Kursseilua

Viime päivityksestä on taas vierähtänyt aikaa. Olen ollut jatkuvasti kipeä... taas ja sekös ketuttaa. Lenkillä ollaan päästy käymään vaihtelevalla menestyksellä ja nekin lähinnä niin, että koirat autolla metsään ja irti, itse köpöttelen rauhallista tahtia mukana. No, pääasia, että Wäinö saa juosta ja Wilho nuuskia metsän hajuja. Darrakin on pari kertaa päässyt mukaan, varsinkin kun Wilho oli hoidossa siskollani (lellittävänä, teki taas pojalle hyvää. Minulle palautui erittäin iloinen koira ja oli sillä tavatkin tallessa), mukaan mahtui. Darra on onneksi piristynyt Turbon poismenon jälkeen, vaikka täytyy myöntää, että siinä on alkanut näkyä vanhuuden merkkejä, joita ei aiemmin ole huomannut/ollut.

Wilhon kanssa aloitettiin perustottelevaisuuskurssi, jolla ehdittiin käydä vain kerran ja sitten meille aukenikin paikka rallytokon alkeiskurssilla. Alunperin olin myöhästynyt tuon kurssin ilmoittautumiselta, mutta meidän onneksi saatiin peruutuspaikka sittenkin! Otin siis perustottelevaisuuteen Wäinön mukaan, saavatpahan molemmat koirat hieman tekemistä ja pohtimista. Perustottelevaisuus on sitä paitsi kuin Wäinölle tehty; tarpeeksi helppoa tekemistä ja sopivasti haasteita.

Olen erittäin ylpeä siitä miten hyvin Wäinö kurssilla oli. Takana oli lähes lenkitön viikko omien sairastelujeni takia, silti poika keskittyi ihan kympillä koko ajan! Ei yhtäkään rähähdystä tai murinaa, vaikka käveltiin suoraan rinkiin, parin metrin päähän toisista koirista. Koirista, joita se ei ole koskaan nähnytkään! Saimme erityismaininnan ohjaajalta kehittymisestämme :) Eikä yhtään turhaan, vaikka itse sanonkin. Kova työ on kannattanut, vaikka paljon on vielä tekemistä. Wäinö joutui myös pari viikkoa sitten shelttihyökkäyksen uhriksi kun naapurin vapaana ollut koira juoksi pihalta suoraan Wäinön päälle. Lähdöt tulokas sai kyllä nopeasti, mutta nyt sitten harjoitellaan sen talon ohittamista ihan huolella. Sheltteihin sillä jäi jonkinmoisia agressioita eikä niiden ohittamisesta tule tällä haavaa mitään. Kyselinkin kurssin ohjaajalta josko tuntee jonkun, jolla kyseisen rodun edustajia on, että päästäisiin harjoittelemaan niiden ohitusta.

Syksyllä tänne ollaan järjestämässä rallytoko kisoja ja koska kurssi saadaan kivasti kesäkuussa päätökseen, ajattelin otta tähtäimeksi niihin osallistumisen. Jännittää jo valmiiksi, vaikka koko kurssia ei olla edes aloitettu! Tosin Wilhoon minulla on sataprosenttinen luotto, se hoitaa kyllä hommasta oman osansa ja varmaan tekee puolet minunkin työstäni. Jännittävää, että kerrankin tehdään jotain ihan konkreettisen tavoitteen kanssa! Edelleenkin siis vain omaksi iloksi, ei pidä ottaa hommaa liian vakavasti.

Wäinö-mies 4 vuotta!

Niin se vaan aika kuluu ja ikipentuni Wäinö täyttää tänään kokonaiset 4 vuotta! Ihan kun sitä eilen vasta olisi hyppinyt riemunkiljahdusten saattelemana kun kännykkään tuli viesti kauan odotettujen pentujen syntymästä :) Neljään vuoteen onkin sitten mahtunut vaikka minkälaista menoa. Tänään juhlistetaan synttäreitä Wäinön mieleisellä tavalla: pitkällä lenkillä!

Aina ei voi koira ymmärtää ihmisten vouhotuksia

...Ei todellakaan voi.

"Huoh"

Yksi on joukosta poissa

Vasta nyt saan kirjoitettua suru-uutisen; Turbo lopetettiin pari viikkoa sitten. Sille määrätty uusi ruokavalio ei auttanut enää poikaa vaan tila huononi vajaassa viikossa niin, että oli aika viedä se viimeiselle matkalleen. Aika oli oikea, Turbo ei jaksanut enää kävellä itse kunnolla lääkäriin ja oli muissa maailmoissa ihan kokonaan, ei enää se Turbo, jonka kaikki tunsivat. Syömisen se oli lopettanut ja nesteenäkin alas sai vain lunta ulkoa. Joten muita mahdollisuuksia ei enää ollut ja raskas matka oli tehtävä.

Itkusta ei meinannut tulla loppua, minullekaan, vaikka tietenkin kaikkein raskainta irti päästäminen oli koiran omistajille. Kaikki tiesivät kuitenkin, että näin oli parasta, ainoa oikea vaihtoehto. Viimeinen palvelus ystävälle. 

Lisää sairaskertomuksia

Turbon tila on pahentunut viime aikoina. Koira on jatkuvasti rauhaton ja läähättää, sen lisäksi se ei juuri enää ota kontaktia, vaikka sitä kutsutaan. Lähinnä se ravaa ympäri kämppää ahdistuneesti ja sitten simahtaa nukkumaan. Uni on sitten sitäkin sikeämpää. Ruokahalu on toistaiseksi ollut hyvä, mutta toissapäivänä siihenkin tuli muutos eikä koira syönyt, ei aamu- eikä iltaruokaansa. Selvää oli, että nyt se on saatava äkkiä lekuriin, vaikka aika oli muutenkin jo varattu torstaille.

Eilen siis käytiin eläinlääkärissä. Verikokeista paljastui, että maksa-arvot olivat todella koholla. Tämän takia koira on ollut niin pahana, maksasta kun on koko ajan tullut myrkkyä koiran elimistöön. Syy maksan toiminnan heikkenemiseen voi olla Turbon epilepsia lääkkeessä (barbivet) tai sitten jotain muuta (kasvainta eläinlääkäri epäili), mutta sitä ei pelkillä verikokeilla pystytä sanomaan. Eläinlääkäri laittoi koiran erikoisruokavaliolle ja määräsi lisäravinteita syötettäväksi, jotta maksaa saataisiin suojattua ja sen toimintaa tuettua. Muut lääkkeet, paitsi antibiootti (jonka se sai uutena lääkkeenä, koska tulehdusarvot olivat hieman koholla) ja barbivet, lopetettiin, jotta maksa ei entisestään kuormittuisi. Barbivettiä ei voida tuosta vain vieroitusoireiden takia lopettaa, mutta kuulemma voidaan kokeilla pienentää annosta. Mahdollista on koettaa vaihtaa lääkettäkin, mutta tuosta vaan sekään ei yllä mainitusta syystä onnistu.

Eläinlääkärin mukaan koiran tila tulisi kohentua parissa viikossa. Jos näin käy, kontrolli on kuukauden päästä, jossa maksa-arvot katsotaan uudelleen. Toivotaan tietysti parasta. Koiran tilaan nähden eläinlääkäri oli kuitenkin suhteellisen toiveikas eikä antanut vielä mitään suositusta siihen, että koira tulisi lopettaa, vaikka tätä tietysti pelättiin. Koiran katsominen siinä tilassa, jossa se on ollut, on sydäntä raastavaa eikä näin missään nimessä voida jatkaa. Se kiersi vielä tänä aamunakin, mutta yönsä sentään nukkui suhteellisen rauhallisesti. Eilen Turbo kyllä söi hyvällä ruokahalulla ja joikin, tänä aamuna se reagoi nimeensä kun kutsuin sitä. Nyt vain toivotaan, että tila lähtee kohenemaan.

Tuusniemi 15.2

Eilen meillä oli mestyksekäs näyttelypäivä Tuusniemellä :) Wäinö sai ERI1, SA, PU1, sert ja ROP! Hienova! Esittäminenkin meni jo paremmin ja koira malttoi seisoa pidempään kuin ennen. Siinä on meille kumminkin vielä harjoittelun paikkaa jäljellä; varsinkin ryhmäkehässä se tykkäsi enemmän istuskella, ainakin silloin kun tuomari katsoi :) Ryhmäkehä meni omaltakin osalta vähän sohlaamiseksi, kun saavuin paikalle tuomari oli jo aloittanut koirien arvostelun. En kyllä ollut ainoa, koska minun jälkeenkin paikalle tuli vielä muutamia koirakoita. Joten ryhmässä ei enää sijoituttu, mutta eipä paljon enää siinä vaiheessa haitannut, hyvä fiilis oli kaiken kaikkiaan päivästä.

Wäinön palkintosato ja tottakai Wilho tunkee itsensä kuvaan kanssa.

Wilho ei saanut lähteä matkaan, joten pitihän sen saada lohturapsut ainakin!

Totinen näyttelykoira! Juuh, en ole mestarikuvaaja, miten nuo korvatkin näyttää noin suurilta!?!

Koiran sairaus, lääkkeet, sivuoireet jne. = väsyttää

Turbon sairaus on saanut koko porukan hermot kireälle viime aikoina. Kotona oleminen on tällä hetkellä todella rauhatonta, koska kuten jo aiemmin mainitsinkin, Turbo tekee jotakin koko ajan. Tämä saa etenkin Wäinön hyvin rauhattomaksi, joten sillä aikaa kun isäntä huolehtii Turbon tarpeista, minä saan vahdata Wäinöä. Siihen nähden miten rauhaton Turbo on ollut, Wäinö on kyllä käyttäytynyt hyvin ja olen yleensä saanut sen hallintaan jopa ilman äänen korottamista. Ihan huomaamatta se on muuten oppinut menemään maahan paikalleen kaukokäskynä ja jäämään siihen, heh. Että jotain positiivistakin sentään.

Turbo on nyt myös tehnyt muutamaan otteeseen tarpeensa sisälle. Siis ihan tuosta vaan ja jopa niin, että olen ollut itse ihan vieressä. En tiedä onko se niin sekaisin, ettei se tajua missä on, vai mistä on kyse tässä käytöksessä? Joka tapauksessa, siivoaminen ja varsinkin yöllä siivoamaan herääminen ovat allekirjoittaneelle niin hermoja kiristävää hommaa, että jaksaminen on aika kortilla. Lisäksi se on alkanut ulkona ollessaan syödä ulostetta! Tämä lie viittaisi johonkin puutokseen ruokavaliossa tai vastaavaa, mutta sekin lukeutuu lääkkeiden aiheuttamiin sivuoireisiin.

Liekko sitten johtuu lääkkeistä, mutta koiralta putoaa myös karvaa kuin pahimpana karvanlähtöaikana. Voihan se olla, että se tarkoittaa jotain muutakin... Pahimpana kaikesta, Turbo on pari kertaa murahtanut kovasti minulle ja kerran jopa isännällekin. Minä olen niissä tilanteissa aika kädetön, koska en yksinkertaisesti uskalla mennä sitä sen enempää komentamaan, joten minun on tyydyttävä poistumaan paikalta - jolloin koira on tietenkin tilanteen herra.

Torstaina sille meinasi tulla kohtaus muutamaan otteeseen lääkkeistä huolimatta. Tai kaipa sille pieni kohtaus tulikin; se kuolasi ja kaatui maahan, mutta ei alkanut kouristella. Sen jälkeen se oli kumminkin ihan yhtä pihalla olevan näköinen kuin aina kunnon kohtausten jälkeen. Suurempaa kohtausta sille ei kuitenkaan tullut.

Näihin joudutaankin nyt miettimään ihan oikeasti ratkaisuja, tilanne on kaikinpuolin hyvin epämiellyttävä. Isäntä on viikon alettua yhteydessä eläinlääkäriin, jotta saataisiin koiralle lääkitys, jonka sivuoireet eivät olisi näin kestämättömät (koiralle ja meille).

Pikapäivitys pakkaspäiviltä :)

Poikien kanssa ollaan tuttuun tapaan lenkkeilty ja nautittu aurinkoisista säistä, vaikka onhan siellä kylmä kyllä ollut! Wilho on nostellut tassujaan ja välillä hyppinyt kolmella jalalla, mutta Wäinöön ei ole pakkanen tietenkään purrut. Sitä kun vauhtia pitää, niin eihän sitä palella ehdi!

Wäinö päätti hankkia itse itselleen kepin kun hölmö emäntä ei moiseen ryhtynyt.

Ja tuottihan se tulosta, mainio keppi sieltä löytyikin!