Hyvinhän se meni!

Wäinö toi Juuasta mukanaan sertin ja oli ROP :) Kilpailua Wäinölle ei tosin ollut, olihan se ainut buhund kehässä, mutta joka tapauksessa se sai hyvät arvostelut. Ryhmäkehässä ei enää pärjätty, siinä vaiheessa oli koira (ja omistaja, joka katsoi sivummalta myös) jo aika väsynyt eikä esiintynyt edukseen enää. Eniten ylpeä olen kuitenkin Wäinön käytöksestä, joka oli erittäin hyvää koko pitkän päivän. Se stemppasi tosi hyvin, vaikka siellä oli sen sata koiraa ja ihmistä ihan likellä koko ajan. Lisäksi sen esitti vielä kasvattaja minun sijaan ja häntäkin Wäikki totteli todella hyvin. Välillä jouduin seisomaan näköetäisyydellä, ettei pojalle tullut kauhea hätä, mutta pääasiassa se lähti kasvattajan matkaan oikein hyvin. Seisomisessa meillä on vielä harjoiteltavaa, että se sujuisi varmemmin. Varsinkin ryhmäkehässä ja väsyneenä se meni jatkuvasti istumaan eikä jaksanut keskittyä enää.

Tuomarin se antoi kopeloida itsensä oikein mallikkaast, vaikka se nostatettiin pöydälle. Yleensähän buhundeja ei pöydältä esitetä, joten en ollut harjoitellut sitä sen kanssa ollenkaan! Katselin penkiltä, että voi ei, se varmasti yhdistää tämän eläinlääkäriin! Taisi viime viikko olla kyllä vähän muistissa juu, mutta ihan hyvin se silti meni ja vaikka se pikkuisen alistui siinä ja oli kyyryssä, se ei kuitenkaan vaikuttanut arvosteluun. Eikä koiralle tullut siitä traumojakaan :)

Muille koirille se ei kuin murahdellut. Poikkeuksena päivän viimeinen koirakontakti, tietysti. Nuoren urosnöffin omistaja päästi koiransa tervehtimään ja Wäinö ahdistui nurkkaan. Valitettavasti en huomannut mitä oli tapahtumassa, väsynyt kun olin itsekin ja huomio tavaroiden pakkaamisessa, joten Wäinö ärähti sitten kunnolla. Sain sen kumminkin riuhtaistua toisaalle aika nopeasti ja sen kummemmalta yhteenotolta vältyttiin. Ei tuo nöffi tainnut kyllä riitaa haastaa, mutta nurkkaan ahdistus oli kyllä meidän pojalle liikaa. Enkä oikeastaan voi olla siitä muuten kuin hieman harmistunut, että sattui muuten hyvän päivän päätteeksi tuollainen välikohtaus.

Wilhon kanssa olin onneksi käynyt jo aamulla lenkillä. Oli välillä mukavaa olla sen kanssa kahdestaankin. Käveltiin ihan tuossa lähimetsässä, Wilho vapaana tietysti. Vauhti ei kyllä siinä päätä huimannut, Wiltsi haisteli tarkkaan kaikki hajut ja minä katselin maisemia. Oli hieno ulkoilukeli kyllä. Tänään sama näyttäisi jatkuvan, joten eiköhän me suunnata jonnekin metsään. Ah, kevät!