Uusi vuosi, uudet kujeet

Blogin päivityksestä onkin kulunut aikaa, mutta elo on ollut hyvässä ja pahassa niin tapahtumarikasta, ettei vain ole ehtinyt koneen ääreen riittävän kauaksi aikaa istahtaa ja koota ajatuksiaan kirjalliseen muotoon. Ja ehkä se ajatusten kokoaminenkin on ollut hetkittäin haastavaa. Otetaan nyt huonot uutiset ensin, kun kerta sillä linjalla aloittelin...

Uudet järjestelyt

Turbo sai muutama viikko sitten taas uuden epilepsia-kohtauksen sillä aikaa kun olimme poissa kotoa. Kaiken hyvän lisäksi sillä oli purujäljet jalassa, syylliseksi epäillään Wäinöä... Ei mikään mieltänostattava tunnelma tulla töistä kotiin, voin sanoa. Mitäpä siinä tekemään kuin eristämään koirat toisistaan ja miettimään, että mitäs nyt. Kauaa ei tarvinnut miettiä, kohtaus kun uusi vielä samana iltana, vaikkakin pienempänä. Seuraavana päivänä kohtauksia alkoi tulla vähän väliä, joten koira vietiin eläinlääkäriin. Syytä kohtauksiin ei eläinlääkäri vieläkään osannut sanoa, mutta kuulemma se on joko "oikeaa" epilepsiaa (joka yleensä puhkeaa jo nuorena) tai sitten esimerkiksi kasvaimesta johtuvaa. Kovin valoisa ei tuo ennuste siis ollut. Joka tapauksessa sille aloittiin epilepsialääkitys ja tällä hetkellä tilanne on se, että kohtaukset ovat pysyneet poissa. Koira on ollut erittäin väsynyt kovasta lääkityksestä ja aika sekaisin muutenkin. Ensi alkuun eivät oikein edes jalat pitäneet ja muutenkin koira tuntui olevan hukassa jopa siitä missä se oli.

Lääkkeillä on huumaava vaikutus ja ne selvästi saavat koiran pään sekaisin, mutta hyvä tietysti, että auttavat. Joka tapauksessa Turbon hoito on hetkittäin haastavaa, koska sille tulee vieroitusoireita lääkkeistä. Ennen lääkkeen saantiaikaa (aamuin illoin) se on erittäin rauhaton ja hiippailee joka paikassa tekemässä milloin mitäkin, yleensä sellaista mitä se ei saisi, kuten syömässä pöydiltä, toisten ruokakupeilta, juomassa huvikseen (toki lääkkeet lisäävät janoa), raapimassa tai nuolemassa itseään tai muuta vastaavaa. Jos nämä keinot eivät sen eteen lääkettä tuo, se alkaa inisemään. Lääkkeen saannin jälkeen alkaa sama show ennen kuin koira simahtaa, ja sen pitää vielä päästä uloskin vähän väliä. Aamuisin sen pitää päästä ulos jo ennen seitsemää aamulla. Pari kertaa se on jopa tehnyt tarpeensa sisälle, mikä tietysti pistää allekirjoittaneen hermot erittäin kireälle. En tiedä onko lääkkeillä tähän vaikutusta, eikö se tajua olevansa sisällä vai eikö se pysty enää pidättelemään entiseen malliin vai testaako se jotain ihme asiaa...

Poikia ei tästä lähin pidetä meidän poissaollessamme samassa tilassa isojen kanssa, ihan varmuuden vuoksi. Vähän surkuhan minulle on laittaa niitä vierasmakkariin öiksi/työpäiviksi, mutta pakkohan se on. Olen ruokkinut Wäinön samaisessa huoneessa, syöttänyt niille siellä luita sekä silitellyt ja leikkinyt poikien kanssa nimenomaan siellä, jotta huoneesta jäisi mahdollisimman hyvä maku. Kaiken hyvän lisäksi olen pidentänyt aamu- ja iltalenkkien pituuksia ja lisännyt aivotyöskentelyä, jotta ne olisivat kunnolla väsyneitä huoneeseen jäädessään. Näyttää kyllä suunnitelma tepsineen, pojat ovat pärjänneet siellä vallan mainiosti ja lähinnä nukkuvat. Toisinaan ne pyrkivät huoneeseen, vaikka olisin paikallakin, joten eivät siis pidä sitä minään rangaistuksena vaan enemmänkin rauhallisena paikkana.

Hoitolakokemuksia

Pojat ehtivät käväisemään joulukuun alkupuolella myös koirahoitolassa yhden viikonlopun verran. Vastoin alkuperäisiä odotuksiani, niillä ei ollut ollut siellä minkäänläisia ongelmia vaan ne olivat viihtyneet vallan mainiosti! Odottelin koko viikonlopun soittoa, että nyt tule hakemaan nämä rakit täältä veks, mutta onneksi sellaista ei kumminkaan kuulunut :) Niiden hoitolaan jättäminen kyllä vähän kirpaisi, varsinkin kun Wilho oikein yritti kiivetä syliin ilmeellä "ethän jätä, pliis!". Wäinö oli enemmän kiinnostunut ympäristöstä, vaikka kun hävisin näkyvistä, kuulin kun se uikutti hieman. Onneksi pojat ovat reippaita eläjiä eivätkä sitten alun jälkeen olleet olleet moksiskaan. Jätin niille siankorvat syötäviksi molemmiksi päiviksi ja kun niitä oli vielä lenkkeilytetty ja rapsuteltu, ei niillä ollut ollut mikään hätä. Päinvastoin, kun saavuin hakemaan niitä, oli vastassa toki iloinen kaksikko, mutta tervehdys oli paaaaaljoon laimeampi kuin olin kuvitellut. Siellä ne häkissään makailivat ja olivat hyvin tyytyväisen oloisia. Kiitos Lemmikkihoitola Moppe ja Miiru http://www.moppejamiiru.fi/, meistä tulee varmasti vakiasiakkaita niille kerroille kun vakihoitajat (vanhempani) ovat estyneitä.

Hyvää uutta vuotta kaikille kuitenkin!

Ja tietysti kiitos lukijoille, jotka ovat jaksaneet olla kiinnostuneita elämästämme :)

Uusivuosi vietettiin poikien kanssa maalla, jossa ne kyllä ovat olleet joulukuun aikana muuten vaan lomailemassakin. Ei ole tuntunut poikia haittaavan, siellä kun ovat saaneet juosta vapaana ilman hihnoja aamusta iltaan. Välillä on meinannut mennä jopa yliväsymyksen puolellekin. Pidempään jos olisin niitä siellä pitänyt tokkopa olisin saanut enää totutettua kaupunkilaiselämään ;) Wäinö olikin ensimmäiset päivät kotona aika rauhaton varsinkin ulkona, mutta on nyt taas kivasti kotiutunut ja sietää autotkin entiseen malliin. Wilho halusi aluksi haukkua kaikki ulkoa tulevat äänet, mutta se oli ilmeisesti enemmänkin mielennäyttöä kuin kulttuurishokkia... Wilho on yrittänyt hieman testailla minua ja vanhempianikin, ei taas muka ensimmäisestä käskystä tarvitse totella...

Wäinö sen sijaan sai kehuja siitä, miten mainio pihakoira se onkaan! Ja kyllähän se todella on mitä osuvin otus niihin olosuhteisiin. Nykyään se pärjää niin hyvin kaupungissakin, että olen kyllä todella tyytyväinen sen kehitykseen. Siitä on tullut niin mainio koira, että välillä huomaan haavelevani toisesta samanlaisesta... Hui kamala! Oikeastiko? Mutta kyllä, siinä on niin valloittavia luonteenpiirteitä, että sen ollessa hoidossa minulla oli todella ikävä sen seuraa. Koska Wäinöhän on nimenomaan se koira, joka on aina touhussa mukana, oli se sitten pyykinpesua, ruuanlaittoa, lenkkeilyä tai sohvalla makomista. Wilho on tällä hetkellä lähinnä evakossa "omassa" huoneessaan, koska ilmeiseti välttelee niin paljon Turboa. Mutta on se muutenkin paljon vähemmän seuraa vaativa koira, tosin juuri kun tämän tähän kirjoitin, se nousi tuoliani vasten ja änkesi syliin :D

Uusivuosi itsessään ei ollut mikään ongelma, vaikka raketit paukkuivatkin. Wilho pelkäsi niitä hieman ja haukkui taivaalle aina kun pamaus tuli. Sisällä ollessaan se ei reagoinut paukkeeseen ollenkaan, hirsitalo on kyllä hyvin äänieristetty ihan luonnostaan, mutta meillä ei ollut mitään ylimääristä, radioita tms. estämässä paukkeen kuulemista. Wäinö ei edes ulkona ollessaan reagoinut paukkeeseen lainkaan. Ollessaan yhtäaikaa Wilhon kanssa ulkona, se osallistui konserttiin, mutta ei selvästikään tiennyt mille haukuttiin. Reippaana koirana se toki otti osaa talkoisiin, tottakai!

Kyllä maalla on mukavaa! Varsinkin kun "koiria ei saa syöttää pöydästä"-sääntö ei siellä päde! Noh, juhlan kunniaksi menkööt...

Arki ja tavoitteet

Nyt olisi taas totuttauduttava arkeen...Sen kunniaksi kävin taas pitkästä aikaa koirapuistossa poikien kanssa ja saimme seuraksi vielä serkkutytönkin, jota kuulemma koirakuume vaivaa :) Reissusta muodostuikin aika hauska. Keskustan puistossa, jossa emme yleensä käy, oli alkuun kivasti porukkaa. Sattuipa sinne vielä samanikäinen uroskin kuin Wäinö ja vielä leikkaamaton, mutta ei niiden välille muodostunut edes kahakkaa, vaikka sitä vähän pelkäsin. Wäinö urahti sille kun se yritti nousta selkään, mutta sen jälkeen ne vain välttelivät toisiaan. Hieno Wäinö, parempaa en olisi voinut toivoakaan! Kun ensimmäinen erä koiria oli lähtenyt, paikalle saapui vielä ihastuttava 4-kuinen kultaisennoutajanpentu. Voih, aivan ihana! Wilhoa ei sen touhut kiinnostaneet, ei sitten yhtään, mutta Wäinö kyllä jaksoi leikkiä penskan kanssa :)

Mieli halajaisi jollekin kurssille jomman kumman koiran kanssa, tai ehkä kummankin jos vaan aika riittää. Wäinöä olen ilmoittamassa taas uuteen näyttelyyn, saas nähdä tuleeko se serti tällä kertaa... Jos jostain vielä löytyisi sopiva tokojatko-kurssi, voisin viedä Wilhon vuorostaan sellaiselle. Tai rallytko-kurssille. Mietin jopa, että voisin osallistua johonkin rallytokokisaan Wilhon kanssa... Ainakin helmikuussa sellainen olisi tarjolla Jyväskylän näyttelyiden yhteydessä, mutta se taitaa tulla meille hieman liian aikaisin. Vaikka liikkeet sinällään onkin hallussa, me ei olla harjoiteltu yhtään, joten ehkä pitää lykätä sitä myöhempään ajankohtaan...

Wäinön joulurusetti. Why, oh why?