Wilho on terve!

Wilho läpäisi terveystarkastuksen puhtain paperein. Kuvia lonkista/selästä ei otettukaan, koska eläinlääkäri oli koiraa kopeloituaan sitä mieltä, että se olisi turhaa. Vasemmassa lonkassa hän havaitsi pientä löysyyttä, mutta ei sen kummempaa. Selän eläinlääkärikin totesi jäykäksi ja kirjoitti kipulääkkeitä ja antoi ohjeeksi hieroa koiraa ja liikuttaa sitä sen omien ehtojen mukaisesti. Häntäkin tutkittiin eikä siitäkään löytynyt mitään vikaa. Hännän heiluttamattomuus eläinlääkärin mukaan voi olla vain tapa, joka tällä koiralla on, samoin kuin peitsaaminen. Verikokeissa arvot olivat kohdillaan, lukuun ottamatta valkosoluarvoja, jotka olivat hieman matalalla. Ne olivat kuitenkin vain hiukan matalat, joten pelkällä koiran tarkkailulla jatketaan. Olen kyllä erittäin iloinen näistä uutisista :)

Viime yönä tulikin sitten valvottua, koska rally-tokokisa ilmoittautuminen aukesi keskiyöllä ja halusin varmistaa meille paikan lähikisoihin :) Viime hetkillä päätinkin sitten ilmoittaa molemmat koirat alokasluokkaan. Huih! Nyt kyllä jännittää, mutta pitähän se Wäiskinkin päästä kokeilemaan miltä kisaelämä maistuu. Tiistaina se taas tuurasi Wilhoa, koska oli niin kuuma ja voi pojat kun se suoriutuikin hyvin! Radan lisäksi kokeiltiin tokopaikallaanoloa, josta olin aiavan varma. etteihän se nyt ainakaan onnistu. Wäinö kuitenkin jämähti niille sijoilleen ja vain tuijotti minua HYVIN vakavana. Nauratti kyllä miten tosissaan se homman ottikaan! Hieno, hieno poika!

Noiden treenien lisäksi ollaan käyty koko porukalla veneilemässä. Viime vuonna darra ei ihan ollut sitä mieltä, että se olisi ollut hänen juttunsa, mutta ilmeisesti talven asiaa pohdittuaan, se oli tänä vuonna yksi viilipytty. Veneesen päästyään se vain kävi nukkumaan pohjalle vaikka aallokkokin oli aikamoinen. Aina ei tiedä mitä sen päässä liikkuu, mutta hyvä tietysti, että veneily maistuu, sitä kun on näin kesäisin aina silloin tällöin luvassa myös koirille. Wilho tykkäsi olla lähinä sylissä ja Wäinö alun rauhattomuuden jälkeen asettui Darran viereen makomaan.

Saaressakin piipahdettiin ja se oli ehdottomasti hienoin hetki Wäinön mielestä; pääsihän siinä uimaan! Itsekin pulahdettiin veteen ja kas kummaa, kun uin pois Wilhon näköpiiristä, hyppäsi poika veteen! Olin aivan hämmästynyt, siis Wilho. Veteen. Vapaaehtoisesti. Ilmeisesti vettä kamalampaa on kumminkin emännän hukkaaminen, voi pientä rakasta <3

Wilho parkkeerasi itsensä eväiden lähistölle.

Eikä Darrakaan kaukana ollut.