Kisaamassa pitkästä aikaa

Lauantai kului kisaamisen merkeissä. Aamu aloitettiin lenkittämällä koirista turhat energiat pois, tai siis Wäinöstä. Lenkin onnistui olla mukava ja rento meistä kaikista, eli parasta mahdollista valmistautumista illan koitoksiin.

Aloitimme Wäinön kanssa AVOssa taas, saaden taas sen tutun nollan :D Ohjaaja ottaa tämän omaan piikkiinsä. Viime kisoista oli kulunut niin kauan, että kuvittelin taas koiran säntäävän jonnekin (mitä se ei ole koskaan tehnyt) ja siitä johtuen olin todella jäykkä. Treenikaveri sanoi, että käskytkin tulivat niin myöhään, ettei koiralla ollut mitään mahdollisuutta suorittaa niitä oikein. Totta. Vaan mitäs tuosta! Jäi hyvä mieli, että koira silti yritti ja pysyi luona, vaikka tein kaikkeni, ettei näin tapahtuisi! Uuteen koitokseen päästään jo parin viikon päästä Kuopiossa, josko siellä uskaltaisin luottaa Wäinöön paremmin. Onneksi meillä on aikaa kisata tätä luokkaa vaikka maailman tappiin asti.

Wilhon kanssa korkattiin VOI. Minulla ei ollut tavoitteita, en edes uskonut, että saadaan hyväksytty tulos. Rata ei ollut kovin vaikea, mutta sisälsi muutaman meille ei-niin-varman kyltin. Sain rennon otteen tekemiseen (ihan loppua lukuun ottamatta) ja Wilho teki todella parhaansa - rauhallisen innokkaasti eli juuri siinä mielentilassa, jota olen sille tavoitellut. Tästä tuloksena 81 pistettä ja kolmas sija! Huimaa, on se vaan niin hieno pikkueläin! Käytösruutukin meni nappiin, vaikka sitä ei kovin paljoa ollakaan harjoiteltu. Siitä varmaan kiittäminen lukukoiraharjoituksia :)

Tuurasimme myös päivän lopuksi mestariluokan nollakoirakkoa sairastapauksen vuoksi. Wilho oli siinä vaiheessa päivää jo väsynyt ja mm. nukkui sylissäni kun odoteltiin vuoroamme. Noh, onneksi siellä oltiinkin vain häiriöksi enkä sitten vaatinutkaan Wilholta yhtään mitään. Se mm. kiersi putken, ei tajunnut merkkiä ollenkaan, tein ohjaajavirheitä vaikka millä mitalla, mutta en lannistanut koiraani ja siitä olen tosi tyytyväinen! Kaiken kaikkiaan siis todella hyvä päivä, tästä on hyvä jatkaa.