Pakkaselämää

Laitanpa minäkin pakkaspäivityksen, eli kylmä on ollut eikä lenkkeilemään tai treeneihin ole juuri päässyt. Lauantain rallyvuorolle lämpimään halliin sentään Wäinön kanssa. Aikamoista toheltamista se olikin kun ei oikein missään ole energiaa saanut herralta purettua. Omat energiat on sen sijaan saatu tehokkaaseen käyttöön, kun on töissä 11,5 tuntia päivässä kaikkoaa suurimmat puuhastelun halut myös "vapaa-ajalta". Argh, minä se vasta toivonkin, että pakkaset hellittäisivät ja saisin elämäni takaisin.

Eilen otin sitten väsynyttä itseäni niskasta kiinni ja aloin hieman treenata seuraamista ja peruuttamista molempien poikien kanssa. Wilholta sujuu sivulla peruuttaminen tuen kanssa (seinän vieressä) jo tosi kivasti. Saadaan helposti kolme askelta suoraa peruuttamista. Tosin kun tuen ottaa pois, päästään suoraan vasta yhden askeleen verran. Edessä se peruuttaa ehkä kaksi omaa askeltaan, mutta nyt se näyttää tajunneen, että taaksekin päin voi mennä!

Wäinöllä on niin paljon energiaa, että se oli kuin vieteri ja lisäksi tulivat äännähtelyt. Peruuttaminen sujuu ihan ok, tosin sivulla se tahtoo mennä vähän mihin sattuu jos otan täysipitkiä askeleita. Joku hölmö ei itsekään tajunnut alkuopetuksessa, että ottaa lyhyempiä askelia eikä varsinkaan sitä, ettei niitä saisi ottaa... Edessä Wäinö peruuttaa miltei kolme omaa mittaansa, mutta siihen se tyssää ja siitä sen eteenpäin saaminen onkin haastavaa. Pitää treenata luopumista - luulen, että se on ongelmana tässä. Se ei vaan halua liian kauaksi palkasta. Lauantain vuorolla treenailtiin ensin ihan perus seuraamista ja sitten koitin istumista vauhdista ja siihen jäämistä vaikka minä jatkoin matkaani. Se onnistuikin yllättävän hyvin. Odottelu häkissä kun muut koirat treenasivat olikin sitten toinen juttu... Onnistuihan se - äänekkäästi. Onneksi treenikaverit ymmärsivät ja saatiin harjoitella tätäkin taitoa.

Tänään Wilhon kanssa lukukoiraillaan ja toivotaan kovasti, että pakkasesta huolimatta joku tulisi paikalle (tai edes peruisi tulonsa ennakkoon).