Kesän menokokoelmaa

Taas on hieman aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Työkiireet ovat jatkuneet ja joka illalle on vapaa-ajankin ohjelmaa tullut suunniteltua. Blogin ääreen ei siis ole enää jaksanut istuutua! Mutta pientä kertausta viime aikojen tapahtumista:

Wilho kävi ja tuli takaisin "lomalta" ja koko viikon sainkin raporttia, että hyvin oli viihdytty ja poika oli ollut erittäin tärkeänä ja iloisena mukana kaikissa hommissa. Energiaa oli kuulemma riittänyt vaikka muille jakaa. Tämä oli tietysti mukavaa kuultavaa, koska Wilho oli kotona vaikuttanut hieman alakuloiselta eikä treenitkään olleet menneet kovin hyvin eivätkä ainakaan innokkaasti. Perjantaisissa rally-treeneissä ongelmat jatkuivat: seuraaminen jätätti, perusasento oli hakoteillä ja ennen kaikkea INTO poissa. Nyyh, mitä ihmettä tein väärin?!

Koiratanssitreenit sen sijaan menivät iloisissa merkeissä. Wilho teki innolla ja vapautuneesti. Seuraamispätkä taas ei! Välittömästi Wilho jättäytyi taakse lonimaan ja tuli hyvin haluttomasti viereen. Kyselin Facessa vinkkejä ja sainkin kokeilemisen arvoisia keinoja innon palauttamiseen, sisältäen palkan tarkastus parempaan (hankin siis märkäruokaa, maksamakkaraa yms. josta Wilho pitää erityisen paljon...) ja turhan nipotuksen poisjättämisen. Ei siis hinkattu paikkaa vaan mielentilaa ja siitä superpalkka! Yritin tehdä treeneistä mahdollisimman vapaita ja ennakoimattomia sekä palkkaamaan edestä. Lisäksi kaivoin lenkillä aina välillä märkäruokapalkan ja tulihan sitä intoa takaisin! Viimeisimmät rallytreenit menivät jo ihan mukavasti, tosin olivat vaihtelun vuoksi enemmän toko-painotteiset. Siitä tykkäsi koira ja emäntä!

Lukukoira-opinnot alkoivat niin ikään. Ensimmäisellä kerralla keskusteltiin tavoitteista ja hieman koirista sekä lopussa otettiin tervehtimisharjoitus. Wilhon tapauksessa siinä ei ole ongelmaa eikä hirveästi harjoiteltavaa, koska Wilho osaa mennä kauniisti sanomaan moi. Tätä päästiin testaamaan ihan oikeassakin tilanteessa kun kävin Wilhon ja Darran kanssa 4H-kerhon koiraleirillä esittelemässä koiratanssia leiriläisille. Mukana oli yhteensä 8 lasta, iältään 7-12-vuotiaita. Siskoni tuli apuohjaajaksi, joten jaoimme lapset Wilhon ja Darran ryhmiin, joissa opeteltiin sitten erilaisia temppuja. Wilho esittelikin oman temppukavalkadinsa ja monen lapsen suusta saikin kuulla, että voisivat vaihtaa Wilhon itselleen :D Sain tarjouksen mm. ruotasalais-tanskalaisesta pihakoirasta sekä landseerista! Darra edusti niin ikään mallikkaasti ja yllättävän rauhallisestikin - kuolan määrä tosin ei ollut kaikkien lasten mieleen. Kaiken kaikkiaan meillä kaikilla oli oikein mukavaa, voisihan tuota käydä joskus uudestaankin moisessa.

Wäinön kanssa en ole saanut aikaiseksi tehdä juuri mitään muuta kuin peruslenkkeilyä. Wäinökin käväisi lomalla maalla ja oli ollut oikein touhukas apulainen kaikkiin tarjolla oleviin hommiin. Wäinön ollessa maalla, Wilho otti erittäin lunkisti ja vaati saada mm. olla sylissä aina aamukahvien ajan. Lenkeillä käytiin hyvin verkkaiseen tahtiin kun meillä ei ollut vauhdittaja mukana. Ensimmäistä kertaa koskaan koirien kanssa ulkoillessa törmäsimme kyykäärmeeseen - hyi! Wilho juoksi ihan sen yli ja käärme nousi puolustusasentoon, mutta sain kiskottua Darran kauemmas ja käskytettyä Wilhon eteenpäin, joten tällä kertaa vältyimme puremalta. Hyi, hyi ja vielä kerran hyi. Joo-o, olen eläinihminen henkeen ja vereen, mutta matelijat ja ötökät saisivat pysyä kaukana minusta ja koirista.

Wilho aamukahviseurana

Wäinö muuttoapuna

Wilho pujottelee

Wilho esittelee kaikki temput, vaikka päivän päätteeksi väsyttääkin

Rakennustyömaaapulaisiakin kerettiin olla

Koiratanssikuvia keväältä

Loppuasento

Kevään koiratansseista saatiin kuviakin, joten laitanpa ne myöhässä tännekin. Kiitos kuvista Tuuli Komulainen! Molempien koirien ohjelmat on aikalailla valmiit, enää täytyy harjoitella ne sujuvaksi, kuten ehkä aikaisemminkin on tullut mainittua. Voi kun jossain olisi koiratanssimöllit sopivan lähellä niin päästäisiin tätäkin lajia koittamaan :) No, jospa saataisiin itse järkättyä syksylle...

Ensimmäisessä kuvassa minun ja Wilhon loppuasento, muut kuvat siirtymisiä. Tuo ylöspäin hyppy meidän on ollut pakko jättää pois, koska Wilholla oli selässä sen verran jumeja, ettei tuollainen hyppiminen tehnyt hyvää. Jätämme sen varmaan kokonaan ohjelmistosta, mutta sen verran vahva tuo hyppy jo on, ettei sitä harjoitella tarvitse vaikka se siellä pidettäisiinkin. Nyt Wilho kuitenkin pitää viikon verran lomaa maalla, joten kunhan tästä(kin) flunssastani taas selviän, voin hetkeksi keskittyä Wäinön ohjelmaan.

Ympäri!

Ja ympäri uudestaan, ja uudestaan!

Ylös! Temppukoira elementissään :)

Kisaamassa AVOssa

Takana on erittäin kiireinen viikko töiden puoleen. Olin tänä aamuna aivan rätti, poikki ja päälle vielä puhki kun raahauduin koirien kanssa aamulenkille ennen kotikisakoitosta. Ajattelin, että on kumminkin parempi juoksuttaa Wäiskistä turhimmat energiat pois ennen kuin edes yritän AVOn rataa sen kanssa. Eilisen treenin jälkeen oli kyllä hyvät fiilikset; koko treenien ajan se pysyi hanskassa eikä karkaillut yhtään minnekään. Liikkeet sillä on jo hallussa, mutta tuo energia pistää välillä sen tekemään ylimääräistä...

Rata oli yllättävän vaikea; hyppy, istu-seiso-kierrä koiran ympäri sekä ihan ensimmäisenä houkutus lyhimmillä väleillä mitä missään kisassa koskaan. Sen lisäksi osa kylteistä oli AIVAN kiinni radan reunoilla ja vielä valvoja ihan reunojen ulkopuolella eikä katsomokaan kauhean kaukana. Ajattelin, että joo, tästähän ei mitään tule, mutta toisaalta väsytti niin paljon, ettei oikein jaksanut kiinnostaa mahdollinen epäonnistuminen.

Wilhon kanssa lähdin sillä asenteella, että kunhan koiralla on kivaa enkä stressaa sitä liikaa, se on meille hyvä tulos. Se me sieltä saatiinkin. Wilho ei saanut Imatran kisoista tuttua stressikohtausta. Ehkä meidän tekeminen oli hieman laiskanpulskeaa, mutta hyvä mieli siitä jäi. Istu-seiso-kierrä koiran ympäri ei mennyt, mutta en alkanut uusimaan, ettei menisi pakka sekaisin. Seuraavan kerran uskallan ehkä hieman enemmän innostaa sitä, mutta vain hieman... Kommentteihin saatiin, että taitavaa ja rentoa tekemistä (+houkuttelevasta ohjauksesta - 5 pistettä, allekirjoitan tuon - houkuttelin aivan liikaa). Tulos pisteellisesti 78/100. Tulos henkisesti hyvä mieli molemmilla :)

Wäinön suoritustakaan en jännittänyt muuta kuin aivan alkuun, sillä hetkellä kun irrotin hihnaa. Houkutuksella se kävi katsomassa mitä mielenkiintoista sieltä mahtaa löytyä, mutta se ei rynnännyt aivan vieressä olleiden ratahenkilöiden luo, joten huokaisin hiljaa mielessäni helpotuksesta ja jatkettiin matkaa. Kehuin sitä koko ajan ja muistin toistaa käskyjä tarpeeksi ja hienosti se kuunteli; jopa hyppy meni mainiosti. Olisin voinut pari kylttiä, joissa itse mokailin, uusia, mutta ajattelin, että samoilla höyryillä eteenpäin, ettei vaan hyvä tekemisen rytmi ja meininki sotkeutuisi. Eikä se sotkeentunutkaan. Wäinö ei karannut kenenkään luo, se kuunteli ja teki kaiken pyydetyn, jopa seuraaminen oli hyvän napakkaa. Kommentteihin saatiin, että iloista menoa, muutama työtapaturma (viitaten siihen, että jätin uusimatta ja otin -10 pistettä niistä tehtävistä). Tulos pisteellisesti 0,  mutta tulos henkisesti voittaja. Olen kamalan ylpeä Wäinöstä, tämä oli meille todellinen työvoitto.

Kannatti siis lähteä, on minulla vaan hienoja koiria <3

Imatra 3.5 Rally-tokokisat

Nonnih, nyt on toisellekin koiralle hankittu koulari RTK1 kun käytiin kisaamassa Imatralla. Wäinö toimi oikein nätisti ja tuloksena 89/100 pistettä. ALO-rata tuntui helpolta ja oli itseasiassa todella mukava tehdä. Wäinöä olin väsyttänyt jo varmaan 45 minuuttia ennen kuin meidän vuoro tuli, mutta näköjään silloin se toimii parhaiten. Onneksi on myös videomateriaalia, kiitos kuvaajille ja kaverille, joka jaksaa näitä tänne nettiin vielä pitkän kisapäivän päätteeksi ladata! Itsehän kaaduin sohvalle täysin raatona... On nuo koiratkin kyllä aika väsyneitä ;) Wäiskin videolta näkyy kyllä kehitys hyvin; pomppimista on huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Yksi harmittava haukkuminen sattui, mutta muuten koira pysyi tosi kivasti kuulolla ja näin ollen minun tekeminen pysyi rentona. Uudenlaiset kylttitelineet olivat Wäinöstä vaan kovin kummia ja saatiinkin miinuspisteitä niiden nuuhkimisesta. Ei haitannut! Hyvä fiilis jäi kumminkin!

Wäinön rata:https://www.youtube.com/watch?v=62mukao9sUo&feature=youtu.be

 Ja rata paperilla:


Wilhon kanssa kisattiin toista kertaa AVOssa ja tulihan se hyväksytty tulos sieltä; 80/100 pistettä. Kaksi uusintaa jouduttiin tekemään. Ensimmäinen pujottelussa, koska todella hyvän alun jälkeen Wilho sai pienen stressikohtauksen (näin minä sen tulkitsen) ja alkoi vetämään henkeä kesken radan. Siitä koiran herättely vei hetken aikaa, mutta sen jälkeen alkoi taas rullaamaan. Houkutuksen ohi mentiin ihan kivasti, mutta hypyn jälkeen hajut kulkeutuivat Wilhon nenään ja se melkein kääntyi takaisin houkutukselle! Sain sen kumminkin kiljaistua takaisin ja matka jatkui. Itse sekoilin taas ja aloin jostakin itsellekin tuntemattomasta syystä tehdä lopussa täyskäännöksen sijaan koira eteen - kylttiä. Tajusin onneksi mitä olin tekemässä ja uusinnalla siitä tosiaan selvittiin... No, näin siinä käy kun kaksi stressihiirtä touhottajaa on tekemässä, kaikenlaista! Olin radan jälkeen varma, että hylsy tulee, joten kun sian paperin ja rata oli läpi, olo oli niiiiiiiin helpottunut, että tulos tuntui voitolta!

Wilhon rata: https://www.youtube.com/watch?v=eyWPqrdvF2I&feature=youtu.be

Ja rata paperilla:

Treenit jatkuu

Viikko vierähtikin, että koirien kanssa en tehnyt yhtään mitään lenkkeilyn lisäksi. Ja ihan hyväähän se teki. Rallymöllien jälkeen käytiin Wäinön kanssa koiratanssissa, mutta se ei kyllä mitenkään nostattanut mielialoja... Ohjelman Wäinö teki tosin hienosti, mutta päätti MERKATA lattialle toisen uroksen hajujen päälle. Just. Jos joku asia on, mitä en yksinkertaisesti siedä, niin se olisi sitten merkkailu. Tätä en kyllä todella osannut odottaa sen tekevän. Nyt vissiin hormoonit hyrrää pojalla aika pahasti. Oli siis tauon paikka, niin koiralle kuin emännällekin.

Välihuomiona; Wäinön ohjelma on minusta kyllä hyvä! Pitääkin skannata se tänne joku kerta, mutta yksinkertaisuudessaan se sisältää niin peruuttamista, pitkän pätkän sivuaskeleita, ympäripyörimisiä, pujottelua ja loppuun olisi tarkoitus opettaa Wäinö hyppäämään minun syliin :) Wäinö vielä liikkuu luonnostaan musiikin tahtiin tosi kivasti, joten ties vaikka tästä tulee meille uusi laji...

Wilhon kanssa käytiin hieronnassa ja selästä sekä lavoista löytyikin aikamoiset jumit. Treenikieltoa ei kuitenkaa tullut, mutta ohje välttää turhaa pomppimista kylläkin. Sen lisäksi Wilho sai armahduksen ja sen saa nyt ihan "luvan kanssa" nostaa autoon, kun se sinne tulemista on karsastanut. Mutta aihetta huolestua mistään pahemmasta ei onneksi tullut ja muutama hieronta kerta helpottanee koiran oloa. Hieronnasta Wilho kyllä nautti, varsinkin lämpökäsittelystä. Kipeisiin kohtiin tosin ei olisi saanut koskea vaan enemmänkin olisi pitänyt rapsutella mahasta :D Voi, se näytti kyllä taas koko valloittavan persoonansa. Ja olipa mukava käydä koiran kanssa rentoutumassa, ihan ilman mitään mietittävää...

Perjantain rallytreeneihin oli sitten taas ihan mukava lähteä ja hyvinhän ne menivätkin. Minä kiireessä töissä suunnittelin meille radan ja siitähän tuli varsin humoristinen pläjäys...






En ensinnäkään huomannut, että unohdin radan loppupuolelle laittaa puolenvaihdon takaisin, joten koko loppurata mentiin oikealla seuraten :D Lisäksi tehtailtiin houkutus, mutta unohdettiin laittaa mitään houkuttelevaa sinne... Ensimmäinen koirakko suoritti jo rataansa kun älyttiin, että mitään koiraa ei varmaankaan numerokyltit varsinaisesti houkuttele kovinkaan paljoa... Siitä saatiinkin sitten ihan hyvät naurut. Ensi kerralla otan jostain valmiin radan!

Wäinön kanssa harjoiteltiin mestariluokan liikettä, eli lähetä kohteelle. Wäinö nappasikin homman ihna muutamasta kerrasta! Vaikka sen kanssa on välillä haastavaa niin on se vaan fiksu ja hieno koira... Sillä on moottoria tehdä vaikka mitä, joten kunhan minä saan kisatilanteessa hermoni hallintaan niin täältä tullaan! ;)

Näiden lisäksi aloiteltiin teoriakerralla rallyn alkeiskurssi. Ensi kerralla päästäänkin jo tosi toimiin. Yritin kovasti luoda lajista mielikuvaa, että kaikilla on hauskaa ja helppoa ja että jännätä ei ainakaan tarvitse, mutta eräs osallistuja sanoi lopuksi, että mietti mihinhän sitä on päänsä pistänyt! :D No eivät ne kai niin paljoa säikähtäneet, että jättäisivät leikin kesken! Ihanasti oli erirotuisia koiria edustettuna; punaista irlanninsetteriä, novascotiannoutajaa, mitteliä ja rhodesiankoiraa oli ilmoitettu mukaan. Itselle on kyllä olemaan todella jännää katsoa erityyppisten koirien menoa ja oppimista. Toivottavasti tulee tännekin lajille taas uusia harrastajia tämän kurssin tiimoilta...

RallyMölli 5.4

Käytiin vähän harjoittelemassa kisailua taas pitkästä aikaa. Ja sehän... meni. Itse jännitin kovasti, koska olin ilmoittanut Wäinön AVOon eli koiran tulee olla vapaana radalla. Harjoituksissa olemme jo onnistuneet menestyksellä treenaamaan vapaana, mutta oma jännitykseni tarttui koiraan ja se oli suorastaan hädissään, koska ei ymmärtänyt mistä uhka on tulossa. Wäinö siis juoksenteli tarkastamassa tuomarit pariin otteeseen ja kerran ylsi miltei yleisöön asti. Sen jälkeen otin sen kiinni, mutta en saanut sitä enää rauhoittumaan, joten katsoin parhaaksi keskeyttää radan. Noh, hyviä puolia tästä harjoituksesta kuitenkin löytyy kun oikein etsii:

1. Wäinö tekee liikkeet nätisti.
2. Wäinö ei pyrkinyt karkaamaan. Juoksentelu johtui siitä, että se pyrki tarkastamaan ympäristön.

Joten seuraavaa kertaa ajatellen minulla onkin jo lista kisaa valmistelelevista tehtävistä. Käytän ehdottomasti Wäinön ensin kisa-alueella, jotta se ei ole upouusi paikka sille. Teen sen kanssa kehän ulkopuolella tehtäviä ennen kuin aloitamme oman osuutemme. Ja vaikeimpana: yritän ottaa rauhallisen mielialan. Nyt sorruin taas pyörittelemään päässäni kauhuskenarioita koiran karkaamisesta ja panikoin sillä myös koiran. Seuraavaan vapaanaolokoitokseen lähdetään sillä mielialalla, että jos karkaa niin onpahan harjoiteltu. Kun ei se kumminkaan karkaa kauas.

Wilhon kanssa päästiin tulokseen 91/100 pistettä, johon en kyllä ole hirmu tyytyväinen. Wilho ei ollut oikein vireessä, koska en lämmitellyt sitä ennen kisaa tarpeeksi. Wilhon kanssa on vaikeampaa suorittaa tuo lämmittely, koska jos sitä tekee liikaa, se väsähtää, mutta liian vähällä se ei pääse fiilikseen ja tekee laiskasti. Liikkeet Wilho kyllä suoritti kivasti ja mokailut olivat ihan omiani. Harmittamaan jäi ainoastaan jätättäminen. Lisäksi Wilho sai korvaansa ilmeisesti lunta (koska päätti kieriä maassa juuri ennen kisaa), jota se sitten pari kertaa pysähtyi rapsuttelemaan pois. Se nyt oli lähinnä huvittavaa :) Wilhonkin kanssa rata meni Wäinön suoritusta miettiessä, joten suurin treeni on nyt ihan omaan pääkoppaan!

Olipa kyllä hyvä, että tällaiset möllit tänne saatiin. Ihan oikean kisatuntuman siinä sai. Kisojen järjestäminenkin sujui mukavasti, meitä oli hyvä porukka ja kaikilla tuntui olevan hyvä mieli, joka tietysti on pääasia. Päivästä saikin oikein mukavan fiiliksen vaikka omat kisat ei niin onnistuneetkaan :)

Tässä vielä kuva radasta, joka oli kyllä minun mieleen. Ei hirmu vaativa, mutta sisälsi toisaalta kaikki meille vaikeat tehtävät (seiso, kierrä koiran ympäri ja houkutus).

Pikapäivitys kuvin

Taas on paljon ehtinyt tapahtua, mutta koneelle en ole ehtinyt, että saisin kirjattua tänne kuulumisia. Kävin mm. Tommy Wirènin luennolla, treenryhmä palaveerasi tulevaisuuden tavoitteista, ilmoitin Wilhon lukukoira-valmennukseen... Mutta jääköön ne tällä kertaa ja vihkiytyköön tämä päivitys lenkkikuville (kiitos Katja Koponen), joista välittyneen koko sakin hyvä mieli!

Wäinö tuo näytille keppiä; josko joku heittäisi vaikka?

Lakun riemukas lähestyminen

Osaa Wilho ja Darrakin :)

Metsävahti

Kyllä meissä jotain samaa on, eikö?

Kenes tämä keppi olikaan?

Vauhtia taas riittää

Laku: leikitäänkö? Wäinö: No ei.