Blogihaaste

Kaikessa kiireessäni unohdin, että oltiin saatu blogihaaste, kiitos http://cummikarhun.blogspot.fi
En vielä ketään haasta takaisin, mutta kysymyksiin on aina kiva vastailla, joten olkaapa hyvä:

Haaste:
1.) Jokainen haastettu kertoo 11 faktaa itsestään
2.) Hän vastaa haastajan 11 kysymykseen
3.) Haastettu keksii haastamilleen bloggaajille omat 11 kysymystä
4.) Hänen tulee siis haastaa 11 bloggaajaa joilla on alle 300 lukijaa
5.) Tässä postauksessa haastettu kertoo kenet on haastanut, ja kertoo myös haastetuille

Itseään haastannutta ei saa haastaa takaisin!"

1. Kuinka päädyit nykyiseen lemmikkiisi? Pitkän etsinnän kautta vai puolivahingossa.
- Pitkän etsinnän kautta ja puolivahingossa :) Koiraa olin ennen Wilhoa harkinnut pitkään, mutta rotu löytyi vähän vahingossa ja sama oikeastaan Wäinön kanssa.
2. Mikä luonteenpiirre lemmikissäsi viehättää eniten?
- Iloisuus ja toiminnanhalu
3. Mikä lemmikkisi ulkonäössä on eniten mieleesi?
-Pystytkorvat ja pitkät kuonot, muutenkin pirteä olemus
4. Oletko ikinä isojen vastoinkäymisten tms jälkeen miettinyt, olisiko elämäsi helpompaa ilman kyseistä lemmikkiäsi/lemmikkejäsi?
- En. Kovasti olen miettinyt, että miten pärjään ja miten ongelmat ratkon, mutta sen verran rakkaita nuo ovat, että helpompaa saattaisi olla, mutta tyhjää!
5. Pystytkö kuvittelemaan elämää ilman lemmikkiäsi?
- En. Pojat tuo kovasti sisältöä ja hellyyttä elämääni, että en halua ajatella moista... Koirista on tullut vuosien varrella niin luonnollinen osa arkeani ja juhlaani, että on kyllä todella vaikea miettiä mitä sitä tekisi ilman niitä :)
6. Miksi valitsit kyseisen rodun tai "roduttomuuden"?
- Molemmat ovat sopivankokoisia, iloisia, aktiivisia (eli aktivoivat minuakin), nopeita oppimaan, jaksavat lenkkeillä ja harrastaa minun kanssani. Lisäksi pystykorvien luonne ja ulkonäkö ovat aina miellyttäneet minua kovasti.
7. Mikä on elämäsi yksi hirveimmistä kokemuksista?
- Koiriin liittyen jos vastaan, niin ehdottomasti Wäinön auton alle jääminen kun se oli nuorempi. Hihnan lukko petti ja koira juoksi suoraan autotielle. Säikähdin todella kovasti ja pelkäsin tottakai pahinta. En ollut itse paikalla, mutta se hetki kun koiraa kannettiin tieltä pois ja näin, että jostain siitä tulee verta, oli sellainen paniikintäyteinen ja sanalla sanoen kamala. Hyvä kun en pyörtynyt helpotuksesta siihen paikkaan kun eläinlääkäri totesi, ettei muuta vahinkoa ole käynyt kuin varvas murtunut...
8. Entä mitä hetkeä et ikinä vaihtaisi pois?
- Tervehdystä kun herään tai tulen töistä kotiin, yhdessä metsässä samoilua ja sitä kun koirat nukkuvat jaloissa kun katselen telkkaria, Wilhon lenkkihepuleita, Wäinön uskollista mukana seuraamista :)
9. Mitä toivot tulevaisuudeltasi?
- Terveyttä ja pitkää ikää itselle ja perheelle ja lemmikeille.
10. Oletko koskaan kisannut? Yksin tai lemmikkisi kanssa.
- Ei olla. Se ei koskaan ole oikein ollut minun juttu. Joihinkin pikkukisoihin voisin vaikka joskus osallistuakin huvin vuoksi, mutta vakavampi kisaaminen vaatisi sellaista omistautuneisuutta ja pitkäjänteisyyttä jollekin lajille, että minusta ei ehkä ole siihen.
11. Jos saisit toivoa joululahjaksi mitä tahansa tavaraa (ja vielä saisit sen), mitä toivoisit?
- Turbolle ja Daralle uusia KESTÄVIÄ petejä.

Jyväskylän näyttelyt

No nyt ne on viimein ohi ja koettu! Jännitin jostain syystä ihan kamalasti sitä, että itse esitän koiran, mutta loppujen lopuksi se meni oikein mallikkaasti. Noh, tällä kertaa olimme oikeasti treenanneet :) Tuloksena kuitenkin vain EH, mutta kovin olen taas ylpeä Wäinöstä ja sen suorituksesta! Se ei olisi voinut paremmin toimia ja ympäristö ihmisineen, autoineen, koirineen ja kaikkine mahdollisine häiriöineen oli sille erittäin vaikea! On se vaan kehittynyt niin paljon... Joka tapauksessa tuomarin arvostelu kuului näin: A little broad in skull. Would pref a darker eye. Good reach of neck. Well placed shoulder. Nicely balanced outline. Moving soundly behind, wide in front & toeing in. Temperament a little shy.

Tuomarin käsittely oli meidän heikko kohtamme. Hampaat antoi katsoa nätisti, niin kuin aina, mutta muu kopelointi olikin sitten liikaa ja hyvä kun koira ei käynyt maahan selälleen! Voi pikkuista, luulikohan se, että nyt ollaan jonkin sortin eläinlääkärissä? Mutta tätä pitää ehdottomasti alkaa treenaamaan ja etsiä kivoja ihmisiä silittelemään Wäiskiä, jotta sen itseluottamusta saisi vähän korkeammalle.

Muuten päivä oli kyllä hauska, kiitos siitä erityisesti kenneltyttönä toimineelle siskolleni! Alku härdelli oli aikamoinen kun kuviot eivät olleet ne tutuimmat. Aamun lähtö starttasi hieman myöhään ja paikalle ajeltiin reipasta vauhtia. Matkalla huomattiin, että koiran päähän oli jäänyt edellispäiväisestä pesusta saippua jäämiä ja eikun huoltsikalle vettä ja paperia etsimään, että saatiin ne pois. Koiran pää suorastaan vaahtosi... Lopulta päästiin kuitenkin hyvissä ajoin perille, mutta siellä kohtasikin sitten uudet ongelmat. Häkki, jonka isäntä oli etsinyt varastosta ei meinannut millään asettua paikoilleen, mutta onneksi apua tarjosi ystävällisin mittelin omistaja. Taisi kyllä pitää meitä hieman avuttomina, oli se systeemi sen verran helppo. Tästä kun selvittiin, tajusin, ettei minulla tietenkään ollut mitään millä saa numerolapun kiinni. Ja eikun sellaista ostamaan. Onneksi oli muuten laajat valikoimat erilaista koira tarviketta myynnissä ja nyt on sitten seuraavaakin kertaa varten käsinauha valmiina.

Koko tämän shown jälkeen ehdittiin jopa harjata koira ja harjoitella juoksemista vähän. Erityisen hauskaa oli nähdä muitakin buhundeja, joita oli jopa kaksi kappaletta paikalla! Kehässä pyörähdettiin minuutin verran ja sitten koettelemus olikin ohi... Helpotuksen aallossa en edes muistanut, että olisihan siellä ollut vaikka minkä sortin agility ja tokonäytöstä, jotka olisi olleet mielenkiintoisia käydä katsomassa. Sen sijaan käytiin ostamassa koiralle herkku ja lelu palkaksi ja suunnattiin suoraan kotiin :D Note to self: ensi kerran testaa tavarat etukäteen, pakkaa ajoissa ja jätä puoli tuntia ylimääräistä aikaa aikatauluun.

Wäinö pelkäsi, että hävisin kokonaan kun poistuin ostamaan käsinauhaa. Huh helpotusta kun palasin kumminkin takaisin!

Wäiski seisoo tomerasti.

Hampaiden katsominenkin sujuu mallikkaasti.

Mutta tää nyt ei oo ollenkaan kivaa!

Että sellaista. Päästiin siis ajoissa lähtemään ja illalla kävin sitten Wilhon (ja isännän ja isojen) kanssa rennolla kävelyllä. Wilhokin olikin erittäin iloisella päällä ja sai tutut hepulit lenkillä. Se se vaan jaksaa aina naurattaa, pitäisikin joskus videoida :D

Voihan Turbo osa 2

Heräsin toissaviikolla yöllä kolmen aikoihin outoon ääneen. Luulin aluksi, että Turbo nuolee tassujaan (jota se ei saisi tehdä, koska nuoleminen altistaa tassut ihottumalle), joten komensin sitä sängystä huutamalla lopettamaan. Mitään ei tapahtunut, joten nousin katsomaan tarkemmin. Koira kyyhötti olohuoneessa oudossa asennossa ja luulinkin hetken, että se oksentaa. Tarkemmin katsottuna sen suusta tulikin vaahtoa ja äkkiä koira alkoi kouristelemaan kovasti. Kouristukset olivat niin kovia, että koira kaatui maahan. Mitään kontaktia siihen ei saanut ja se näyttikin tajuttomalta. Kohtaus kesti yhteensä noin 2 minuuttia, mutta oli todella pelottava. Itsellä oli avuton olo kun en mitään koiran hyväksi pystynyt tekemään ja luulin jo, että Turbo kuolee siihen paikkaan.

Kun kohtaus oli ohi, koira oli todella poissaoleva eikä tuntunut tunnistavan minua ollenkaan. Kun pyysin sitä tulemaan ulos (sen maha möyri siihen malliin, että taisi mennä sekaisin), se vain katsoi minua hämmentyneenä ja murisi epävarmasti hieman. En mennyt sen enempää sitä härkkimään siinä tilanteessa. Se kuitenkin halusi mennä ulos ja siellä pyöri ihan normaaliin tapaan. Takaisin tullessa se jo tunnisti minutkin ja alkoi leikkimään luulla.

Seuraavana maanantaina sitä käytettiin eläinlääkärissä, mutta siellä sanottiin, että syytä moiseen on jälkikäteen hankala sanoa ja mitään varsinaista lääkitystä ei yhden kohtauksen perusteella tietenkään aloiteta. Saatiin kyllä lääkkeet jos kohtaus uusii. Tottahan se sitten eilen oli uusinut, mutta minä onneton olin laittanut lääkkeet paikkaan, josta isäntä ei niitä ollut löytänyt. Kohtaus oli tällä kertaa kestänyt vain minuutin verran onneksi. Nyt koira on taas normaali oma itsensä. Toivotaan etteivät ne ala uusia liian tiuhaa tahtia.

Ilmeisestikin avain olisi pitää koiran elinympäristö mahdollisimman rauhallisena ja se ei kyllä ole ihan onnistunut. Nyt täytyy kiinnittää entistä suurempaa huomiota asiaan, josko se edes vähän vähentäisi uuden kohtauksen mahdollisuutta, vaikka tuskin niitä kokonaan viekään pois. Ensimmäisen kohtauksen aikana Wilho ja Wäinö pysyivät poissa paikalta, mutta kun minä en ollut toisen kohtauksen aikaan kotona, olivat ne sitten hyökkäilleet Turbon päälle ja isäntä oli joutunut laittamaan ne eri huoneeseen. Hyvä niin. Pojille ja tässä kohtaa erityisesti Wäinölle) on kyllä hoitopaikka vanhempieni luona jos tilanne sitä vaatii.

Voih... Ei ole helppoa vanhuus.

Kesän kuvia

Huh, kun on kuuma!

Wilholla kans!

 Eli tässä teille kuvia viime kesältä kun sitä niin haikailen takaisin tulevaksi sateen ja syysflunssan painaessa mieltä vähän alas. 

Wäinöä ei yhteiskuva kiinnosta, mutta sen verran hellettä pitää, ettei poiskaan juokse :)

Onneksi välillä lenkkeillään sateessa.

Näitä kuvia Wäinöstä saa vaikka millä mitalla. Se ei taida älytä miksi osoittelen sitä kännykällä??!

Mutta Wilho jaksaa olla huomion keskipisteenä! Vaikka vähän sataisikin ja pisarat osuisivat suoraan silmiin.

Seuraavassa kuvamateriaalia (se vähä mitä joudettiin ottamaan) kesän Kolin reissulta.

Wäinö kävi uimassa ties kuinka monetta kertaa ja Ledi seuraa vierestä, että minne se seuraavaksi pyyhältää...

Paikkoja tutkimassa. Jostain syystä grilli kiinnosti kaikkia.

Wäinö käy lepäämään pitkän päivän jälkeen

Aamulla riittää taas virtaa vahtia ympäristöä kuistilta käsin.

Ledi odottaa herkkua :)

Pullohullu

Tämä ei enää ole Kolilta, mutta katsokaas kun on Wäinöllä räyhäkät uudet valjaat by Rukka

Hei hei kesä! Tule taas pian!

Yllätys, yllätys, kiirettä on taas pitänyt siinä määrin, etten edes blogia ole ehtinyt päivittämään. Heräsin oikeastaan vasta viime viikolla siihen, että syksy on saapunut, vaikka lehdetkin ovat olleet enemmän tai vähemmän keltaisia jo jonkin aikaa ja pimeä alkaa tulla jo kahdeksan jälkeen. Kiireen keskellä sitä vaan tuntuu sulkevan silmänsä jopa moisilta muutoksilta aika tehokkaasti :) Mutta palataanpas lyhyesti kesän tunnelmiin tämän päivityksen muodossa...

Kesän vaellusreissu tehtiin Kolille yhdessä siskon ja ihanan lainakoira Ledin kanssa. Alkuun vähän epäilytti ottaa Ledi mukaan, tai ylipäätään meille vierailemaan, koska kyseessä on melko samanikäinen leikkaamaton uros kuin Wäinö, paitsi tietty saksanpaimenkoirana hiukka isompaa kokoa :) Ja Wäinö ei yleensä uroksista ihan älyttömästi perusta. Eikä kyllä perustanut tälläkään kertaa ja tunne oli molemmin puolinen. Pientä örinää oli ilmassa kun nämä veitikat (jotka myöhemmin saivat lisänimet nuija ja tosinuija, roolit vaihtelivat) joutuivat liian lähetysten toistensa kanssa. Ennakko-odotusten perusteella valmistauduttiin jo jättämään Wäinö kotiin, koska pikkumökkiin ei riitapukarit mahdu, mutta koska kumpikaan ei ollut halukas muuta kuin vähän örisemään, voitiin lähteä kolmen koiran voimin matkaan. Wilhosta idea ei ollut mitenkään paras, se oli saada jonkin sortin halvauksen Ledin nähdessään. Jostain syystä se pelkää tätä koiraa, vaikka kyseessä on todella lempeä otus eikä todellakaan Wilholle kukaan ärissyt! Muutaman kerran Wilho tosin jäi jalkoihin kun nuija-osasto jyräsi päältä...

Sinällään reissu oli menestys, koirat saivat paljon liikuntaa vaihtelevassa maastossa ja koska mökki oli ihanan rauhallisella paikalla, pystyi koiria pitämään lähes koko ajan vapaana. Ah, rentouttavaa! Wäinö kävi lammessa uimassa ja nähtiinpä reissulla jopa lehmiä, jotka ihmetyttivät poikia. Molemmat katselivat niitä silmät pyöreinä ja Wäinö varmuuden vuoksi murisi vähäsen, vaikkakaan ei näyttänyt olevan varma mitä moisista otuksista pitäisi ajatella :) Erittäin positiivista huomata miten paljon Wäinö on kehittynyt; ennen olisi varmuuden välttämiseksi räyhännyt minkä olisi ehtinyt, mutta nyt se jopa pysähtyi miettimään ensin! Olen tyytyväinen myös siihen, että pystyttiin nukkumaan samassa tilassa kaikki viisi, mutta lähtiessämme syömään jätimme Ledin ja Wäinön eri tiloihin, ihan vaan varmuuden vuoksi. Huippusuoritus koko reissu Wäinöltä! Olen erittäin tyytyväinen. Wilho (ja tietty Ledi) käyttäytyi omaan hienoon tapaansa ja alkujärkytyksestä selvittyään senkin reissu oli oikein rento :)

Wäinön kanssa saatiin myös tokoagin alakoulu päätökseen. Koitos päättyi luonnollisesti lopputenttiin, jossa oli suoritettavana 15 erilaista osiota. Lähdettiin tenttiin vähän huonoista asetelmista sillä emme olleet harjoitelleet edellisellä viikolla ollenkaan ja jos totta puhutaan niin ylipäätään olimme harjoitelleet hävettävän vähän... Päätin kumminkin, ettei se ota jos ei annakaan ja rohkeasti tenttiin vaan! En myöskään ehtinyt lenkittämään koiraa ennen tenttiä, joten huimat ei omat odotukset ainakaan olleet. Itse asiassa olin melko varma, ettemme saa koko tenttiä läpi.

15 eri tehtävää suoritettiin 5 tehtävän sarjoissa. Olimme toisena suoritus vuorossa ja siinä vuoroa odotellessa kertasin Wäinön kanssa tulevat liikkeet.Täytyy myöntää, että Wäinö oli huippuvedossa! Se oppi liikkeet nopeasti (osaksi ne toki olivat kertausta tunneilta) ja suoritti ne virheettä kun oma vuoromme tuli. Yhden ainoan miinuspisteen saimme tasapainolaudasta, jolle koiran oli tarkoitus laittaa etutassunsa. Olin vahingossa opettanut sen menemään laudalle käskystä kun sen olisi pitänyt mennä siihen omatoimisesti. Joten siinä kohtaa koira vain odotti minulta käskyä, ihan niin kuin sille oli opetettukin... Saimme 14/15 pistettä eli huima suoritus ja varsinkin meille! Hieno Wäikki!

Seuraava koitos onkin Wäinön kanssa näyttelyt Jyväskylässä marraskuun puolessa välissä. Tällä kertaa olen jo ilmoittanut sen, joten enää en voi perääntyä. Vaikka jännittää jostakin syystä mennä itse esittämään koira... Wilhon kanssa pitänee myös kehitellä jotain kivaa, mutta vielä ei ole erikoisempaa tiedossa.

Pikkuhiljaa arkeen palaten

Kesäloma on ollut ja mennyt eikä auta kuin odottaa taas ensi vuoteen :( Onneksi hyviä ilmoja on vielä jäljellä ja parin viikon päästä alkaa Wäinön kanssa togoagin alkeiskurssi. Bongasin tälläisen mahdollisuuden ja pakkohan sitä on lähteä kokeilemaan! Wäinön kanssa en pitkään aikaan ole missään käynytkään. Unohdin vielä taidokkaasti ilmoittaa Wäinön näyttelyihin, joten niillekin olisi uusi aika katseltava. Harmittaa vietävästi, mutta tässä on tullut muutenkin oltua niin kiireinen, stressaantunut, väsynyt ja vaikka mitä, että tuo unohdus on nyt vielä pientä... Ja ehtiihän sitä...

Lomalla matkattiin Tallinnaan, jolloin pojat jäivät porukoille tottakai hoitoon melkein viikoksi. Hyvin olivat kuulemma pärjänneet ja kiltisti olleet, jopa siellä rakennuksen keskellä. Aika väsyneen kaksikon minä sieltä kyllä pois hainkin, olivathan ne touhuilleet päivät pitkät ulkona, uineet, juosseet ja vahtineet. Wilho oli jo toisena aamuna luovuttanut lehden haku-lenkkien osalta ja jäänyt mieluummin vahtimaan josko keittiöstä likenisi ylimääräistä aamupalaa. Wäinö oli toki joka aamu mennyt matkaan :) Wäinö sai muutenkin erikoiskehuja ja oli kuulemma ollut tosi kiltti ja helppo. Tosin niinhän se on, rakas pieni!

Lähestyvän syksyn kunniaksi ollaan aloitettu myös hiki pintaan, Wilho ja Marjaana 2013 -projekti. Viime viikolla käytiin neljästi puoli tuntia juoksemassa. Tavoitteena siis on saada näitä meidän ylimääräisiä kiloja vähän pois. Nooh... Saas nyt sitten nähdä miten pitkään tätäkin projektia jaksaa, mutta kaikki lasketaan, eikös? Wäinö on tottakai stempparina matkassa ja tulipa kerran isäntä ja isot koiratkin mukaan. Isoille taisi kyllä olla vähän vähemmän mieleistä aktiviteettiä ja naamasta näykyi kun miettiävät, että mitähän nuo taas höyryää...

Turbon mieleen on silitykset. Ei niinkään ulkona rehkiminen :)

Mustikassa

Ihan ensimmäiseksi pitää muistaa kertoa, että Turbon kasvain osottautui hyvälaatuiseksi. Tulehdukseen annettiin pitkähkö antibioottikuuri ja nyt poika on jo paremmassa kunnossa eikä edes leikkausta välttämättä tarvita. Huh helpotusta!

Kesäloman alettua ollaan taas poikien kanssa lenkkeilty ahkerasti ja tässä päivänä eräänä yhdellä näistä samoiluista huomasin, että mustikat alkavat olla kypsiä, joten päivänä eräänä otettiin rasiat matkaan ja eikun keräämään! Paikoittain löysinkin ihan kivoja mättäitä ja yhteensä tuli vietettyä yli neljä tuntia tuolla reissulla. Innoissani en edes huomannut, että mäkäräiset tekivät hyökkäyksen, mutta sitten oli kädet ja jalat puremia täynnään. Noh, se lie vaan kuuluu asiaan...

Pojat toki sähläsivät mukana minkä ehtivät, vaikka en nyt voi varsinaisesti sanoa, että niiden panostus olisi juurikaan auttanut... Hauskaa niilläkin oli kun välillä hyökkäsivät syömään parhaat mustikat päältä, kierivät sammalessa, juoksivat ympyrää tai ihan vaan vahtivat ympäristöä. Wäinö on myös kunnostautunut löytämään ihmisten metsään heittämiä palloja; eilen löytyi pallo nro 6 (ainakin), jonka se sitten toi minulle ylpeänä näytille. Kun en kiinnittänyt sen touhuihin sen kummempaa huomiota, se päätti haudata aarteensa ja siinä samalla kaapi mustikkarasiat täyteen hiekkaa. Ei sille voinut olla edes puolittain vihainen, oli se sen verran tyytyväisen oloinen :)

Pojat (ja samalla tietysti myös isot) ovat ehtineet jäädä myös anopin hellään huomaan yhdeksi viikonlopuksi kun itse teimme lyhyen kesälomareissun. Vastoin kaikkia odotuksia, kotona oltiin pärjätty ihan hyvin ja pojat olivat saaneet jopa lenkityksen! Wäinö oli pienen kohtauksen esittänyt vastaan tulleelle pyöräilijälle, koska taluttaja ei ollut osannut varautua moiseen, mutta muuten oli kuulemma mennyt jopa vetämättä. Nyt pojat vietiin mökkeilemään ja isot omaan hoitopaikkaansa kun ollaan taas reissun päällä muutaman päivää. Wäinölle onkin edessä uusia haasteita kun joutuu mökkirempan takia olemaan hihnassa jonkin aikaa. Ainakaan eilen se ei siitä juuri nauttinut :) Saavat ne onneksi pääasiassa vapaanakin juoksennella.