Wilhohan starttaa ensi viikon lauantaina Rally-tokon AVO-luokan. Voi hui... Siis, ei meillä toki mitään tavoitteita sen kummemmin edelleenkään ole, mutta nyt on hiipinyt mieleen, että kannattikohan sittenkään? Olisikohan pitänyt mennä vasta vähän "valmiimman" koiran kanssa, ts. kunhan se seisoo nätisti paikallaan... Ei sinne nyt viitsisi ihan mennä itseään nolaamaan, on tuota ajomatkaakin :D
Perjantain treenit ei ainakaan auttaneet tässä asiassa. Wilhonkin kanssa harjoiteltiin lähinnä sitä, että minä kävelisin selkäsuorassa enkä kumartelisi koiran puoleen. Mutta kun en minä näe sitä jos en kumartele! Siinäpä vasta ongelmaa. Paikallaan seisominen oli Wilholle myös ylivoimainen tehtävä eikä me tietenkään koko viikkoon oikein voitu harjoitella, koska flunssa vei ohjaajasta kaikki ylimääräiset voimat. Wäinön kanssa treenit sujuivat vielä huonommin; me ei päästy edes leluhoukutuksen ohi koiran ollessa vieläpä hihnassa. Harjoiteltiin sitten koko treenit sitä... No, olihan se tietysti järkevää, mutta sangen turhauttavaa kumminkin. Pitänee ostaa kotiin karsea määrä leluja, jotta ne ei olisi sille niin "WOWMITÄNUOON?!?" -elementti.
Eilen sitten mietin, että alanko harjoittelemaan Wilhon kanssa oikein todenteolla epävarmoja liikkeitä, teen oikein aikataulut jne. Otti kumminkin aivoon sen verran, että heilautin tämän ajatuksen hiivattiin, nappasit kaikki koirat matkaan ja ajelin metsään lenkille. Ei kun koirat vapaaksi ja pää tuulettumaan. Kisojen kannalta ei nyt varmaan se järkevin ja tuloksia tuovin vaihtoehto, mutta voi kun meillä kaikilla oli hauskaa! Wäinö oli selvästi kaivanut sitä, että pääsee juoksemaan sen minkä kintuista irtoaa ja sen se tosiaan tekikin! Darra ei paljoa huonommaksi jäänyt ja tuli muutaman kerran kutsusta niin iloisesti täysiä pinkoen luokse, että sille oli itsekin pakko nauraa. Wilho innostui kierimään lumessa oikein todenteolla ja teki muutaman spurtin vielä kaupan päälle. Lähdettiin lenkiltä täysin uudistuneina :) Illalla koirille tarjoiltiin savustettuja ydinluita, joten kaiken kaikkiaan hieno päivä sitten kumminkin.
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
Rally-tokokisat Kuopio 11.10
Nonni nih! Jännitys oli taas kamala ja vähän paineitakin, koska Wilhon kanssa oli mahdollisuus RTK1-luokkatunnukseen. Joka sieltä kyllä sitten tulikin, tosin ei niin varmoin ottein kuin olisin itseltäni toivonut. Wilho teki toki enemmän kuin parhaansa! Minulle vain tuli kiire omalle vuorolle ja häkellyin siitä hieman. Tällä sitten sain Wilhonkin häkeltymään eikä siinä ollut sitä terävyyttä mitä normaalisti. Se haahuili hieman ja junnasi takana, joten jouduin itse kävelemään normaalia hitaammin. Mutta kaiken kaikkiaan näin jälkikäteen on hyvä mieli, koska koulutustunnus saatiin ja avoin luokka odottaa! Tulos 87/100 pistettä. Alla video Wilhon tekemisestä:
https://www.youtube.com/watch?v=KqLUXi68dbk
Wäinön kanssa sitten päätin, etten ainakaan ole myöhässä omalta vuorolta ja otin koiran jo ennen toisen ryhmän rataan tutustumista lämmittelemään. Noh, siitä kävi niin, että me sitten "lämmiteltiin" 45 minuuttia ennen omaa vuoroa. Wäinön silmistä näki jo, että poikaa väsytti kovin kun oli joutunut niin keskittymään. Jostakin se kuitenkin radalle mentäessä vetäisi energiaa ja teki ihan täysillä kaiken mitä siltä pyydettiinkin. Hieman haastavaa oli uusi halli ja kaikki sen äänet, plus tietysti yleisö, joka oli suhteellisen lähellä toisissa kohtaa rataa. Tulos 83/100 pistettä. Myös Wäinön suorituksesta on tällä kertaa videokuvaa:
https://www.youtube.com/watch?v=7XHdKypuOtc&feature=youtu.be
Todella opettavaista katsella videoita omista radoista (kiitos kuvaajalle ja kaverille, että jaksoi ladata videot nettiin)! Wäinön pomppiminenhan on aika... Jatkuvaa? En ihan edes tajunnut sitä kunnolla ennen tuon yllä olevan videon katsomista. Pikku vikoja tietysti ja paljon ollaan jo seuraamisen ja perusasennon kanssa saatu aikaan, vaikka harjoittelu onkin ollut laiskemman puoleista. Silti pitää Wäinön kanssa parantaa tuota perustekemistä ennen seuraavaa haastetta. Wäinöä ei olla vielä uusiin kisoihin ilmoitettukaan. Joulukuussa seuraavan kerran edes katselen, sen verran täyttä on tämä kisakalenteri näyttänyt. Lähistöllä jos olisi kisoja niin sitten voin harkita. Wäinön kanssa ei tällä kumminkaan ole mikään kiire. Harjoitellaan rauhassa, niin se hyvä tulee, kuten ennenkin.
Wilhohan on jo ilmoitettu avoimen luokan ensimmäiseen kisaan. Muutamia liikkeitä meidän on harjoiteltava, kuten istumisesta seisomaan siirtymistä ja hyppyä. Luulisin, että nämä ovat nopeita Wilholle oppia, mutta toisaalta... Ei meillä ole avoimen suhteen mitään tavoitetta, koska en tosiaankaan ajatellut, että kisattaisiin siellä jo nyt! Eli kokeilemaan ja sitten katsotaan tilannetta uudelleen.
https://www.youtube.com/watch?v=KqLUXi68dbk
Wäinön kanssa sitten päätin, etten ainakaan ole myöhässä omalta vuorolta ja otin koiran jo ennen toisen ryhmän rataan tutustumista lämmittelemään. Noh, siitä kävi niin, että me sitten "lämmiteltiin" 45 minuuttia ennen omaa vuoroa. Wäinön silmistä näki jo, että poikaa väsytti kovin kun oli joutunut niin keskittymään. Jostakin se kuitenkin radalle mentäessä vetäisi energiaa ja teki ihan täysillä kaiken mitä siltä pyydettiinkin. Hieman haastavaa oli uusi halli ja kaikki sen äänet, plus tietysti yleisö, joka oli suhteellisen lähellä toisissa kohtaa rataa. Tulos 83/100 pistettä. Myös Wäinön suorituksesta on tällä kertaa videokuvaa:
https://www.youtube.com/watch?v=7XHdKypuOtc&feature=youtu.be
 |
| Wäinö seuraa |
 |
| Parantunut perusasento |
 |
| "Nam, lisää herkkuja, kiitos!" |
 |
| Keskittynyt buhund |
Todella opettavaista katsella videoita omista radoista (kiitos kuvaajalle ja kaverille, että jaksoi ladata videot nettiin)! Wäinön pomppiminenhan on aika... Jatkuvaa? En ihan edes tajunnut sitä kunnolla ennen tuon yllä olevan videon katsomista. Pikku vikoja tietysti ja paljon ollaan jo seuraamisen ja perusasennon kanssa saatu aikaan, vaikka harjoittelu onkin ollut laiskemman puoleista. Silti pitää Wäinön kanssa parantaa tuota perustekemistä ennen seuraavaa haastetta. Wäinöä ei olla vielä uusiin kisoihin ilmoitettukaan. Joulukuussa seuraavan kerran edes katselen, sen verran täyttä on tämä kisakalenteri näyttänyt. Lähistöllä jos olisi kisoja niin sitten voin harkita. Wäinön kanssa ei tällä kumminkaan ole mikään kiire. Harjoitellaan rauhassa, niin se hyvä tulee, kuten ennenkin.
Wilhohan on jo ilmoitettu avoimen luokan ensimmäiseen kisaan. Muutamia liikkeitä meidän on harjoiteltava, kuten istumisesta seisomaan siirtymistä ja hyppyä. Luulisin, että nämä ovat nopeita Wilholle oppia, mutta toisaalta... Ei meillä ole avoimen suhteen mitään tavoitetta, koska en tosiaankaan ajatellut, että kisattaisiin siellä jo nyt! Eli kokeilemaan ja sitten katsotaan tilannetta uudelleen.
perjantai 3. lokakuuta 2014
Darra-toipilas
Darra sai tuossa jokin aika sitten kyntensä telottua pahannäköisesti. Neitokainen kävi eilen eläinlääkärissä, jossa onneksi selvisi, että vain kynnen ylinkerros oli haljennut, mutta alempi kerros oli edelleen ehjä, joten kynnen poistoon ei tarvinnut ryhtyä. Nyt sen pitää liikkua minimaalisesti seuraavat kaksi viikkoa (onnistunee) ja sen kynsi pitää suojata aina ulkoillessa. Muutoin tassussa ei saa pitää sidettä, että haava saisi hengittää, joten tötterö päähän vaan, ettei koira pääse nuolemaan sitä. Lisäksi aamuin illoin kynsi on pestävä vedellä ja sen jälkeen desinfioitava. Tämän jälkeen siihen on levitettävä hoitavaa voidetta. Darra sai myös kipulääke- ja antibioottikuurin. Pieni kynsi - paljon vaivaa! Sinällään tämä on tuttua puuhaa; Wäinön autokohtaamisen jälkeen joskus aikoinaan samaa hommaa tehtiin herraties miten pitkään...
Onneksi Darra on reipas potilas ja hoito toimenpiteet sujuvat sen puoleen nopsasti, vaikka eihän se niistä varsinaisesti nauti. Päällimmäistä kerrosta poistettaessa tyttö oli rääkäissyt järkyttyneenä, mutta sen kummempaa traumaa ei siitäkään tainnut jäädä. Sateet saisivat antaa odottaa itseään vielä pari viikkoa niin saataisiin hoitojakso helpommalla läpi eikä paraneminen pitkittyisi... Saattaa jäädä toiveeksi näin syksyllä...
 |
| Manikyyri-tarvikkeet |
 |
| Tälläisen sidoksen tyttö sai tassunsa suojaksi. |
perjantai 26. syyskuuta 2014
Rally-toko Joensuu 20.9
Kotikisat järjestettiin tuossa viikko sitten vaan lähdin niistä pikapikaa kohti Helsinkiä ja sieltä Prahaan, joten tämä tulee hieman jälkijunassa. Meno oli kuitenkin sen verran mahtavaa, että pakko hehkuttaa vielä bloginkin parissa!
Starttasin molempien poikien kanssa alo-luokassa. Wäinön kanssa nämä olivat ekat kisat ikinä ja suoraan sanottuna jännitti ihan kamalasti. Me ei tietenkään olla harjoiteltu niin paljon kuin olisi ollut suotavaa, mm. kokonaista rataa ei olla palkatta vedetty kuin kerran... Nooh, yrittänyttä ei laiteta! Kauhuskenariot siitä, miten koira hyppii ja pomppii ja räyhää tuomarille ja katsojille hiipivät kieltämättä mieleen. Ihan turhaan tosin; Wäinö oli ihan pro! Ainoat virheet mitä saatiin, oli liian vinosta asennosta johtuvat pisteen vähennykset. Tiesinkin, että Wäinön perusasento menee ilman palkkaa helposti siihen, että poikittaa sivuttaiseen asentoon. Tuomarin palaute oli, että kymmenen astetta enemmän poikitusta ja meidät olisi pitänyt hylätä... Huh, no se meni likeltä! Ei kun siis treenaamaan tätä Wäiskin kanssa.
Rata oli yllättävänkin vaikea, siihen kuului mm. juosten pujottelu ja muutama hämäävä lähestyminen. Paljon vaikeampi rata siis kuin Wilhon kanssa ekaa kertaa kisattaessa. Tiesin, että Wilholle rata sopi, koska liian helpolla radalla se menettää kiinnostuksensa. Wäinön kanssa taas varsinkin juoksuosuus suorastaan hirvitti; harjoituksissa se on ottanut niin paljon lämpöä minun juoksuaskeleista, että koko tekeminen on mennyt lähinnä pomppimiseksi. Tällä kertaa poika kuitenkin keskittyi niin täysillä, että en voi kuin ihmetellä! Se vain tuijotti suoraan minua eikä sen silmissä ollut mitään muuta kuin radan suorittaminen. Voi miten hieno pieni eläin! Wäinön suoritus oli 18 koirakkoa Wilhon jälkeen, joten ehdin lämmitellä sen hyvin, tämä pitää muistaa seuraavallakin kerralla. Tuloksena meille siis oli 89/100 pistettä, mikä on huomattavasti yli tavoitteen :)
Wilhon kanssa aloitettiin alokas-luokan toinen ryhmä. En ollut oikein ehtinyt katsoa muiden suorituksia kun ajattelin, että lämmittelen Wilhonkin mahdollisimman hyvin. Wilhon kanssa otin taktiikaksi enemmänkin hengen nostatuksen kun Wäinön kanssa taas yritettiin harjoitella keskittymistä. Radalle mentäessä Wilho olikin ihan oikeassa moodissa; energinen, mutta keskittynyt. Alkuasennossa sanoin sille vielä tuplakäskyn, jottei se alkaisi suorittamaan omia liikkeitään, kuten viimeksi. Sinällään Wilholle rata ei sisältänyt vaikeita liikkeitä ja minäkin hallitsin hermoni, joten tuloksena oli 100/100 ja luokkavoitto!
Kovin olen siis tyytyväinen ja ylpeä hienoista koirapojistani! Viime viikon ne ovatkin sitten viettäneet lomaa isännän huomassa kun emäntä on matkaillut, mutta tämän jälkeen ne pääsevät ansaitulle lenkille haistelemaan vähän metsän hajuja ja Wäinö juoksemaan minkä kintuista lähtee :)
Starttasin molempien poikien kanssa alo-luokassa. Wäinön kanssa nämä olivat ekat kisat ikinä ja suoraan sanottuna jännitti ihan kamalasti. Me ei tietenkään olla harjoiteltu niin paljon kuin olisi ollut suotavaa, mm. kokonaista rataa ei olla palkatta vedetty kuin kerran... Nooh, yrittänyttä ei laiteta! Kauhuskenariot siitä, miten koira hyppii ja pomppii ja räyhää tuomarille ja katsojille hiipivät kieltämättä mieleen. Ihan turhaan tosin; Wäinö oli ihan pro! Ainoat virheet mitä saatiin, oli liian vinosta asennosta johtuvat pisteen vähennykset. Tiesinkin, että Wäinön perusasento menee ilman palkkaa helposti siihen, että poikittaa sivuttaiseen asentoon. Tuomarin palaute oli, että kymmenen astetta enemmän poikitusta ja meidät olisi pitänyt hylätä... Huh, no se meni likeltä! Ei kun siis treenaamaan tätä Wäiskin kanssa.
Rata oli yllättävänkin vaikea, siihen kuului mm. juosten pujottelu ja muutama hämäävä lähestyminen. Paljon vaikeampi rata siis kuin Wilhon kanssa ekaa kertaa kisattaessa. Tiesin, että Wilholle rata sopi, koska liian helpolla radalla se menettää kiinnostuksensa. Wäinön kanssa taas varsinkin juoksuosuus suorastaan hirvitti; harjoituksissa se on ottanut niin paljon lämpöä minun juoksuaskeleista, että koko tekeminen on mennyt lähinnä pomppimiseksi. Tällä kertaa poika kuitenkin keskittyi niin täysillä, että en voi kuin ihmetellä! Se vain tuijotti suoraan minua eikä sen silmissä ollut mitään muuta kuin radan suorittaminen. Voi miten hieno pieni eläin! Wäinön suoritus oli 18 koirakkoa Wilhon jälkeen, joten ehdin lämmitellä sen hyvin, tämä pitää muistaa seuraavallakin kerralla. Tuloksena meille siis oli 89/100 pistettä, mikä on huomattavasti yli tavoitteen :)
Wilhon kanssa aloitettiin alokas-luokan toinen ryhmä. En ollut oikein ehtinyt katsoa muiden suorituksia kun ajattelin, että lämmittelen Wilhonkin mahdollisimman hyvin. Wilhon kanssa otin taktiikaksi enemmänkin hengen nostatuksen kun Wäinön kanssa taas yritettiin harjoitella keskittymistä. Radalle mentäessä Wilho olikin ihan oikeassa moodissa; energinen, mutta keskittynyt. Alkuasennossa sanoin sille vielä tuplakäskyn, jottei se alkaisi suorittamaan omia liikkeitään, kuten viimeksi. Sinällään Wilholle rata ei sisältänyt vaikeita liikkeitä ja minäkin hallitsin hermoni, joten tuloksena oli 100/100 ja luokkavoitto!
Kovin olen siis tyytyväinen ja ylpeä hienoista koirapojistani! Viime viikon ne ovatkin sitten viettäneet lomaa isännän huomassa kun emäntä on matkaillut, mutta tämän jälkeen ne pääsevät ansaitulle lenkille haistelemaan vähän metsän hajuja ja Wäinö juoksemaan minkä kintuista lähtee :)
 |
| Wilho palkintojen jaossa. |
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
Hieno Wäinö
 |
| #kutsumua |
Pahoittelen kuvan huonoa laatua. Joskus varmaan pitäisi opetella kuvaamaan edes auttavasti? Joka tapauksessa Facesta bongasin tällaisen postauksen ja jotenkin kosketti... Wäinön kanssa kun ollaan välillä oltu ongelmissa ja noloissa tilanteissa, varsinkin silloin kun herra oli nuorempi. Saatiin kuunnella ohikulkijoilta jos jonkinmoista huutelua, joka tietysti parhaansa yrittäneenä, koiraa rakastavana omistajana, tuntui erittäin pahalta. Ihmiset osaa välillä olla tahtomattaan ja varsinkin tahtoessaaan julmia. Ne tunnit mitä Wäinön koulutukseen on pistetty, eivät rajoitu pelkästään lenkkeilyyn ja koiran kanssa puuhaamiseen. Loppuaika ollaan luettu ja etsitty tietoa ja kursseja joilla käydä, hiottu taitoja ja yritetty aina yrittämisen jälkeen. Näitä tunteja ja välillä epätoivon hetkiä eivät ulkopuoliset kommentteineen ehkä ymmärrä tai haluakaan ymmärtää. Joten siksi aiheellinen tämä postaus meille. Koska on se vaan niin hieno ja etevä mies, tuo minun Wäinöliini!
Ps. Haluaisin korostaa, että tämä mielipaha on pieni verrattuna koulukiusaamisen jättämiin haavoihin.
maanantai 25. elokuuta 2014
Wilhon rally-tokoiluvideo
https://www.youtube.com/watch?v=qjiT8PMKpqE&feature=youtu.be
Sieltä voi kaikki halukkaat katsella meidän menoa :) Ihan hyvältähän se tälleen jälkeenpäin näyttää, vaikka radalla tosiaan tuntui, että tehtiin kamalan suuria virheitä. Virheet siis tuosta alun asennosta ja lopun huomion herpaantumisesta. Itse katselin, että kylläpä kumartelen koiraan päin, vaikka tarvetta ei varsinaisesti olekaan. Jotenkin sitä vaan tuntee, että kun on pieni koira niin pitää mennä lähemmäs. Teen tuota ihan huomaamattani, mutta selvästi pitää alkaa kiinnittämään huomiota entistä enemmän omaan asentoon. Seuraavassa luokassa (jahka siis sinne asti päästään, mutta kuitenkin...) tuohan on jo virhe...
Muuten tässä ollaan taas koirien kanssa laiskoteltu, yhdet vaivaiset treenit kävin Wäinön kanssa perjantaina. Koirassa oli taas niin paljon virtaa, että se vain lähinnä hyppi ja pomppi ympäriinsä, joten ei niistä sen enempää. Joka tapauksessa ykkösjuttu Wäiskin kanssa on perusasennon ja seuraamisen harjoittelu, temput se kyllä osaa, mutta kulkee auttamattoman vinossa ja pomppii. Noh, siihen lie auttaa myös lenkkeilyn lisääminen niin saa poika turhat energiat purettua. Tänään oli taas lenkillä siltä niin vahvaa suorittamista, että ai että! Koira juoksi päättömänä heti kun pääsi irti ja tunnin lenkistä noin 45 minuuttia meni siihen kun huutelin sitä tulemaan takaisin kun se kerta toisensa jälkeen ponkaisi juoksemaan milloin mihinkin suuntaan.
Olisi tietysti pitänyt arvata - jo pelkästään autosta ulos tuleminen ja siellä tutun koiran näkeminen sai sen täysin kiihdyksiin. Jälkiviisaana olisi ehdottomasti pitänyt uusia autosta ulostuleminen sekä pitää sitä hetki hihnassa pidempään. Nyt suunnitelmana on harjoitella tätä sekä ennen varsinaista lenkkiä yrittää väsyttää siitä suurin vapaana olemisen into pois, vaikkapa heittelemällä sille frisbeetä tms. Jospa sitten se ensi huuma vapaana olosta ei tulisi niin vahvana. Koitetaan...
Sieltä voi kaikki halukkaat katsella meidän menoa :) Ihan hyvältähän se tälleen jälkeenpäin näyttää, vaikka radalla tosiaan tuntui, että tehtiin kamalan suuria virheitä. Virheet siis tuosta alun asennosta ja lopun huomion herpaantumisesta. Itse katselin, että kylläpä kumartelen koiraan päin, vaikka tarvetta ei varsinaisesti olekaan. Jotenkin sitä vaan tuntee, että kun on pieni koira niin pitää mennä lähemmäs. Teen tuota ihan huomaamattani, mutta selvästi pitää alkaa kiinnittämään huomiota entistä enemmän omaan asentoon. Seuraavassa luokassa (jahka siis sinne asti päästään, mutta kuitenkin...) tuohan on jo virhe...
Muuten tässä ollaan taas koirien kanssa laiskoteltu, yhdet vaivaiset treenit kävin Wäinön kanssa perjantaina. Koirassa oli taas niin paljon virtaa, että se vain lähinnä hyppi ja pomppi ympäriinsä, joten ei niistä sen enempää. Joka tapauksessa ykkösjuttu Wäiskin kanssa on perusasennon ja seuraamisen harjoittelu, temput se kyllä osaa, mutta kulkee auttamattoman vinossa ja pomppii. Noh, siihen lie auttaa myös lenkkeilyn lisääminen niin saa poika turhat energiat purettua. Tänään oli taas lenkillä siltä niin vahvaa suorittamista, että ai että! Koira juoksi päättömänä heti kun pääsi irti ja tunnin lenkistä noin 45 minuuttia meni siihen kun huutelin sitä tulemaan takaisin kun se kerta toisensa jälkeen ponkaisi juoksemaan milloin mihinkin suuntaan.
Olisi tietysti pitänyt arvata - jo pelkästään autosta ulos tuleminen ja siellä tutun koiran näkeminen sai sen täysin kiihdyksiin. Jälkiviisaana olisi ehdottomasti pitänyt uusia autosta ulostuleminen sekä pitää sitä hetki hihnassa pidempään. Nyt suunnitelmana on harjoitella tätä sekä ennen varsinaista lenkkiä yrittää väsyttää siitä suurin vapaana olemisen into pois, vaikkapa heittelemällä sille frisbeetä tms. Jospa sitten se ensi huuma vapaana olosta ei tulisi niin vahvana. Koitetaan...
maanantai 18. elokuuta 2014
Rally-tokokisat Sievi 17.8
No nyt ne on sitten ohi! Ensimmäisiin kisoihin osallistuminen jännitti ihan huolella (vaikka ei kuulemma päällepäin näkynytkään), mutta hengissä siitä selvittiin ja vieläpä ihan hyvin tuloksin; 98/100 pistettä.
Koko reissu oli oikein onnistunut ja mukava, voihan tuollaisen tehdä uudestaan ihan vaan lomailun kannalta :) Vaikka rankkaa se oli, siitä ei pääse mihinkään. Startattiin hyvissä ajoin lauantaina, koska ajomatkaa kertyi kiitettävät 362 kilometriä per suunta. Ensimmäiseksi käytiin kyytiin matkakumppanimme lapinporokoira Laku sekä omistajansa, ja eikun menoksi! Wilhon kanssa matkaamisen tiesin jo etukäteen helpoksi, on se sen verran konkari näissä hommissa. Hotellissa Wilho tosin ei ole koskaan ennen ollut yötä, mutta sekin meni oikein hyvin eikä se haukkunut kuin kerran yöllä naapurista kuuluville äänille. Sekin jäi lyhyeksi haukahdukseksi, onneksi. Aamupalalle mentäessä pystyttiin koirat jättämään huoneeseen ilman, että kumpikaan olisi nostanut metakkaa.
Käytiin lauantaina katsastamassa kisapaikka jo etukäteen, mutta sen enempää en Wilhon kanssa treenaillut. Päivä oli kaikkine matkamisineen jo tarpeeksi rankka enkä halunnut väsyttää sitä ihan loppuun. Sunnuntaina mentiin kisapaikalle hyvissä ajoin katselemaan meininkiä ja oma jännityskin alkoi haihtua kun sain jutella koiraihmisten kanssa ja erityisesti rapsutella hurmaavaa buhund neito Keijua :) On se vaan Wäinöön verrattuna aika viilipytty ;) Harmittelinkin kun en päätynyt ottamaan Wäiskiä matkaan, mutta saahan se oman starttinsa rallyyn syyskuussa. Keijun omistaja myös suostui kuvaamaan meidän suorituksen, tästä suurkiitos! Olipa hyödyllistä nähdä omaa menoa. Videoon laitan linkin heti kun saan sen käsiini.
Siinä vaiheessa kun mentiin kehään, oltiin sekä koira että omistaja jo melkolailla rättiväsyneitä; se söi suurimman osan jännitystä, mutta silti hermoilin muutaman ensimmäisen kyltin aikana. Rata oli helpompi kuin mitä ollaan harjoituksissa käyty läpi. Tiesin jo etukäteen, että liikkeet me osataan, mutta virheitä voi tulla jos Wilho kadottaa kiinnostuksen hommaan, mikä oli ihan mahdollista, koska se alkoi olla jo aika väsynyt. Heti alkuun Wilho pomppasi oravaistuntaan juuri kun olin saanut sanottua olevani valmis, eli -1 pistettä. Siitä en voinut olla hirmu harmissaan, koska koiralla oli kivaa ja siksihän se sen teki :) Onneksi en lähtenyt uusimaan (uusiminen on aina -3 pistettä) lähtöä, vaikka se käväisi mielessä hetken verran. Pujottelussa taas Wilho alkoi menettää hieman mielenkiintoaan ja saatiin -1 piste puutteellisesta yhteistyöstä kun se pujottelun jälkeisellä kyltillä halusi lähteä haistelemaan jotain... Sain sen kuitenkin nopeasti houkuteltua takaisin ilman, että hihna olisi kiristynyt. Tässä jäi harmittamaan ainoastaan oma pöljyyteni kun näin, että Wilhon mielenkiinto herpaantuu, en toiminut ajoissa antamalla vaikka lisäkäskyä... Noh, ensi kerralla sitten!
Suorituksen jälkeen olikin sitten niin väsynyt olo, etten oikein edes osannut iloita hyvin menneestä radasta. En vielä edes silloin kun tulokset julkistettiin, ollut oikein millään mielentilalla. Miten sen nyt sanoisi, oli vain sellainen väsyneen turta olo :D Nyt hyvin nukutun yön jälkeen sitä voikin sitten todeta, että jes! sehän meni paljon paremmin kuin oletusarvo oli ja kannatti lähteä! Tuliaisina siis hyvä mieli, paljon innostusta harrastamiseen ja Wäinölle oma blingbling kisapanta :)
Vielä pieni muokkaus: kisapaikalla oli kuvia räpsinyt Maarit Halmetoja ja mekin oltiin päästy kuviin. hienoja kuvia oli, kerrankin sellaisia tähänkin blogiin ;)
Koko reissu oli oikein onnistunut ja mukava, voihan tuollaisen tehdä uudestaan ihan vaan lomailun kannalta :) Vaikka rankkaa se oli, siitä ei pääse mihinkään. Startattiin hyvissä ajoin lauantaina, koska ajomatkaa kertyi kiitettävät 362 kilometriä per suunta. Ensimmäiseksi käytiin kyytiin matkakumppanimme lapinporokoira Laku sekä omistajansa, ja eikun menoksi! Wilhon kanssa matkaamisen tiesin jo etukäteen helpoksi, on se sen verran konkari näissä hommissa. Hotellissa Wilho tosin ei ole koskaan ennen ollut yötä, mutta sekin meni oikein hyvin eikä se haukkunut kuin kerran yöllä naapurista kuuluville äänille. Sekin jäi lyhyeksi haukahdukseksi, onneksi. Aamupalalle mentäessä pystyttiin koirat jättämään huoneeseen ilman, että kumpikaan olisi nostanut metakkaa.
 |
| Tauko paikallaan. Iisalmen Nesteen terassille sai ottaa koiratkin :) |
 |
| Laku nauttii hotellielämästä |
Käytiin lauantaina katsastamassa kisapaikka jo etukäteen, mutta sen enempää en Wilhon kanssa treenaillut. Päivä oli kaikkine matkamisineen jo tarpeeksi rankka enkä halunnut väsyttää sitä ihan loppuun. Sunnuntaina mentiin kisapaikalle hyvissä ajoin katselemaan meininkiä ja oma jännityskin alkoi haihtua kun sain jutella koiraihmisten kanssa ja erityisesti rapsutella hurmaavaa buhund neito Keijua :) On se vaan Wäinöön verrattuna aika viilipytty ;) Harmittelinkin kun en päätynyt ottamaan Wäiskiä matkaan, mutta saahan se oman starttinsa rallyyn syyskuussa. Keijun omistaja myös suostui kuvaamaan meidän suorituksen, tästä suurkiitos! Olipa hyödyllistä nähdä omaa menoa. Videoon laitan linkin heti kun saan sen käsiini.
Siinä vaiheessa kun mentiin kehään, oltiin sekä koira että omistaja jo melkolailla rättiväsyneitä; se söi suurimman osan jännitystä, mutta silti hermoilin muutaman ensimmäisen kyltin aikana. Rata oli helpompi kuin mitä ollaan harjoituksissa käyty läpi. Tiesin jo etukäteen, että liikkeet me osataan, mutta virheitä voi tulla jos Wilho kadottaa kiinnostuksen hommaan, mikä oli ihan mahdollista, koska se alkoi olla jo aika väsynyt. Heti alkuun Wilho pomppasi oravaistuntaan juuri kun olin saanut sanottua olevani valmis, eli -1 pistettä. Siitä en voinut olla hirmu harmissaan, koska koiralla oli kivaa ja siksihän se sen teki :) Onneksi en lähtenyt uusimaan (uusiminen on aina -3 pistettä) lähtöä, vaikka se käväisi mielessä hetken verran. Pujottelussa taas Wilho alkoi menettää hieman mielenkiintoaan ja saatiin -1 piste puutteellisesta yhteistyöstä kun se pujottelun jälkeisellä kyltillä halusi lähteä haistelemaan jotain... Sain sen kuitenkin nopeasti houkuteltua takaisin ilman, että hihna olisi kiristynyt. Tässä jäi harmittamaan ainoastaan oma pöljyyteni kun näin, että Wilhon mielenkiinto herpaantuu, en toiminut ajoissa antamalla vaikka lisäkäskyä... Noh, ensi kerralla sitten!
Suorituksen jälkeen olikin sitten niin väsynyt olo, etten oikein edes osannut iloita hyvin menneestä radasta. En vielä edes silloin kun tulokset julkistettiin, ollut oikein millään mielentilalla. Miten sen nyt sanoisi, oli vain sellainen väsyneen turta olo :D Nyt hyvin nukutun yön jälkeen sitä voikin sitten todeta, että jes! sehän meni paljon paremmin kuin oletusarvo oli ja kannatti lähteä! Tuliaisina siis hyvä mieli, paljon innostusta harrastamiseen ja Wäinölle oma blingbling kisapanta :)
Vielä pieni muokkaus: kisapaikalla oli kuvia räpsinyt Maarit Halmetoja ja mekin oltiin päästy kuviin. hienoja kuvia oli, kerrankin sellaisia tähänkin blogiin ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)