Vasta nyt saan kirjoitettua suru-uutisen; Turbo lopetettiin pari viikkoa sitten. Sille määrätty uusi ruokavalio ei auttanut enää poikaa vaan tila huononi vajaassa viikossa niin, että oli aika viedä se viimeiselle matkalleen. Aika oli oikea, Turbo ei jaksanut enää kävellä itse kunnolla lääkäriin ja oli muissa maailmoissa ihan kokonaan, ei enää se Turbo, jonka kaikki tunsivat. Syömisen se oli lopettanut ja nesteenäkin alas sai vain lunta ulkoa. Joten muita mahdollisuuksia ei enää ollut ja raskas matka oli tehtävä.
Itkusta ei meinannut tulla loppua, minullekaan, vaikka tietenkin kaikkein raskainta irti päästäminen oli koiran omistajille. Kaikki tiesivät kuitenkin, että näin oli parasta, ainoa oikea vaihtoehto. Viimeinen palvelus ystävälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti