Treeniä ja hellettä

Luettuani erään toisen blogia ja heidän ikävää löydöstään koiran lonkista, päätin, että nyt on viimein aika kuvauttaa myös Wilhon lonkat. Olen sitä siirtänyt aina kun "eihän niissä mitään vikaa ole", mutta kuten nyt sain lukea, oireet saattavat olla lähes huomaamattomiakin. Wilhohan peitsaa aika paljon, joskus myös vapaana liikkuessaan. Häntää Wilho ei ole juuri koskaan heiluttanut, ainoastaan ihan muutaman kerran ollessaan oikein pelästynyt/innostunut ja silloinkin se näyttää jotenkin vaikealta... Hihnalenkeillä se junnaa takana, jota olen aina pitänyt vain rasittavana tapana, mutta entäpäs jos se onkin oire kipeästä selästä/lonkasta tms.? Aika siis ottaa selvää.

Varasin Wilholle ns. terveystarkastusajan. Otetaan sitten kerralla verikokeetkin, ne ei enää hirmuista lisälaskua keikkaan tuo. Olin muutenkin ajatellut käyttää Wilhon tarkastuksessa, tuleepahan nyt tehtyä. Wilhohan on jo 6-vuotias, vaikka eihän se pikkukoiralle ole ikä eikä mikään. Ei sitä silti enää nuoreksi voi kai sanoa... Virallisia lonkkakuvia en pyytänyt - kun en niitä tarvitse- ihan vain omaksi tiedoksi (ja toivottavasti mielenrauhaksi). Wäinö on pari vuotiaana kuvattu terveeksi, joten Wäiski säästyy tältä keikalta. Ensi viikolla siis selviää!

Viime viikolla Wilho sai mahansa sekaisin, joten Wäinö tuurasi sitä rally-toko treeneissä. Ihan menestyksellä vieläpä :) Ajattelin, että se olisi ihan liian virittynyt keskittyäkseen treeneihin - kunnon lenkkejä kun ei näillä ilmoilla vieläkään pysty tekemään. Lisäksi treenaamme pienryhmässä, jossa ollaan kentällä yksi koirakko kerrallaan kun toiset odottavat autossa ja ajattelin, että se patoaa vielä siitäkin uutta kiihkoa. Vaan ei. ihan hyvin se odotti autossa ja jopa aika hiljaa. Mainittakoon, että pidin auton suurimmaksi osaksi käynnissä, jotta sillä olisi mukavan viileä olla. Onneksi uudessa (koiria varten hankitussa farkussa, tietysti :)) on tummennetut takalasit, joten kuumasta kelistä huolimatta koiralla oli mukavat oltavat. 

Virtaa ollaan sen kanssa käyty purkamassa myös uimalla ja saivatpahan Wilho ja Darrakin osansa tästä huvista. Darra-parkaa ei ole juuri uitettu, joten sen veteen saaminen osoittautui aika haasteeksi ja taisipa se sitä jonkin verran pelottaakin. Wilho koki uimisen lähinnä ikäväksi puuhaksi ja suuntasi suoraan rantaan siitä kohdalta mistä sen veteen laskin. Ei paljon jäänyt peräänsä katselemaan ja kostoksi hankasi itsensä nurmikkoon heti rantaa päästyään. Wäinö sitten ui innokkaasti meidän kanssa kun toiset koirat odottivat rannalla.

Yhtenä aamuna viikolla lähdettiin matkaan jo kukon laulun aikaan, jotta saataisiin ranta ihan itsellemme. Ja saatiinhan me! Mukava oli uiskennella rauhassa, itsekin sai virtaa työpäivään. Wilho neppaili rannalla ja Wäinö uiskenteli mukana.

Ranta on tyhjä vielä kuuden aikaan aamulla.

Wäinö haistelee ihmeissään hiekkaa - jostain syystä tällainen pitkä hiekkaranta oli sille aluksi kummastus.

Lisää rannan tutkimista.

Uinnin jälkeen valppaana vahtina.

Tämän viikon treeneihin pääsi Wilhokin jo osallistumaan, mutta ei ollut lainkaan oma itsensä. Suuri tekijä tähän on varmasti kuumuus, joka vaivasi jo itseänikin. Oli se silti kummallisen vaisu. Kaiken se teki hienosti, mutta raahasi perässä eikä sitä saanut normaaliin tapaan innostumaan. Toki yksi tekijä voi olla se, että ennen suoritusta se joutui odottelemaan pitkän aikaa yksinään. Toisten koirien tehdessä omaa suoritustaan, toiset siis odottaa autossa/kytkettynä jonnekin - tällä kertaa kytkettynä auton ulkopuolella. Tämä toimintatapa on minusta vähän epäedullinen koiralle (ja tällaiselle lahopää omistajalle) kun ensin se odottaa vaikka puoli tuntia omaa vuoroaan yksinään ja sitten tekee kymmenen minuutin suorituksen ja sitten se viedään takaisin odottamaan. Wilhokaan ei ole sellaiseen tottunut, yleensä ollaan tehty hauskoja pikku harjoituksia ennen omaa vuoroa, jotta sen vireystila olisi suorituksessa hyvä. Nooh... Tekisin etukäteen sen kanssa harjoitteita vaan yleensä joudun ryntäämään sinne suoraan töistä, joten Wilho-parka.