Veronpalautukset pamahtivat tilille tänään ja tunnollisena koiraihmisenä säntäsin ensimmäisenä tietenkin lemmikkitarvikeliikkeeseen! Darra on alkanut lenkkeillä kanssamme entistä ahkerampaan, joten talven pimeisiin oli sille hankittava oma heijastinhässäkkä. Tuttavan koikkereilla oli kerrassaan makeat huivit (jotka eläinkaupan tädin mukaan ovat syksyn hittituote) ja näin heti sieluni silmin miten nimenomaan huivi sopii Darran tyyliin kuin nakutettu! Kaupasta löytyikin tytölle sopivasti pinkin värinen, joskin aavistuksen verran pieni, Rukan huivi. Kokoa en tietenkään ihan niin tarkkaan kaupassa syynännyt vaan silmämääräisesti arvioin, että kyllä se sopii - no ei sopinut. Ei siellä tosin isompaakaan olisi ollut ja olen kyseistä huivia jo kahdesta eri kaupasta metsästänyt, joten palauttaminen ei tullut kysymykseenkään. Näppäränä käsityöihmisenä avasin sitten saumat ja sain pidennettyä kaulapantaosuutta juuri sen verran, että se menee tuhdimmankin Rouvan kaulaan (kyllä, puhun Darrasta). Huivin lisäksi ostin sekä Darralle että Wilholle vilkkuvalot, joten tämä nelikko ei jää pimeälläkään huomaamatta, on siinä sen verran heijastusta ja valoshowta! Tosin huomasin, että ainut, jolta heijastin puuttuu, on minä itse. Treeniliivissä sellainen kyllä on...
 |
| Darrakin rakastaa uutta tyyliään! |
|
Lenkillä olenkin päässyt kokeilemaan aivan uutta lajia - kolmen koiran taluttamista kerralla. Ja yksi niistä on Wäinö. Ei mikään helppo homma, vaikka yllättävän hyvin ollaan ne pätkät, joita olen koittanut, selvitty. Muutama koirakin on tullut vastaan, mutta onneksi Wäinö on pysynyt hanskassa ja Darrakin tajunnut, että kun minulla on hihnat kädessä, ei ole paras idea yrittää lähteä tervehtimään. Wilho saa sitten roikkua mukana, mutta se siltä onneksi luonnistuu <3 Enpä olisi koskaan uskonut, että on mahdollista pitää kaikkia kolmea lenkillä niin, että homma on edes jollakin lailla hallinnassa! Mutta äärettömän tyytyväinen olen tähän kyllä.
Darrakin on alkanut pikkuhiljaa oikein odottaa, että pääsee mukaan. Se tulee jopa poikien tapaan jonottamaan kodinhoitohuoneen ovelle, että joko mennään. Tietysti se myös näyttää mieltä jos sitä ei ota mukaan, mikä taas on omiaan varmistamaan sen, että se todellakin otetaan. Noh, vaikka sitä joskus on tullut mainittua, ettei se ole koira ihan fiksuimmasta päästä, niin kyllä sillä pelittää kun on tarvis :) Että ahkera lenkkiviikko tähän mennessä, treenaamaan ei olla vaan ehditty... Ehkä sitä huomenna sitten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti