Wilhohan starttaa ensi viikon lauantaina Rally-tokon AVO-luokan. Voi hui... Siis, ei meillä toki mitään tavoitteita sen kummemmin edelleenkään ole, mutta nyt on hiipinyt mieleen, että kannattikohan sittenkään? Olisikohan pitänyt mennä vasta vähän "valmiimman" koiran kanssa, ts. kunhan se seisoo nätisti paikallaan... Ei sinne nyt viitsisi ihan mennä itseään nolaamaan, on tuota ajomatkaakin :D
Perjantain treenit ei ainakaan auttaneet tässä asiassa. Wilhonkin kanssa harjoiteltiin lähinnä sitä, että minä kävelisin selkäsuorassa enkä kumartelisi koiran puoleen. Mutta kun en minä näe sitä jos en kumartele! Siinäpä vasta ongelmaa. Paikallaan seisominen oli Wilholle myös ylivoimainen tehtävä eikä me tietenkään koko viikkoon oikein voitu harjoitella, koska flunssa vei ohjaajasta kaikki ylimääräiset voimat. Wäinön kanssa treenit sujuivat vielä huonommin; me ei päästy edes leluhoukutuksen ohi koiran ollessa vieläpä hihnassa. Harjoiteltiin sitten koko treenit sitä... No, olihan se tietysti järkevää, mutta sangen turhauttavaa kumminkin. Pitänee ostaa kotiin karsea määrä leluja, jotta ne ei olisi sille niin "WOWMITÄNUOON?!?" -elementti.
Eilen sitten mietin, että alanko harjoittelemaan Wilhon kanssa oikein todenteolla epävarmoja liikkeitä, teen oikein aikataulut jne. Otti kumminkin aivoon sen verran, että heilautin tämän ajatuksen hiivattiin, nappasit kaikki koirat matkaan ja ajelin metsään lenkille. Ei kun koirat vapaaksi ja pää tuulettumaan. Kisojen kannalta ei nyt varmaan se järkevin ja tuloksia tuovin vaihtoehto, mutta voi kun meillä kaikilla oli hauskaa! Wäinö oli selvästi kaivanut sitä, että pääsee juoksemaan sen minkä kintuista irtoaa ja sen se tosiaan tekikin! Darra ei paljoa huonommaksi jäänyt ja tuli muutaman kerran kutsusta niin iloisesti täysiä pinkoen luokse, että sille oli itsekin pakko nauraa. Wilho innostui kierimään lumessa oikein todenteolla ja teki muutaman spurtin vielä kaupan päälle. Lähdettiin lenkiltä täysin uudistuneina :) Illalla koirille tarjoiltiin savustettuja ydinluita, joten kaiken kaikkiaan hieno päivä sitten kumminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti