovatkin jääneet vähäisiksi. Wäinökin on reagoinut jokaiseen luoksetulokutsuun salamana. Ihanat pojat kun tajuavat, että nyt ei emännällä riitä energia ylimääräisiin temppuiluihin. Törmättiin tuolla metsässä toiseenkin koirakkoon, joka ei ihan heti meitä hoksannut vaan isot koirat pääsivät juoksemaan suoraan kohti. Minulla oli jo pojat kiinni. Taidettiin enemmän tai vähemmän jähmettyä kaikki kolme paikoillemme. Kumpikaan pojista ei edes haukauhtanut, tuijotettiin vaan tulokkaita epätietoisina, että mitähän sitä tässä pitäisi tehdä? Koirat pysähtyivät parin metrin päähän katsomaan, että mitäs mitäs, jonka jälkeen kuulivat kun niitä kutsuttiin ja lähtivät sitten isäntänsä luo. Sangen huvittavaa, että me todella kaikki vaan toljotettiin siinä :D

Onneksi koirista sentään on saanut energiaa pois juoksuttamalla niitä lumihangessa. Wäinö hakee keppiä vaikka minkälaisesta mäestä, joten siinä sen saa juoksutettua hyvin tehokkaasti tekemättä itse juuri mitään. Siihen on iskenyt keppihulluus viime aikoina. Se on jopa hieman pakkomielteinen kun löytää lumihangesta jonkin oksan (saattaa olla ihan puu, mutta Wäinö ei haasteita pelkää), sen on kaivettava se esiin ja sitten riuhdottava pois. Olen nyt alkanut kieltämään tuon käytöksen jos on menossa yli. Eihän se siinä mitään pahaa tee, mutta unohtuu tekemään sitä eikä muista seurata missä muut menevät. Muutenkaan Wäinön ei tarvitse kehitellä itselleen mitään pakkomielteitä... Ei sillä, että sillä olisi taipumusta moiseen... eeeei. No joo, lisää aktivointia niin helpottaa tuokin varmaan.

Huomasin Wilhossa ja Wäinössä hauskan eron. Kaukokäskyjähän kummallekaan ei ole sen kummemmin opetettu, ainakaan tietoisesti. Wilholle kun antaa käskyn "maahan" tms. se tulee minun eteeni ja käy siinä maahan. Yritin tässä lenkillä huvikseni opettaa sitä olemaan tekemättä näin. Eihän se Wilhon kanssa onnistunut vaan se otti aina pari askelta minuun päin ennen kuin toteutti alkuperäisen pyynnön. Vaan Wäinöpä meni maahan tasan niiltä aloiltaan missä se nyt sattui milloinkin olemaan. Hassua! Mutta hyvä vaan :) Mitenhän se on onnistunut asian hokasemaan?

Turbolle ja Darralle ostin uudet hienot pedit :) Tilasin ne alella Hobby hallista ja harmittelin jo, että eläinkaupasta olisin saanut halvemmalla. Nuo olivatkin todella muhkeat, joten ei harmita enää! Eläinkaupan vastaavat olisivat olleet aika lättänät. Onneksi ovat kelvanneet herrasväelle nämäkin. Pedeissä on vettä ja karvaa hylkivä sisäkerros, joten ne pysyvät siisteinä kohta alkavilla kurakeleilläkin. Ja jos eivät pysy, niin on ne ainakin helppo pestä.