Tipahduksia

Välillä ei sitten homma luista. Hieman pakon sanelemana ollaan treenailtu aika vähän viime aikoina. Viikoittaisiin rallytreeneihinkään ei olla päästy. Eilen päätettiin sitten lähteä tokoilemaan uudessa porukassa ja olisiko kannattanut... No ei joo. Ihan kamalaa säheltämistä. Kaikki koirat ihan yli-innoissaan ja yrittivät karkailla autosta kun hain yhtä, Wäinö räyhäsi ympäriinsä ja hermohan siinä meinasi mennä ihan totaalisesti. Jouduin pitämään pienen hengähdystauon ja aloittamaan uudestaan. Toisella yrittämällä pidin kunnon välimatkan ja Wäinö teki ihan kiitettävää seuraamista pitkiä pätkiä. Palkkasin ahkerasti - ihan vaan, että olisi hiljaa.

Tästä jatkettiin lenkille, mutta kun ei ollut meidän päivä niin ei ollut. Lähtö oli yhtä säheltämistä kun taas kerran koirat ponkaisi autosta ulos ilman lupia - paitsi Darra, joka ei olisi tullut ulos ollenkaan. Välillä tuntuu, että sillä on kuulo ja/tai ymmärrys huonontunut kun se käskyjen jälkeen jää vain hömöttämään paikoilleen ja näyttää siltä, että se ei ole kuullut eikä ainakaan ymmärtänyt, että sille on puhuttu. No, vanhuus ei tietenkään tule yksin, se on selvää.

Juuri kun päästiin lenkillä toteamasta, että nyt pimeällä näkyy varmaan kilometrin päähän jos joku on tulossa, Wäinö oli kuullut jotain mitä me emme ja ponkaissut vastaantulevien lenkkeilijöiden luo. Keräsin hätäisesti muut koirat kasaan ja sain Wäinönkin tulemaan luokse. Vastapuoli huuteli, että kaikki ok, oli käynyt nuuhkaisemassa ja se siitä. Tämä lenkkeilijä osoittautui Darran ensimmäiseksi emännäksi ja tottakai päästin Darran tervehtimään. Päästin myös Wäinön vapaaksi, mutta se oli virhe: se tunsi saaneensa tulitukea ja käväisi aloittamassa rähäkän vieraan koiran kanssa. Tosi nice.

Anteeksipyytelyt esitettiin ja pienen shown jälkeen matka jatkui. Darra lähti mukaan nakin avustamana ja seurailin hetken aikaa, että se myös pysyy mukana. Vaan juu ei, kun huomioni kiinnittyi muihin asioihin, oli rouva ottanut hajun ja lähtenyt etsimään emäntäänsä. Siellä sitten pilkkopimeässä etsittiin koiraa ja onneksi se löytyikin suurin piirtein niiltä main jossa sen kadotin. Kovaa se oli läähätyksestä päätellen juossut ja illalla se olikin kaikkensa antanut. Viimeiselle ulkoilutukselle nouseminen teki silmin nähden tiukkaa, taisi lihakset olla aika jumissa.

Omaa hölmöyttänihän kaikki sekoilut olivat. Noh, parempaan huomiseen, välillä pitää tipahtaa käymään maan pinnalla! Viikonloppuna päästään Wilhon kanssa Krista Karhun koulutukseen jälleen :) Sitä ennen vielä rallya Wäinön kanssa ja lukukoiraa Wilhon. Darra pitänee lepoa ainakin tämän päivää myös lenkkeilystä, ehtii vanhuksen lihakset palautua.