Koiratanssia

Koska eri lajeja on kiva kokeilla, puuhattiin kaverin kanssa tällekin seudulle päivän mittainen koiratanssikurssi. Kouluttajaksi kutsuttiin Merja Valkonen ja tilat vuokrattiin Oppikoiralta. Sen jälkeen haalittiin porukkaa mukaan vähän kuluja jakamaan ja innostus kurssille olikin odotetunlaista - lajia kokeilemaan haluavia oli enemmän kuin kurssille mahtui! Sen enempää koiratanssista minulla ei ollut käsitystä ja jopa odotinkin, että tässä voi olla laji, jota on kiva kokeilla, mutta siihen se jää... Toisin kävi (höm, tietenkin). Laji on halutessaan paljon vaativampi kuin olin osannut kuvitella ja tuo ihan uudenlaisia haasteita tullessaan. Kaivatunlaista rentoutta tekemiseen se kyllä tarjosi! Päivä oli muutenkin hauska, kouluttaja hyvä ja jäi niin paljon mietittävää ja paloa tekemiseen, että vaikka illalla väsytti, otin Wäinön kanssa muutamia liikkeitä lenkillä... :)

Itse otin Wilhon mukaan, jo ihan siitä syystä, että Wilholle tuo temppujen opettaminen on niin hauskaa. Wilho toimikin niin kuin sen odotinkin; opetteli ja älysi hirmu vauhtia. Musiikki sen sijaan oli sille täysin uusi elementti josta se jopa vähän jäätyi! Muuten se teki normaalilla topakkuudellaan asioita, mutta musiikin tullessa mukaan kuvioihin, se ei aivan tiennyt miten sen olisi suhtauduttava. Se ei pelännyt, mutta aivan selvästi reagoi ja hidasti omaa toimintaansa. Pitänee alkaa soittamaan sille kappaleita sitten jatkoa varten.

Päivä aloitettiin pienellä luennolla siitä mitä eri lajeja koiratanssissa on ja miten ne toisistaan eroavat. Saimme kysellä myös omia lajiin liittyviä kysymyksiämme ja meillä olikin oikein mukava ryhmä kasassa, joten hiljaiselle yleisölle ei tarvinnut kouluttajan haastella. Seuraavaksi aloimme harjoitella temppuja kahdessa eri ryhmässä, kahdessa puolen tunnin jaksossa. Wilhon kanssa harjoiteltiin aluksi peruuttamista (jota olin toivonutkin harjoiteltavan) ja toisella jaksolla sitten jalkojen väliin tulemista ja siitä tassujen laittoa minun kenkien päälle. Molemmat saatiin hyvin alkuun ja hyviä vinkkejä myös temppujen jatkojalostamiseen. Toisten suoritusten seuraaminen oli myös hauskaa ja hyödyllistä. Erityisesti ihastutti pieni schipperke, jolle olikin opetettu jos jonkinmoista temppua. Koira mm. osasi hypätä emäntänsä selän päälle. Kun lopuksi saatiin valita temppu, jonka opetteluun haluttiin vinkkejä, kokeiltiin sitten samaista Wilhon kanssa. Pari kertaa se kävikin jo minun selän päällä seisomassa. Täytyy kyllä myöntää, että se oli yllättävän haastava temppu opetettavaksi; lähinnä koska oma asento oli niin omituinen enkä edes nähnyt koiraa kunnolla!

https://www.youtube.com/watch?v=Wgbxzh1WbFo&feature=youtu.be

Tuolta löytyy pikku video minun ja Wilhon tekemisestä. Musiikki ei tuosta kuulu ja koirakko on jo väsynyt, mutta, että sellaista menoa :)

Tottakai Wäinönkin kanssa on kokeiltava miten homma toimii. Koiratanssissa kun kuulemma kilpakehätkin ova aika suojattuja ja siellä saa olla koiran kanssa kaksin eikä muita koiria edes näy. Siinä voisi olla tapa, jolla uskaltaisi Wäinönkin päästää vapaaksi. Rallyn avoin kun saa meillä nimenomaan tuon vapaanpidon takia odottaa. Noh, pitää laittaa mietintään, eilen tosin jo ehdin sanoa, ettei tästä meille kisalajia tule... Mutta ei hypitä taas asioiden edelle, minulla on vähän tapana aina innostua :D