Treenit on olleet vähissä tällä viikolla. Wilhon kanssa päätettiin viikko vihon viimeisin lukukoiravalmennuksiin. En voi sanoa, että siellä kovaa menestystä olisi ollut - Wilho riekkasi koko ajan! Huonompaan ollaan menty kuin mistä aloitettiin. Hyviä neuvoja kuitenkin sain ja samalla sain huomata, että ottavat ne muutkin paineita tekemisistään. Lohduttavaa sinällään ja hyvä muistutus, ettei pidä olla liian ankara itselleen. Hyvää voi olla paljon ilman täydellisyyttäkin! Parin viikon päässä häämöttää valmistujaiset :) Sitä ennen meillä on vielä toki ihan oikeita töitä kirjastolla.
Wäinön kanssa käytiin tänään parkkipaikka treeneissä. Huh, menipäs ne... HYVIN! Poika oli minulla suurimman osan aikaa irti autotien läheisyydessä eikä merkkiäkään karkaamisesta ollut. Kokeiltiin peruuttamista, joka on varpaanpoiston jälkeen ollut Wäiskille vähän hassuntuntuinen liike. Hyvin meni sekin, mutta parhaiten meni paikkamakuu, jota otin ihan noin vaan huvikseen kun toimittiin häiriönä kaverin koiralle. Wäinöpä jäi paikalleen makaamaan, vaikka toinen juoksi vierestä kutsuttaessa! Enpä olisi moista uskonut!
Tämä saa minut taas haaveilemaan tokokisoista. Uskallettaisiinkohan me jo? Nyt ollaan menty ihan aimoharppauksin eteenpäin ja alan pikkuhiljaa löytämään sen luoton tuohon koiraan... Ehkä me voitaisiin, ehkä sittenkin...
Hyvältä kuulostaa! :)
VastaaPoista