Eli kiire, kiire, kiire ja sitä myöten pinna ollut jotensakin kireällä. Koiriin en ole juuri ehtinyt kiinnittämään huomiota muuta kuin lyhyiden peruslenkkien muodossa. Tähän vielä lisättiin se, että ylityövapaat olin auttelemassa porukoiden muutossa. Pojat nappasin tottakai matkaan, vaikka ei niiden kanssa siellä mitään tullutkaan tehtyä kun aamusta iltaan olin puunmätössä :D Mutta laitoin ne hihnaan ja ne saivat katsella sitten minun rehkimistä ja harvakseltaan ohimenevää liikennettä. Tämä aktiviteetti olikin niille ilmeisen mieleistä ja molemmat olivat sanalla sanoen puhki kun tultiin takaisin kotiin!
Onneksi kohta on odotettavissa tilanteen jonkinmoista rauhoittumista ja sitä myöten jaksaa tehdä jotakin myös noiden rakkien kanssa. Aloitin tämän lueskelemalla pitkästä aikaa 101 koiratemppua -kirjaa :) Ja siitä se ajatus sitten lähti - opetanpa koirat sitten ontumaan. Jokaikisen. Onhan se nyt sellainen josasessen perustaito vai mitä? Oli hauska huomata koirien eroja niitä opettaessa. Ja vähän jännittävää opettaa Turbolle ja Darralle oikeastaan ekaa kertaa mitään, oli ne vaan niin erilaisia kuin pojat!
Kirjassa neuvotaan ottamaan avuksi hihna, jolla koiran jalkaa pidetään ylhäällä ja jos on laskemassa sitä alas, nyppäistään jalka tapaisin ylös. Kokeilin tätä Wäinöön, mutta koko hihna oli Wäinöstä niin epäilyttävä, että luovuin siitä heti ja kokeilin erilaista taktiikkaa. Eli ensin pidin namia koiran nenän edessä ja kun se tarjosi minulle oikean etujalan nostoa, palkkasin siitä. Wäinön kanssa jätin harjoittelun tähän vaiheeseen, ja seuraavalla kerralla vahvistetaan tätä. Wäinö on todella höyry noissa koulutustilanteissa ja minun itseni tulee olla niin nopea, että saan oikean asian poimittua! Se tietysti hidastaa oppimista, koska minä olen jotakuinkin hidas... Mutta hyvällä mallilla.
Wilhon kanssa asiassa ei ollut ongelmaa. Sehän osaa jo muutenkin koskettaa tassulla minun kättäni, joten se on suurin piirtein eka asia, jota se lähti tarjoamaan. Wilhon kanssa siirryinkin siis seuraavaan vaiheeseen, eli kuinka saada koira liikkumaan toinen etujalka ylhäällä. Tähän sovelisin sitten kirjan oppeja, tosin en taaskaan hihnan muodossa vaan yksinkertaisesti kädellä tassua koskettaen. Wilho tajusi heti idean eikä kahden harjoittelukerran jälkeen enää nojannut käteeni tassullaan vaan piti sitä itse ylhäällä. Ensi kerralla Wilhon kanssa koetetaankin ilman käsiapua sitten. Wilho on koulutettavana minulle kaikista loogisin ja tuntuu ajattelevan samoin kuin minä - plus ylipäätään pohtivan, että mitä se haluaa. Wilho onkin huippu tarjoamaan itse eri käytöksiä, joten sen kouluttaminen on helppoa. Se myös antaa anteeksi ajoittaisen hitauteni.
Seuraavaksi samat opit Turbolle. Ihan ensiksi kohtasin yllättävän haasteen - kuinka saada namit osumaan ruttunaamaan! :D Turbo oli Wilhon tavoin nopea oppimaan, mutta koska sille ei ole koskaan opetettu tassun antamista tai muutakaan vastaavaa, ei se ollut ensimmäinen asia, jota se lähti tarjoamaan. Niinpä autoin sitä hieman kädellä. Turbon kanssa pitää myös olla nopea ja oma hitauteni hidasti oikean asian oppimista, koska se oppii nopeasti myös virheellisistä palkitsemisista. Turbon kanssa päästiin samaan kuin Wäinön kanssa, mutta nopeammassa ajassa.
Darra oli sitten huomattavasti rauhallisempi kuin Wäinö, mutta muuten näissä kahdessa on samoja piirteitä: pikkuisen höyryjä eikä ihan loppuun asti ajattelevia. Darra ei myöskään itse tarjonnut tassun nostoa, joten autoin sitä samoin kuin Turboa. Ihan samaan tulokseen emme päässeet, joten seuraavan kerran Darran kanssa aloitetaan jotakuinkin alusta, jotta saan oikean käytöksen vahvistettua. Darran puolustukseksi täytyy sanoa, että sen kanssa harjoiteltiin lyhin aika, koska meille tuli vieraita kesken kaiken.
Mutta että koirien ja oman mielen piristykseksi tällaista :) Isäntää tämä toiminta ilmeisesti jonkin verran huvitti kun sivusta seuraili :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti