Rally-tokokisat Sievi 17.8

No nyt ne on sitten ohi! Ensimmäisiin kisoihin osallistuminen jännitti ihan huolella (vaikka ei kuulemma päällepäin näkynytkään), mutta hengissä siitä selvittiin ja vieläpä ihan hyvin tuloksin; 98/100 pistettä.

Koko reissu oli oikein onnistunut ja mukava, voihan tuollaisen tehdä uudestaan ihan vaan lomailun kannalta :) Vaikka rankkaa se oli, siitä ei pääse mihinkään. Startattiin hyvissä ajoin lauantaina, koska ajomatkaa kertyi kiitettävät 362 kilometriä per suunta. Ensimmäiseksi käytiin kyytiin matkakumppanimme lapinporokoira Laku sekä omistajansa, ja eikun menoksi! Wilhon kanssa matkaamisen tiesin jo etukäteen helpoksi, on se sen verran konkari näissä hommissa. Hotellissa Wilho tosin ei ole koskaan ennen ollut yötä, mutta sekin meni oikein hyvin eikä se haukkunut kuin kerran yöllä naapurista kuuluville äänille. Sekin jäi lyhyeksi haukahdukseksi, onneksi. Aamupalalle mentäessä pystyttiin koirat jättämään huoneeseen ilman, että kumpikaan olisi nostanut metakkaa.

Tauko paikallaan. Iisalmen Nesteen terassille sai ottaa koiratkin :)

Laku nauttii hotellielämästä

Käytiin lauantaina katsastamassa kisapaikka jo etukäteen, mutta sen enempää en Wilhon kanssa treenaillut. Päivä oli kaikkine matkamisineen jo tarpeeksi rankka enkä halunnut väsyttää sitä ihan loppuun. Sunnuntaina mentiin kisapaikalle hyvissä ajoin katselemaan meininkiä ja oma jännityskin alkoi haihtua kun sain jutella koiraihmisten kanssa ja erityisesti rapsutella hurmaavaa buhund neito Keijua :) On se vaan Wäinöön verrattuna aika viilipytty ;) Harmittelinkin kun en päätynyt ottamaan Wäiskiä matkaan, mutta saahan se oman starttinsa rallyyn syyskuussa. Keijun omistaja myös suostui kuvaamaan meidän suorituksen, tästä suurkiitos! Olipa hyödyllistä nähdä omaa menoa. Videoon laitan linkin heti kun saan sen käsiini.


Siinä vaiheessa kun mentiin kehään, oltiin sekä koira että omistaja jo melkolailla rättiväsyneitä; se söi suurimman osan jännitystä, mutta silti hermoilin muutaman ensimmäisen kyltin aikana. Rata oli helpompi kuin mitä ollaan harjoituksissa käyty läpi. Tiesin jo etukäteen, että liikkeet me osataan, mutta virheitä voi tulla jos Wilho kadottaa kiinnostuksen hommaan, mikä oli ihan mahdollista, koska se alkoi olla jo aika väsynyt. Heti alkuun Wilho pomppasi oravaistuntaan juuri kun olin saanut sanottua olevani valmis, eli -1 pistettä. Siitä en voinut olla hirmu harmissaan, koska koiralla oli kivaa ja siksihän se sen teki :) Onneksi en lähtenyt uusimaan (uusiminen on aina -3 pistettä) lähtöä, vaikka se käväisi mielessä hetken verran. Pujottelussa taas Wilho alkoi menettää hieman mielenkiintoaan ja saatiin -1 piste puutteellisesta yhteistyöstä kun se pujottelun jälkeisellä kyltillä halusi lähteä haistelemaan jotain... Sain sen kuitenkin nopeasti houkuteltua takaisin ilman, että hihna olisi kiristynyt. Tässä jäi harmittamaan ainoastaan oma pöljyyteni kun näin, että Wilhon mielenkiinto herpaantuu, en toiminut ajoissa antamalla vaikka lisäkäskyä... Noh, ensi kerralla sitten!

Suorituksen jälkeen olikin sitten niin väsynyt olo, etten oikein edes osannut iloita hyvin menneestä radasta. En vielä edes silloin kun tulokset julkistettiin, ollut oikein millään mielentilalla. Miten sen nyt sanoisi, oli vain sellainen väsyneen turta olo :D Nyt hyvin nukutun yön jälkeen sitä voikin sitten todeta, että jes! sehän meni paljon paremmin kuin oletusarvo oli ja kannatti lähteä! Tuliaisina siis hyvä mieli, paljon innostusta harrastamiseen ja Wäinölle oma blingbling kisapanta :)

Vielä pieni muokkaus: kisapaikalla oli kuvia räpsinyt Maarit Halmetoja ja mekin oltiin päästy kuviin. hienoja kuvia oli, kerrankin sellaisia tähänkin blogiin ;)