Olen jo pitään puhunut, että olisi mielenkiintoista osallistua koirahierontakurssille, mutta en ole sitten saanut aikaiseksi lähdettyä/etsittyä sopivaa tilaisuutta. Jokin aika sitten satuin kumminkin bongaamaan kansalaisopiston tarjonnasta koiran kotihieronta -kurssin ja eikun ilmoittautumaan! Onneksi olin aikaisin liikkeellä, tulijoita oli ilmeisesti enemmän kuin riittävästi.
Ensimmäisellä kerralla käytiin teoriaa läpi ja ohjaaja näytti omalla koirallaan tekniikoita. Itse harjoittelimme ihmisparilla, mikä oli ihan aiheellista, koska vaikka otteet näyttävät simppeleiltä, oli niiden toteuttaminen ainakin allekirjoittaneelle yllättävän haasteellista. Parempi siis harjoitella hieman ennen kuin murjon pahaa aavistamatonta luontokappaletta; tämän kurssin uhriksi on valikoitunut koiristamme Turbo. Meinasin lähteä sinne Wilhon kanssa, mutta vaikka Wilho olisi kurssilla hienosti, tapansa mukaan, ei se erityisemmin nauti vieraiden ihmisten pitempi aikaisesta huomiosta ja idea kun on, ett parin kanssa yhdessä hierotaan vuorokerroin toistemme koiria. Turbo taas nauttii juuri tällaisesta "aktiviteetista". Lisäksi Turbossa on enemmän hierottavaa, se kun painaa sen 50 kiloa Wilhoa enemmän :)
Sormet syyhyää jo päästä aloittamaan!
Wilhon kanssa kävin kokeilemassa uutta treeniryhmää, jonne on sitten myöhemmin tarkoitus viedä lähinnä Wäinöä. Ihan uuteen porukkaan tutustuessa on kumminkin helpompi lähteä Wilhon kanssa, pystyy esim. moikkamaan toisia paikalla olijoita :) Mukavaa porukkaa tuntuivat kumminkin olevan ja kertoilinkin, että seuraavalla kerralla tuon toisen koiran, jonka kanssa en välttämättä pääse ihan samaan ympyrään pyörimään, ainakaan ensimmäisellä kerralla. Toivottavasti Wäinö tottuisi nopsaan uuteen tilanteeseen niin voisin pyytää muita rapsuttelemaan sitä ja katsomaan siltä vaikka hampaat silloin tällöin. Wilhon kanssa asiassa ei ollut ongelmaa. Vähän meinasi herra tylsistyä kun odottelimme omaa vuoroamme. Harjoittelimme näyttelyissä esiintymistä, mutta koira tapitti minua kumminkin silmiin melkein koko ajan :) Noh, Wilhoa ei ole tarkoitus koskaan näyttelyttää, joten parempi ehkä näin. Lopputunnin teetinkin sillä sitten kaiken maailman temppuja. Ihmeesti ne oli sillä muistissa, vaikka itsellä tuppaa unohtumaan mitä kaikkea sille on tultu opetettua!
Wäinö pääsi sitten loistamaan koirapuistossa. Paikalla oli enemmänkin porukkaa, mutta kaikki samalle puolelle ahtautuneena. Muuten oltaisiin menty kyllä sekaan, mutta puistossa oli myös Wäinön inhoama kultainen noutaja, joka on suurin piirtein samanikäinen, aika machouros... joten me ei mahduttu samalle puolelle. Sinänsä ihan ok, meno oli siellä vähän villiä aika ajoin. Wäinö sitä paitsi hoitaa oman liikuntansa vaikka sitten yksin. Leikin sen kanssa oman aikani kuluksi ja hieman harjoiteltiin myös sivulletuloa ja seisomista. Ne sujuivat oikein mainiosti ja leikkijakson jälkeen poika oli hyvin onnellisen ja ylpeänoloinen kun oli päässyt tällaiseen erikoistilanteeseen, ihan ilman muita koiria :) Lisäksi Wäinö yllätti minut kun ohi ajoi pyörä eikä se rynnännytkään haukkuen sen perään aidan viertä pitkin vaan mietti hetken ja kääntyi sitten katsomaan minua! Tottakai palkkasin sen ruhtinaallisesti moisesta uroteosta.
Miten Wäinö suhtautuu yleisesti uusiin koiriin, siis täysin vieraisiin tapauksiin? :) Ihan mielenkiinnosta kyselen, että onko saman tyylinen kuin siskonsa..
VastaaPoistaNarttujen kanssa Wäinöllä ei ole ongelmia ja ne saakin pomottaa poikaa ihan silleen kun tykkäävät. Tämä vaan väistää. Viimeksi tutustuttiin porokoiranarttuun, joka ei ole ihan ihastunut kaikkiin uusiin koiriin ja näyttikin Wäinölle heti kättelyssä missä herran paikka on. Wäinö lähinnä katseli minua, että oikeastiko ollaan menossa tämän kanssa lenkille?
PoistaMutta kaikkien urosten kanssa Wäinö ei kyllä tule toimeen. Meillä on siis samassa taloudessa leikkaamaton 8-vuotias bullmastiffiuros, jonka olemassa olosta Wäinö ei hirveästi perusta. Alkuun niille tuli muutamia yhteenottoja, joissa Wäinö painettiin maahan. Wäiski ei kumminkaan kovapäisenä näistä juuri oppinut vaan jatkaa samaan malliin, eli räksyttäen aina kun Turbo tekee jotain sen mielestä outoa. Turbo on kumminkin sen verran järkevä kaveri, että lähinnä väistää muualle, joten enää ei ole yhteenottoja tullut. Varsinkin samanikäisten urosten machoilu saa Wäinön kyllä riehaantumaan ja senpä takia koirapuistossa käydessä katsonkin, ettei sellaisia ole paikalla.
Nyt Wäinö on rauhoittunut jonkun verran ja koirapuistoilu on meille ihan mahdollista, se tykkää leikkiä kyllä vieraidenkin kanssa. Nuorempana kannoin sitä puistosta kyllä muutamaan otteeseen pois kun ei osannut käyttäytyä :) Vapaanaollessa meillä ei siis juuri ongelmia ole, enemmänkin sitten hihnassa ollessa Wäinö tykkää räksyttää senkin edestä.
Seelvä juttu. Meillä ei Molilla sitten taas ole sukupuolella tai iällä väliä, mutta kaikki arat tai tosi varovaiset koirat saa kyllä Molilta helposti kyytiä, mutta rohkeat ja reippaat koirat on ihan ok :)
Poista